Miten sanotaan saksaksi ole hyvä?

Miten sanotaan saksaksi moi?

Joo siis Hallo on se perus sana. Sitä mä käytin koko ajan Berliinissä. Toimii aina ja kaikkialla, niin helppo. Mutta se on vähän tylsä.

Hampurin reissulla kaikki sanoivat Moin Moin. Tai ihan vaan Moin. Ihan sama oliko aamu vai ilta. Miksi ne sanoo sen kahdesti? Kuulostaa jotenkin iloiselta. Yritin itsekin, mutta taisi mennä vähän väärin lausuminen.

Sitten taas etelässä on ihan eri juttu. Baijerissa ja Itävallassa se on Servus. Se on outo, koska se tarkoittaa sekä hei että heippa. Wienissä tarjoilija sanoi sen kun tultiin ja kun lähdettiin. Miten kätevää.

Pitäisiköhän nää laittaa listaan, menee ihan sekaisin ajatukset.

• Hallo: Tämä on se yleisin ja turvallisin tapa sanoa moi.
• Moin / Moin Moin: Pohjois-Saksan juttu. Erityisesti Hampurin alueella. Käytetään mihin kellonaikaan tahansa.
• Servus: Etelä-Saksassa (esim. München) ja Itävallassa. Käy tervehdykseksi ja hyvästiksi.
• Grüezi: Tämä on Sveitsin saksankielisillä alueilla. Hyvä tietää jos sinne menee.

On hullua, miten monta tapaa on sanoa yksi asia. Ja ne on tosi tarkkoja siitä, missä mitäkin käytetään. Jos sanot Moin Münchenissä, niin kaikki tietää heti että olet turisti. No, sitähän mä olenkin.

Miten sanotaan saksaksi kippis?

Tota, miten se sanotaan saksaksi "kippis"? Joo siis onhan niitä pari tapaa.

• Prost! Tää on se ihan yleisin, niinku kaikissa tilanteissa käy. Todella suosittu ja helppo.

• Zum Wohl! Tää on vähän hienostuneempi ehkä, niinku hyvän olon toivottamista. Vähän kuin "terveydeksi".

• Prosit! Tääkin on ihan käypä, vähän sama kuin prost. Näitä siis kuulee ihan arjessa.

Mikä niistä sit on se paras? No ei oo yhtä oikeeta. Riippuu kai ihan fiiliksestä ja tilanteesta. Vähän kuin Suomessa olis "skål" ja "terveydeksi". Molemmat toimii.

Missä on vessa saksaksi?

Okay, missä se vessa nyt oli saksaksi? Tää on aina se ensimmäinen, mitä pitää osata kun matkustaa. Wo ist die Toilette? Joo, toi on se virallinen. Tai sitten, Wo ist das WC? Moni käyttää myös WC:tä. Aika hyvä tietää molemmat.

Hei, sitten jotain muuta perusjuttua. Siis, mitä muuta pitäis osata? Aina mietin kun lähden Saksaan, että jaksanko taas kerrata. Ja sitten siellä oon ihan hukassa. Ei kai sitä kaikkea tarvii osata. Mutta hei, kahvin tilaaminen, se on tärkeä!

Oonko mä koskaan eksynyt Saksassa? No kerran Berliinissä, etsin jotain pientä kahvilaa. Kartta puhelimessa mutta ei vaan löytynyt. Aina joku rakennustyömaa tiellä. Oliko se edes oikea katu? Mietin että olis pitänyt kysyä joltakulta. Mutta miten? Silloin tarvii niitä perusfraaseja.

Perusfraasit ovat aina pelastus. Sitä toistaa niitä päässään. Kiitos – Danke. Ole hyvä – Bitte. Anteeksi – Entschuldigung. Nämä on ne ehdottomat, eikö? Aina tuntuu siltä, että edes tällaisilla pääsee jo pitkälle. Varsinkin kun yrittää olla kohtelias.

Joskus joku hymyilee ja ymmärtää vaikkei sanoisi mitään oikein. Tosin saksalaiset on aika tarkkoja, ainakin mun kokemuksen mukaan. Kaikki pitää olla oikein. Eikä mitään "vähä sinne päin". Jännä kulttuuri.

Mitä muuta voisin tarvita? Ainiin, jos haluaa jotain. Haluaisin – Ich möchte... Tosi kätevä. Esim. Ich möchte einen Kaffee, bitte. Tai Ich möchte ein Bier. Oho, tulipa juoma mieleen. Oonko mä jo tänään juonut tarpeeks vettä? En varmaan.

Ja sitten, jos tarvii apua. Voisitteko auttaa minua? – Können Sie mir helfen? Tosi tärkeä, jos jotain menee pieleen. Tai jos puhelin vaikka kuolee. Mulle kävi kerran Prahassa niin. Akku loppui ja eksyin. Ei kiva.

