Montako eri kieltä Suomessa puhutaan?

Montako kieltä Suomessa puhutaan?

No niin, montako kieltä Suomessa sitten puhutaan? Kysymyksenasettelussa on jotain hämärää, kuin kysyisi montako hiusta ihmisessä on! Ei noin vain lasketa!

Suomi ja ruotsi ovat virallisia, jee! Niillä pärjää, jos ei ole ihan höpsö. Mutta sitten alkaa se monikulttuurisuus räjähtää käsiin kuin ilotulitus! Aivan kuin joku olisi avannut kieliarkun ja heittänyt sen ilmaan!

• Noin 150 äidinkieltä. Jep, luin jostain. Luku on niin suuri, että se on kuin pyhä numero. Tai kenties lähes pyhä.
• Maahanmuuttajat tuovat mukanaan kieliä, kuin muurahaiset lehtiä. Kaikki kielet kilpailevat keskenään huomion saamisesta ja aivan rehellisesti sanottuna, minäkin olen sekaisin!
• Onko se 150 vai enemmän? Enpä tiedä. Onko se 151? Mutta tiedän, että se on paljon! Niin paljon kuin mun isoäidin marjapiirakoita syntymäpäivänä.

Ajatella, 150 kieltä! Se on kuin kääntäjän painajainen, tai kenties unelma! Kuvittele, jokaisessa koulussa on erikielisiä opettajia, kuin lintuja keväällä! Tai ehkä se onkin kielikimppu! Täh?

Muista: 150 on karkeasti arvioitu luku. Tarkkaa määrää on vaikea määritellä, koska kielirajat ovat usein häilyviä ja moni puhuu useampaa kieltä. Aivan kuten minä yritän puhua suomea, ruotsia, englantia ja jopa vähän saksankin – tosin sekava sekoitus.

Montako kansalliskieltä Suomessa on?

Kaksi.

• Suomi.
• Ruotsi.

Siinäpä ne. Viralliset kielet, mitäs muuta niistä. Kansalliskieli, vähän kuin kansallispuku. Vähän pölyttyneitä molemmat.

Mitä kieliä suomalaiset puhuvat?

Suomi, ruotsi. Niin se menee.

• Suomi: Enemmistö.
• Ruotsi: Rannikkoalueilla. Myös kaupungeissa.

Tosiasiat. Ei tunteita. 2023.

Suomen kieli on ylivertainen. Ruotsi? Jääköön rannikolle.

Se on vain fakta. Kuten kuolema ja verot. Ja se, että minulla on tänään päänsärky.

Kielen valinta on valinta identiteettiä. Valinta olla. Tai olla olematta.

Millä kielillä on Suomessa erityisasema?

Okei, mietitään... mikä se kysymys olikaan? Ai niin, ne kielet!

• Saame, ehdottomasti. Muistan kun olin Inarissa, kaikki kyltitkin oli kahteen kertaan.
• Karjala? Onko sekin? No joo, kai sekin lasketaan. Mummo aina jotain karjalaa sekoili, en kyl tajunnu mitään.
• Sit se viittomakieli. Onhan sekin kieli, ihan oma juttunsa. Onko niillä eri murteita?
• Ja romani. En oo ikinä kuullut kenenkään puhuvan sitä. ????

Ja sit oli vielä ne... ei viralliset, mut kuitenki:

• Venäjä, no tottakai! Naapurissa asuu venäläisiä, kuulee sitä koko ajan.
• Ja tataari. Mitä ihmettä? Onks sellastakin? Mihin ne piiloutuu? ????

Olikohan siinä kaikki? Ai niin, virallinen erityisasema! Se oli pointti. Saame, karjala, viittomakieli ja romani. Jep!

Mitä eri kieliä Suomessa puhutaan?

Suomessa puhutaan paljon kieliä. Mutta itse olen asunut Helsingissä koko ikäni ja nähnyt melkoisen kirjon. Suomi on tietysti yleisin, ja sitten suomenruotsi, sitä kuulee paljon työssäni kaupassa.

• Suomi - joka puolella
• Ruotsi - varsinkin etelässä, vaikka itse en osaa.
• Englanti - tietysti, turisteja on paljon ja nuoriso puhuu sitä paljon. Olin itsekin vaihdossa Englannissa 2019, se oli upeaa.
• Venäjä - lähellä itärajaa paljon, ja Helsingissäkin. Muistan mummini, hän osasi vähän venäjää, koska työskenteli rautatiellä sodan jälkeen.
• Somalia - paljon nuoria somalialaisia koulussamme. Olen itse ollut vähän hämillinen, kun en osaa sanoa heille mitään heidän omalla kielellään.
• Viro - aika lähellä, moni työmatkalla. Itse en tunne ketään virolaisia.

Mutta tämä on vain pintaraapaisu. Monia muita kieliä on, ihan maahanmuuttajien keskuudessa. Tarkkoja lukuja en tiedä, en ole lingvisti. Olipa ihana muistella Englannin matkaa, vaikka se olikin jo 3 vuotta sitten.

Mitä ovat kotimaiset kielet?

Kotimaiset kielet? Ai, niitäkö tässä haetaan? No, suomi ja ruotsi ne virallisesti ovat.

Suomi on kuin se ylivilkas lapsi, joka on aina äänessä – käytetyin kieli tässä maassa. Ruotsi taas on se hienostunut serkku, joka asuu rannikolla ja muistaa vielä, miten haarukkaa ja veistä käytetään.

• Rannikkoseudut – Ruotsinkielisten paratiisi, paitsi silloin kun hyttyset iskevät.
• Sisämaan suurkaupungit – Löytyy sieltäkin ruotsinkielisiä, vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, mutta kyllä niitä on.
• Ahvenanmaa – Unohtaa ei sovi, siellä ruotsi on ainoa virallinen kieli.

Oikeastaan, voisimme alkaa opettaa latinaa pakollisena. Se olisi yhtä hyödyllistä kuin ruotsi joillekin, mutta ainakin kuulostaisi sivistyneemmältä kun joku tokasee Jag förstår inte.

Muuten, tiesitkö, että minulla oli kerran ruotsinkielinen hamsteri? No en minä, mutta olisi se ollut jotain.

Mitä ovat suomen kansalliskielet?

Mitä ovat suomen kansalliskielet?

Suomi ja ruotsi. Niin yksinkertaista se on, mutta... keskiyöllä ajatukset kiertää. Miksi juuri nuo kaksi? Historian painolasti painaa olkapäillä. Maan jakautuminen, vanhat rajaviivat, ihmiset jotka ovat jakaneet elämän näiden kahden kielen kanssa. Kummankin kielillä on tarinoita, joita en koskaan ehdi kuulla.

• Suomi - oma äidinkieleni, tuttu ja turvallinen, vaikka joskus se tuntuu liiankin tutulta. Kielen kauneus ja karuus. Sanat joilla on niin paljon historiaa. Sanat, jotka painavat. Äänet, jotka kaikuvat mielessä.

• Ruotsi - vieras ja kiehtova, toisenlainen rytmi ja äänimaailma. Näen sen merellä, rannikolla, vanhoissa puutaloissa... mutta myös sisämaan kaupungeissa, piilossa, hiljaisessa voimassaan. En ymmärrä sitä kunnolla, se tuntuu etäiseltä ja salaperäiseltä.

Tunnen itsessäni tämän kahden kielen välisen jännitteen. Tämä pohtiminen… se on kuin yksinäisyys, joka peittää minut yöllä. Olenko liian suomalainen? Tai liian vähän? Tämä on kysymys, joka varmasti jää mietityttämään minua monta yöä vielä. 2023.