Kannattaako rekrytoijalle soittaa?

35 katselukertaa
Kyllä, rekrytoijalle soittaminen on usein hyvä idea. Puhelinsoitolla voit varmistaa, onko avoin työtehtävä todella sinulle sopiva, ja samalla erotut positiivisesti muista hakijoista. Myös työnantaja hyötyy, kun hakijat ovat paremmin perillä haettavasta paikasta.
Kommentti 0 tykkäystä

Kannattaako rekrytoijalle soittaa? Rekrytointivinkkejä!

Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että soittaminen kannattaa. Ei aina, mutta todella usein. Se on se pieni hetki, kun sä et oo enää vaan yksi nimi paperilla muiden joukossa, vaan ääni ja persoona.

Muistan elävästi yhden markkinoinnin paikan Kalliossa, taisi olla maaliskuu 2022. Ilmoitus oli vähän sinne päin kirjoitettu. Soitin ja kysyin ihan suoraan heidän sisällöntuotannon mittareista ja tulevista tavoitteista. Rekrytoija oikeen innostui, juteltiin melkein vartti. Sain haastattelutsun ja oon varma, että se puhelu, se teki eron.

Mutta sitten taas, kun yritin soittaa yhteen jättimäiseen firmaan Espooseen, se oli ihan turhaa. HR-ihminen kuulosti väsyneeltä ja luki käytännössä suoraan työpaikkailmoitusta takaisin mulle. Tuli vaan semmonen olo että häiritsen.

Eli mun oma sääntö on kehittynyt tämmöseksi. Jos kyseessä on pienempi tai keskisuuri firma, tai jos ilmoituksessa on jotain epäselvää, soitan aina. Mutta en soita kysyäkseni jotain mitä voisin googlata. Kysyn jotain, mikä näyttää että oon oikeesti miettiny sitä hommaa ja sitä yritystä.

Se puhelu on vähän kuin ensitreffit. Siinä saa heti sen fiiliksen, että onko tässä mitään kemiaa. Ja se toimii molempiin suuntiin. Joskus sen puhelun jälkeen tajuat, ettet itse asiassa edes halua sinne. Säästyy kaikkien aikaa.

Mitä aineenvaihdunnalla tarkoitetaan?

Aineenvaihdunnalla tarkoitetaan elimistön kemiallisia prosesseja, joissa ravintoaineita muunnetaan energiaksi tai käytetään solujen ja kudosten rakentamiseen ja korjaamiseen. Tai siis, se on se sun sisällä jatkuvasti jylläävä, vähän salaperäinen mankeli, joka ottaa sisään kaiken sen lounaspöydän herkun ja muuntaa sen joko virkeäksi mielialaksi tai sitten ihan suoraan siihen sohvalla makaamiseen. Kuin vanha Massey Ferguson, joka pörisee vaikka maailman tappiin, jos vain polttoainetta riittää tankissa.

Tämä meidän sisäinen tehtaamme on aika monipuolinen veijari. Se ei pelkästään polta kaloreita kuin pieni, nälkäinen lohikäärme, vaan myös rakentaa uutta tilalle. Miettikääpä, että teidän sydämenne jaksaa hakata kuin hullu rumpali ja lihakset vetreytyvät, jotta voitte nostaa vaikka sen olutpullon suuhunne. Kaikki tämä on sitä aineenvaihdunnan suurta taikaa, joka pitää koneen käynnissä ilman, että tarvitsee itse jatkuvasti virittää jousia.

Aineenvaihdunta jakautuu oikeastaan kahteen pääosastoon, kuin hyvän keittiön leipuri ja tiskaaja.

  • Anabolia on se rakentajapuoli, joka kokoaa niistä pikku palasista, mitä syöt, uusia soluja ja vaikka sitä hauista. Kuin Legopalikat kokoaisi torniksi! Tähän tarvitaan energiaa, aivan kuten talonrakennukseenkin. Se rakentaa meitä suuremmaksi ja vahvemmaksi.
  • Katabolia taas on se purkuosasto. Se pistelee palasiksi sen, mitä olet syönyt, jotta saadaan sitä kallisarvoista energiaa kaikkeen päivän puuhasteluun. Kuin halkoja pilkotaan, jotta saadaan takkaan lämpöä. Tämä vapauttaa energiaa, jota sitten käytetään muihin hommiin, kuten vaikka siihen ajatteluun.