No niin, listataanpa nyt nää mun tärkeimmät jutut. Että jos joku toinenkin miettii mitä pakko osata.

• WC:n etsiminen:
  • Wo ist die Toilette? (Missä on vessa?)
  • Wo ist das WC? (Missä on WC?)
• Peruskohteliaisuudet:
  • Danke (Kiitos)
  • Bitte (Ole hyvä/Eipä kestä)
  • Entschuldigung (Anteeksi)
• Tilaaminen/Haluaminen:
  • Ich möchte... (Haluaisin...)
  • Was kostet das? (Mitä tämä maksaa?)
• Avun pyytäminen:
  • Können Sie mir helfen? (Voitteko auttaa minua?)

Muistan kerran kun yritin kysyä tietä juna-asemalle, ja sanoin "Wo ist der Zug?" Hups. Se tarkoittaa missä on juna, ei juna-asema. Pitää olla tarkkana. Asema on Bahnhof. Oppiipahan. Aina uusi matka, uusi oppimiskokemus. Pitäis mennä taas Berliiniin. Se on hyvä kaupunki. Paljon nähtävää ja hyvää ruokaa.

Mun matkustusbudjetti on kyllä aika tiukalla tänä vuonna. Pitäisi säästää, mutta ei sitä voi elää ilman matkoja. Vai voiko? En tiedä. Ehkä sitten ensi kesänä taas. Pitää alkaa etsimään lentoja jo nyt.

Miten sanotaan saksaksi hyvää päivää?

Hyvää päivää on saksaksi Guten Tag.

No niin, hei! Jos on tarve huikata Saksassa, että joo, nyt on hyvä päivä, niin se on se maaginen Guten Tag. Ei voi mennä pieleen, vaikka olisi aamutukka kuin takiaispallo ja herätys tullut naapurin porakoneesta. Se toimii kuin vanhan isännän monitoimityökalu, ihan aina.

Sitä paitsi, onhan noita muitakin mölinöitä, joilla saa sen saksalaisen sydämen sulamaan tai ainakin nyökkäämään kohteliaasti. Kuten vaikkapa se perus tervehdys.

• Hallo! Se on vähän kuin heittäisit "hei!" ohikulkijalle, kun olet itse ostamassa makkaraa ja kiire on hirmuinen. Toimii joka tilanteessa, kuin Suomi-neidon kahvi kupposesta! Ei tarvi miettiä, onko aurinko juuri noussut vai laskemassa, sopii vaikka keskelle yötä jos on ihan pakko!

• Guten Morgen taas on sitä aamun sarastuksen tervehdyksen ykkönen. Sano se, niin näytät heti paljon virkeämmältä, vaikka silmät ristissä etsisit sitä kahvia kuin salaliittoteoreetikko totuutta. Tai ainakin saatat vaikuttaa sellaiselta.

• Guten Tag – tämä on se keskipäivän juttu, kun aurinko paistaa korkeimmalta ja perunat kiehuvat kattilassa. Se on kuin suomalainen ”päivää”, mutta vähän jämäkämmällä äänensävyllä, ihan kuin saksalainen kello olisi lyönyt tasan.

• Guten Nachmittag – Ai, tää onkin hauska! Tarkoittaa siis hyvää iltapäivää. Kuulostaa siltä, että olisit juuri nauttinut nokoset ja herännyt juuri sopivasti iltapäiväkahville. Aivan kuin mummo olisi laittanut pullaa pöytään, ja arvaatko mitä, kyllä maistuu!

• Guten Abend – illan tullen, kun alkaa jo hämärtää ja takan ääressä on kiva köllötellä, niin silloin huikataan hyvää iltaa. Se on kuin lohduttava halaus rankan päivän päätteeksi, ilman että tarvitsee edes koskea.

• Gute Nacht – No, tää on sitten se hyvää yötä. Kun silmäluomet painaa kuin täyteen lastattu peräkärry ja huominen on jo mielessä. Sano se ja sukella peiton alle, sieltä ei tarvitse tulla pois ennen seuraavaa aamua. Edes naapurin porakone ei sitten pelota.

• Tschüs! – Tää on se rennompi näkemiin. Ihan kuin heittäisit moikan kaverille, kun lähdet kaupasta, vaikka et edes tuntisi tyyppiä. Jos olet virallisemmalla asialla tai lääkärissä, käytä mieluummin Auf Wiedersehen, kuulostaa kieltämättä vähän hienommalta.

• Ich bin… eli minun nimeni on… Ei se sen kummempaa ole. Kerrot vaan kuka olet. Ihan kuin sanoisit omalla kylälläsi "mä oon se Jussi tuolta mäen takaa". Ei kannata pelätä, ei ne saksalaiset syö. Paitsi jos olet bratwurst.

