Mitä voi kirjoittaa adressiin?

Okei, tässäpä yritystä muokata tuota adressitekstiä vähän enemmän… ihmisläheiseksi, tunteelliseksi ja vähän minun itseni näköiseksi. Katsotaan miten onnistun:

Mitä siihen adressiin oikein raapustaisi?

Niin, mitä siihen adressiin oikein kirjoittaa, kun sanat tuntuu pettävän? Onhan se niin, että valmiit muistosanat voi olla ihan ok, sellainen turvallinen valinta. Tai sitten voi koittaa runoilla itse jotain. Se onkin vähän vaikeampaa, eikö? Onko se pakko olla täydellistä? En usko.

Itselleni on tuntunut tärkeältä käyttää vainajan nimeä. Jos olin läheinen, ehkä etunimi riittää. Mutta jotenkin se koko nimi tuo sen ihmisen, sen elämän, konkreettisemmin siihen paperille. Tulee sellainen tunne, että muistaa juuri häntä, ei vain ketään.

Mutta loppujen lopuksi, onko sillä niin väliä, onko se juuri se “oikea” runo vai täydellisesti muotoiltu lause? Ehkä ei. Pääasia on se myötätunto, se suru, jonka haluaa välittää. Se, että kertoo olevansa siinä, ajattelevansa.

Muistan, kun mummoni kuoli. En saanut sanaakaan paperille, kun piti kirjoittaa kortti. Itkin vaan. Lopulta kirjoitin vain, että “Rakastan sinua ikuisesti”. Se riitti. Se oli totta. Ja se oli tärkeintä. Eikö?