Ja sitten mietitään niitä asioita, jotka tätä meidän sisäistä moottoria oikeasti säätelevät. Ei se ole mikään pelkkä on/off-nappi, vaan pikemminkin monimutkainen paneeli täynnä vipuja ja pyöriä.

  • Ikä: Kuinka vanha auto, sitä hitaammin se käynnistyy aamulla. Sama pätee meihin. Mun ikäisellä alkaa jo hieman tuntua, että ei ne pizzat katoa samalla vauhdilla kuin parikymppisenä.
  • Geenit: Älä syytä aina itseäsi, joskus suku on lahjoittanut sulle sen laiskan metabolian. Sitten voi syyttää vaikkapa sitä kaukana asuvaa tätiä, joka kuulemma rakastaa kakkua!
  • Lihasmassa: Mitä enemmän lihasta, sitä kovemmin koneisto käy. Lihas kun on kuin pieni energiapumppu, joka kuluttaa jopa levossa, ihan pelkästä olemassaolostaan.

Lisää vauhtia saa näin:

  • Liikunta: Kävele, juokse, hyppää! Kaikki mikä saa sykkeen nousemaan, potkaisee aineenvaihduntaa persuksille ja laittaa sen hurisemaan. Kuin moottori saisi turboa. Eikä tarvi olla maratoonari, kävelylenkki riittää mainiosti.
  • Ruokavalio: Säännöllinen ja monipuolinen ruoka pitää koneen tasaisena. Ei kannata koittaa ajaa autolla ilman öljyä, sama pätee kroppaan. Proteiini, se on muuten kova juttu, pitää nälän loitolla ja auttaa lihaksia.
  • Stressi ja uni: Jos olet kuin tiskikone, joka käy ylikierroksilla yötä päivää, se kuluttaa koneistoa. Stressi ja huonot unet ovat aineenvaihdunnalle kuin ruoste koneeseen, ne hidastavat ja sottaavat kaiken. Yritä nukkua se 7–9 tuntia yössä, niin kroppa kiittää.

Muistakaa, että tämä ihmeellinen järjestelmä pyörii meissä kaikissa, hiljaa ja tehokkaasti, toivottavasti. Se on todellinen kehon oma stand up -koomikko, joka tekee taikuutta koko ajan!

Mikä ruoka nopeuttaa aineenvaihduntaa?

Aineenvaihdunta. Se vaan toimii. Tai sitten ei. Ruoka on polttoainetta. Jotkut aineet kiihdyttävät, toiset hidastavat. Valitse tarkkaan. Elämä on valintoja.

Tärkeimmät ruoat:

  • Proteiini. Kana. Kala. Palkokasvit. Se rakentaa. Ja vaatii energiaa hajotessaan. Aina.
  • Terveelliset rasvat.Oliiviöljy.Avokado.Pähkinät. Ne voitelevat. Ja pitävät nälän loitolla pidempään. Ei paha.
  • Kuitu.Täysjyvätuotteet.Vihannekset.Hedelmät. Suolisto tykkää. Ja se vaikuttaa kaikkeen. Kuitu on arjen sankari.

Muita piristeitä:

  • Vesi. Juo sitä. Aina. Jokainen solu tarvitsee. Kuiva moottori ei käy.
  • Chili. Tai muut mausteet. Kapsaisiini. Hetkellinen lämpö. Pieni potku. Ei se maailmaa muuta.
  • Vihreä tee. Kofeiini, katekiinit. Pieni piristys. Päivän rituaali.

Liikunta käynnistää. Se on paras keino. Ei tarvitse edes syödä mitään erityistä, kunhan liikkuu. Ruoka antaa vain voiman siihen.

Miksi kahvi on diureetti?

Onko se todella niin? Kahvi. Nytkin tässä istun, pimennossa, ja kuppi höyryää. Miettii sitä, miten jotain niin lohduttavaa voisi olla samalla jotain, joka vie. Aina sitä juo, joko aamulla hereille tai illalla ajatuksia selventämään. Se on kumma. Tuntuu että se piristää ja samalla rauhoittaa. Outo tunne.