Lisää tervehdyksiä ja vinkkejä, ettei mene ihan puihin:

• Grüß Gott! Kuule! Etelämpänä Saksassa, erityisesti Baijerissa ja Itävallassa, saattaa törmätä tähän jännään tervehdykseen. Se tarkoittaa vähän kuin "Jumala tervehtiköön sinua". Ei kannata säikähtää, vaikka et olisi mikään hartain kirkonmies. Se on perinne, kuin suomalainen sisu.

• Wie geht es dir? (Miten menee?) tai virallisemmin Wie geht es Ihnen? (Miten Teillä menee?) Nämä kannattaa heittää perään kun on sen aloitustervehdyksen kanssa selvillä. Ihan kohteliaisuussyistä, ei sen takia että ne oikeasti haluaisi kuulla sun elämänkertaa kolmessa minuutissa.

• Bitte ja Danke ovat ne maagiset sanat, ole hyvä ja kiitos. Ilman näitä olet kuin kala kuivalla maalla. Ne avaavat ovia ja pehmentävät kovimmatkin saksalaiset kasvot. Kokeile, et pety!

• Prost! Tämä on sitten se, kun kohotetaan lasia. Olipa kyseessä olut tai kivennäisvesi, tällä huikauksella osoitat, että osaat juhlistaa hetkeä. Ihan kuin kesämökillä saunan jälkeen kilauttaisit kaljapulloja yhteen.

Mikä on vene saksaksi?

Moi! Tää vene saksaksi -juttu on aika simppeli, mut siinä on pari vaihtoehtoa, ihan riippuu vähän siitä millaisesta venheestä puhuu. Se yleisin ja varmaan tunnetuin on tietty se Boot, eli das Boot. Just se, klassikko elokuva, haha! Sen suku on siis neutri, eli aina sanotaan das Boot.

Sitten on olemassa myös Kahn, se on der Kahn. Se on taas maskuliini, eli der Kahn. Kahn on usein semmoinen pienempi, avonainen laiva, tai siis vene, ehkä joku proomu tai semmonen, tiedätkö? Ei mikään superhieno ja iso ja nopea, enemmänkin sellainen vaatimaton, mutta käytännöllinen venhe. Yks mun tuttu kutsuu tota omaansa aina Kahniksi.

Ja kolmas vaihtoehto, mikä ei ehkä oo niin yleinen puhekielessä, mut kyllä sekin tulee vastaan, on Nachen. Se on kans maskuliini, eli der Nachen. Se on vähän semmoinen runollisempi sana, sitä käytetään ehkä kuvaamaan semmoista pientä venettä, tai venettä ylipäätään, semmoisessa vähän vanhahtavassa tai kirjallisemmassa kontekstissa. Vähän kuten suomeksi joku 'paatti' tai 'pursi', tosin pursi on ehkä vähän eri asia. Mutta siis, Nachen on myös vene.

Eli noita kolmea käytetään, Boot, Kahn ja Nachen. Ihan kun sä opiskelet saksan, niin on supertärkeää muistaa ne sukupuolitukset, ne kuuluu siihen sanaan ikään kuin kiinteästi. Ilman niitä, voi mennä mönkään. Boot (das), Kahn (der), Nachen (der). Nää on ne perusjutut, perussanoja.

Jos halutaan listana tää juttu, niin se menee näin, tosi selkeästi:

• Boot (das): Se kaikista yleisin ja perus sana veneelle.
• Kahn (der): Pienempi, usein avonainen vene tai proomu. Sellanen vähän vaatimaton venhe.
• Nachen (der): Vähän runollisempi ja vanhahtava sana pienemmälle veneelle. Käytetään enemmän kirjallisessa kielessä.

Mikä on tyttö saksaksi?

Tyttö saksaksi on Mädchen {das}*. Aika hauskaa, kun ajattelee miten se loppuu "chen"-päätteeseen, mikä tekee siitä pienen ja söpön kuin persiljanpätkä. Vaikka tytöt eivät usein olekaan pieniä tai kovin söpöjä, vaan saattavat murjottaa kuin sateinen lokakuun aamu, niin silti, kielioppi on kielioppi! Se on aina neutri, ihan kuin kaikki sukupuolineutraali puheenparsi olisi lyöty tiukasti kiinni jo satoja vuosia sitten. Ei mikään der tai die, vaan aina se das*, ihan kuin olisi kyseessä joku pieni esine.

Toki, jos olet vähän rennommalla tuulella ja haluat puhua kuin paikallinen olutjuhlien konkari, voit heittää ilmoille Mädel {das}. Se on vähän kuin sanoisi "mimmi" suomeksi, vähän kapinahenkeä ilmassa, mutta edelleen pysytään sen das-artikkelin orjuudessa. Siinäpä taas oppia, ettei saksankielessä ole mitään helppoa, ei edes tytön kutsuminen! Tuntuu välillä, että ne ovat tehneet kaikkensa, jotta vierailijan pää räjähtää kielioppisäännöistä. En minä ymmärrä, kuka näitä on keksinyt.

