Kenelle surunvalittelu-adressi osoitetaan?

7 kuukautta sitten 22 katselukertaa

Surunvalitteluadressi osoitetaan aina vainajan lähiomaisille. Se lähetetään surukotiin eli vainajan tai lähimmän omaisen osoitteeseen. Adressin ensimmäiselle riville kirjoitetaan selkeästi esimerkiksi "Matti Meikäläisen omaiset", jotta osanotto tavoittaa oikeat henkilöt ja tuo heille lohtua.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kenelle surunvalitteluadressi yleensä lähetetään tai osoitetaan?

Suruadressin lähettämisen hetki on aina henkilökohtainen. Silloin sitä miettii tarkkaan, että kenelle se surunvalittelu oikein kuuluu ja minne sen lähettäisi.

Minä muistan kun mummi meni pois marraskuussa 2021. Meidän suvussa on tapana, että se adressi lähetetään suoraan niille lähimmille, sille perheelle, jotka ovat tiiviisti mukana järjestelyissä. Silloin se meni mun serkun luo, joka asuu siellä Pirkkalan Takamaalla, Tarkkaajankatu 7:ään. Sinnehän kaikki postikin yleensä lähetettiin.

Ja tärkeintä on tosiaan, että ne surunvalittelut osoitetaan ihan vainajan lähimmille omaisille.

Olen aina ajatellut, että adressiin pitää laittaa selkeästi Vainajan omaiset. Esimerkiksi tässä tapauksessa me kirjoitettiin siihen "Ritva Mäkelän Omaiset". Se on jotenki selkein tapa, eikä jätä tilaa arvailulle, kuka sen saa käsiinsä. Sen saa hyvin hankittua esimerkiksi kirjakaupasta tai hautauspalvelusta.

Ei se niin monimutkaista ole, vaikka surussa moni asia tuntuu vaikealta.

Voiko adressin lähettää, vaikka osallistuu hautajaisiin?

Adressin voi lähettää hautajaisiin osallistumisesta riippumatta.Tapa on lähettää adressi usein silloin, kun itse ei osallistu hautajaisiin.Adressin toimitustavat:

Postitse suoraan lähiomaiselle.
Hautaustoimiston kautta toimitettavaksi siunaus- tai muistotilaisuuteen.

Yöllä, kun kaikki on hiljaa, sekin kysymys nousee mieleen. Adressit. Voiko sen oikeasti lähettää, vaikka on siellä, itse paikalla? Olen miettinyt sitä paljon. Se tuntuu niin ristiriitaiselta, kun perinne sanoo toista, mutta sydän toista.

Muistan, kun oma isäni kuoli. Silloin kaikki oli niin sumeaa. Kukaan ei oikein osannut sanoa, mikä on oikein. Joku sanoi, että kun olet paikalla, adressia ei tarvita. Mutta minusta tuntui, että halusin jättää sen, ihan kuin se olisi ollut minun viimeinen viestini hänelle. Se oli niin sekavaa.

Perinne on vahva. Tiedän kyllä, että yleensä adressi lähetetään, jos ei pääse hautajaisiin. Se on se tapa, ja se helpottaa monia, kun ei tarvitse miettiä. Se antaa selkeän ohjeen. Mutta entä jos haluaa, haluaa silti muistaa niin? Antaa sen viimeisen tervehdyksen useammalla tavalla.

Lopulta minä lähetin sen. Kotiin perheelle, salaa melkein. Tuntui, että se oli minun tapani osoittaa, kuinka syvästi tunsin. Se ei ollut mikään korvike läsnäololle. Se oli vain... jotain lisää. Jotain henkilökohtaista.

Miksi sen sitten lähettäisi, jos on paikalla?
- Henkilökohtainen tunne: Haluaa jättää konkreettisen muiston tai viestin, joka tuntuu itselle tärkeältä. Sanat eivät aina löydä muuten perille.
- Tukea perheelle: Adressit kerätään usein yhteen. Ne ovat perheelle merkki siitä, kuinka paljon vainajaa ja heitä muistetaan. Se on niin tärkeää, sitä tukea tarvitaan.
- Ylimääräinen osanotto: Se on yksi tapa lisää osoittaa syvää surua ja kunnioitusta.

Se on niin raskasta kaikkineen. Nämä hautajaiset. Joka kerta miettii, tekeekö oikein. Kukaan ei oikeastaan tiedä. Tunteet ovat niin pinnassa. Ja ne tavat, ne ovat tärkeitä, mutta ehkä joustavampia kuin miltä ne aina näyttävät. Eihän surua voi säännellä.

Se suru... se tekee meistä niin hauraita. Silloin pitäisi antaa anteeksi itselle kaikki. Ja tehdä niin kuin tuntuu oikealta. Se on minun ajatukseni. Niin vain on.