Kahvi on diureetti. Niin kai se on. Aamuisin huomaa, että vessaan on mentävä. Se tuntuu loogiselta, koska kofeiini. Se poistaa nestettä, vettä. Mutta ei suoloja. Tuntuu se jotenkin hassulta, koska sitähän minä juon, nestettä. Silti se tuntuu vievän.

Se on vesidiureesi. Vesi poistuu, mutta kehon tärkeät suolat jäävät. Tämä tarkoittaa, että kahvi ei kuivata – ainakaan niin pahasti kuin monet luulevat. Se on tärkeä tieto.

Miksi kahvi on diureetti?

  • Kahvi on lievä diureetti kofeiinin vuoksi.
  • Se aiheuttaa vesidiureesia, mikä tarkoittaa, että poistaa vettä.
  • Kahvi ei poista suoloja kehosta.
  • Koska tärkeät suolat jäävät, kahvi ei kuivata elimistöä merkittävästi, kun sitä nautitaan kohtuullisesti.

Miksi kofeiini aiheuttaa riippuvuutta?

Kofeiini aiheuttaa riippuvuutta, koska se on rakenteellisesti samankaltainen kuin aivojen tuottama välittäjäaine adenosiini. Se kiinnittyy adenosiinireseptoreihin ja estää adenosiinin väsymystä aiheuttavan vaikutuksen. Tämä prosessi lisää välillisesti dopamiinin vapautumista aivojen striatum-alueella.

Kofeiini on adenosiinireseptorien antagonisti. Aivoissamme adenosiini hidastaa hermosolujen toimintaa ja aiheuttaa uneliaisuutta. Kofeiinimolekyyli on niin samannäköinen, että se sopii adenosiinin paikalle reseptoriin, mutta ei aktivoi sitä. Se on kuin väärä avain lukossa, joka estää oikeaa avainta toimimasta.

Kun adenosiinireseptorit ovat tukossa, aivojen omien stimulanttien, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin, toiminta voimistuu. Tämä ei ole kokaiinin kaltainen massiivinen dopamiiniryöppy, vaan hienovarainen, motivaatiota ja mielihyvää lisäävä signaali. Se on se "nyt hommat hoituvat" -tunne.

Analysoidaanpa tämä hetki. Onko aamukahvin tuoma piristys aitoa lisäenergiaa vai ainoastaan paluu vieroitusoireettomaan normaalitilaan? Juomme kahvia päästäksemme eroon oireista, jotka kahvi itse on aiheuttanut. Kierteen nerokkuus on sen yksinkertaisuudessa.

Aivot kompensoivat jatkuvaa reseptorien tukkimista luomalla niitä lisää (upregulaatio). Tämän vuoksi tarvitset ajan myötä enemmän kahvia saman piristävän vaikutuksen saavuttamiseksi. Tämä on klassinen toleranssin kehittyminen. Itse juon aamuisin kaksi espressoa, kun vielä vuosi sitten yksi riitti.

Vieroitusoireet ovat seurausta tästä ylikompensoinnista. Kun kofeiini poistuu elimistöstä, valtava määrä vapaita adenosiinireseptoreita altistuu normaalille adenosiinimäärälle, ja vaikutus on valtava.

  • Päänsärky: Yksi adenosiinin tehtävistä on laajentaa verisuonia. Kofeiini supistaa niitä. Kun kofeiini poistuu, verisuonet laajenevat äkillisesti, mikä aiheuttaa kivun.
  • Uupumus: Hermosto toimii yhtäkkiä äärimmäisen hitaalla vaihteella.
  • Ärtyneisyys ja keskittymisvaikeudet: Dopamiini- ja noradrenaliinitasojen lasku vaikuttaa suoraan mielialaan ja kognitiivisiin toimintoihin.

On kiehtovaa, miten sosiaalisesti hyväksytty tämä päivittäinen neurokemiallinen säätö on. Se on rituaali, joka sitoo meidät yhteen, mutta samalla se on fysiologinen riippuvuussuhde. Kemia ja kulttuuri kietoutuvat toisiinsa. Lopetin kerran kahvin juonnin kuukaudeksi. Ensimmäinen viikko oli tuskaa, mutta sen jälkeen unenlaatu parani ja energiatasot olivat päivän mittaan tasaisemmat.