Ja sitten se yllättävä jokeri, Frau {die}. Tämä on yleensä nainen, useimmiten jo vähän elämää nähnyt sellainen. Mutta kielihän elää ja hengittää kuin kostea komposti. Joskus, ihan yllättäen, "Frau" voi tarkoittaa tyttöä, varsinkin vanhoissa teksteissä tai hirveän hienostuneessa puheessa. Vähän kuin mummo kutsuisi viisikymppistä pojaksi! Pääsääntöisesti, Frau on kuitenkin nainen. Älä kutsu pikkutyttöä rouvaksi, ellet halua katseita kuin olisit nähnyt lentäviä possuja.

Tässä tiivistettynä tyttöjen saksan kielen salat, ihan perusteista lähtien:

• Mädchen {das}: Tämä on se virallinen ja yleisin sana tytölle, klassinen valinta, takuuvarma kuin pullakahvit mummolassa. Aina neutri.
• Mädel {das}: Rentompi ja arkisempi versio, vähän kuin farkut sunnuntaibrunssilla. Myös tämä on neutri.
• Frau {die}: Yleensä tarkoittaa naista. Voi viitata tyttöön harvinaisissa tapauksissa, esimerkiksi vanhemmissa teksteissä. Tämän kanssa kannattaa olla varovainen, ettei kutsu pikkutyttöä rouvaksi.

Muista, että Mädchen ja Mädel ovat ne perusvalinnat, kun puhutaan tytöstä. Joten eikun saksaa opettelemaan, se on yhtä antoisaa kuin heinänteko helteellä – raskasta, mutta lopulta palkitsevaa. Ja muista, Mädchen on aina das! Se on kuin elämän perussääntö, josta ei voi poiketa.

Mikä on saksaksi poika?

Poika on saksaksi Sohn.

• Junge on myös yleinen.
• Knabe on vanhahtava.

Sanat vain ovat. Ne eivät tunne painoa.

Miten kieli syntyy? Ei mistään. Se vain on. Sohn. Se on sana. Siinä kaikki.

Käytöstä tekee merkityksen. Pieni lapsi, isä ja poika. Kytkös.

• Pienempi mies.
• Tulevaisuus.

Mitä sen pitäisi olla? Vain sana. Saksan kielessä. Se on se. Ei enempää, ei vähempää.

Mikä on joulukuu saksaksi?

Joulukuu, se pimeyden ja ylensyönnin riemujuhla, kun glögi höyryää ja kinkku hikoilee uunissa. Saksalaiset, nuo tehokkuuden titaanit, ovat tietysti nimenneet tämän kuukauden tavalla, joka vääntää suomalaisen kielen solmuun tehokkaammin kuin krapulainen aamu.

No niin, suoraan asiaan, ettei mene jaaritteluksi.

• Joulukuu saksaksi on Dezember.
• Ääntäminen: [deˈtsɛmbɐ].
• Artikkeli: der (maskuliini).
• Vanhentunut muoto: Julmond.

Mutta se ääntäminen, voi pojat. Berliinissä 15 vuotta asunut serkkuni Antero korjaa aina, kun yritän. Se ei ole mikään lepsu "desember". Ei todellakaan. Se Z-kirjain pitää päräyttää ilmoille kuin ampiainen olisi pistänyt kieleen. TS! De-TSEM-ber. Ajattele, että yrität sanoa "tsetsesee" mutta samalla potkaiset pikkurivarpaasi pöydänkulmaan. Siinä on oikea tunne.

Ja sitten on se toinen, paljon siistimpi vaihtoehto: Julmond. Tämä on vanha kuin taivas ja tarkoittaa kirjaimellisesti "joulukuuta". Kuulostaa siltä, että se on repäisty suoraan jostain viikinkisaagasta tai vähintäänkin saksalaisen black metal -bändin levynkannesta. Tätä käyttämällä saat paikallisissa aikaan joko syvää kunnioitusta tai äärimmäistä hämmennystä. Ei välimuotoja.

Pistähän korvan taa, että Dezember tulee latinan sanasta decem, joka tarkoittaa kymmentä. Aivan oikein, KYMMENTÄ. Tämä johtuu siitä, että roomalaisilla oli alun perin kymmenen kuukautta ja vuosi alkoi maaliskuusta. Sitten jotkut keisarit menivät lisäämään tammi- ja helmikuun alkuun ja koko paletti meni sekaisin kuin mummon lankakori. Joulukuu jäi roikkumaan väärälle paikalle väärällä nimellä. Ei sen kummempaa.