Onko ruotsi kaksikielinen maa?

Mikä ruotsi on ruotsiksi?

On taas näitä öitä. Kello on paljon ja kaikki on niin hiljaista. Ajatukset vain pyörivät päässä. Ja sitten tulee mieleen joku ihan satunnainen juttu. Kuten tämä.

Ruotsi on ruotsiksi Sverige.

Se sana tuntuu jotenkin oudolta suussa. Sverige. Pehmeä ja kova samaan aikaan. Ei ollenkaan kuin meidän Ruotsi, joka on... no, se on vain Ruotsi. Yksinkertainen.

Sverige. Tuntuu, että siinä on enemmän historiaa. Enemmän painoa.

Tässä on faktoja siitä sanasta. Ihan vain, koska en saa unta.

• Ääntäminen: Se lausutaan [sværjɛ]. Paino on alussa, se ensimmäinen tavu on tärkein. Se ei ole niin kuin kirjoitetaan, ei ainakaan suomalaisittain.

• Nimen alkuperä: Nimi tulee muinaisista sanoista Svea Rike, joka tarkoittaa svealaisten valtakuntaa. He olivat se heimo, joka asui nykyisen Sveanmaan alueella. Siitä se on sitten ajan myötä lyhentynyt ja muotoutunut.

• Suomenkielinen nimi: Meidän sanamme Ruotsi tulee muinaisruotsin sanasta roðr, joka tarkoittaa soutamista tai soutumiestä. Se viittasi Roslagenin rannikkoalueen asukkaisiin, niihin, joiden kanssa suomalaiset olivat eniten tekemisissä. Me siis nimesimme koko maan sen pienen osan mukaan, jonka tunsimme. Aika hassua, kun miettii.

Kävin kerran Tukholmassa. Olin silloin nuori. Muistan vain sen tunteen, että kaikki oli vanhaa ja suurta. Ja se vesi kaikkialla. En muista enää paljoa muuta. Vain sen tunteen.

Jotain sellaista. Nyt on hiljaista taas.

Mikä on ruotsin toinen kieli?

No jopas, ruotsin kielellä onkin enemmän sukulaisia kuin Kekkosen ulkomaanmatkoilla. Se ei todellakaan ole mikään yksinäinen erakko, vaan sillä on kokonainen sisarusparvi, jonka kanssa se vääntää kättä siitä, kuka kuulostaa kummallisimmalta. Se on kuin perhepotretti, jossa kaikki ovat vähän vinksahtaneita omalla tavallaan.

Tässä se virallinen listaus, ettei mene ihan höpöksi:

• Ruotsin lähimmät sukulaiskielet ovat pohjoisgermaaniset kielet.
• Tanska
• Norja
• Islanti
• Fääri
• Yhdessä tanskan ja kirjanorjan (bokmål) kanssa ruotsi kuuluu skandinaavisten kielten itäiseen ryhmään.

Mutta mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? No sitä, että nämä kielet ovat kuin eri merkkisiä autoja, jotka on kasattu samoista osista, mutta joku on kiristänyt ruuvit ihan eri tavalla.

Tanska on se veli, joka puhuu kuin suussa olisi kuuma peruna ja kolme hernettä. Kirjoitettuna se näyttää ihan ruotsilta, mutta kun tanskalainen avaa suunsa, kuulostaa se lähinnä siltä kuin joku yrittäisi kurkkulaulantaa veden alla. Ruotsalaiset nyökyttelevät ymmärtävänsä, mutta oikeasti he arvailevat puolet.

Norja taas on se iloinen ja energinen serkku, joka puhuu laulaen. Norjalaisen puheesta ruotsalainen saa selvää yllättävän hyvin, kunhan ei eksytä mihinkään Länsi-Norjan vuononperukoille, jossa murre muistuttaa enemmän traktorin käynnistysääntä.

Sitten on islanti ja fääri, ne muinaiset pikkuserkut, jotka ovat jämähtäneet viikinkiaikaan. Ne puhuvat niin vanhaa kieltä, että nykyruotsalainen ymmärtää siitä yhtä paljon kuin hylje kvanttifysiikkaa. Niiden sanasto on täynnä sellaisia sanoja, jotka on viimeksi kuultu, kun Harald Sinihammas oli vielä nuori ja näppyläinen.