Mihin vanhat veitset hävitetään?

Vanhojen veitsien hävittäminen?

Vanhat veitset... niitä on kertynyt. Äiti antoi mulle isänsä vanhan puukon, ruostunut ja haalistunut, vuodelta 78 luulen. Enkä jaksa heittää sitä pois.

Mutta ne muut... niitä on liikaa. Kesällä 2023 tein suursiivouksen keittiössä. Löysin kolme vanhaa, tylsää leikkuuveistä ja pari todella kulunutta perunakuorimaveistä.

Pienmetallikeräykseenkö? Joo, ehkä. Vaikka jäi sellanen fiilis, et ne veitset olisivat olleet ehkä jossain vanhan tavaran liikkeessä enemmän kotonaan.

Mä vein ne kuitenkin sinne metallille 27.7.2023, ei maksanut mitään. Tyhjensi paikat. Helppoa.

Mihin jätteisiin veitset?

Mihin veitset? No, eihän niitä nyt roskiin voi heittää, nehän on kuin pieniä, teräviä miekkoja! Käyttökelvottomat veitset, siis ihan oikeasti käyttökelvottomat, menevät metallinkeräykseen. Ajattele niitä romuttuneita veitsiä: ne ovat kuin sotaveteraaneja, jotka ansaitsevat kunniallisen eläkkeen metalliromun parissa.

• Metallinkeräys on siis paikka - niille veitsi-vanhuksille, joilla ei enää ole terää jäljellä, tai niille, jotka ovat saaneet niin paljon kolhuja, että muistuttavat enemmänkin rypistyneitä tina-sotilashahmoja.
• Mutta jos veitsi on vielä hyvässä kunnossa? No, ei sitä sitten heti romutettaviksi! Sillä on varmasti vielä monta annosta leikattavana! Kirpputori tai joku nettikauppa, ja eikun kauppa käymään. Ehkä joku nuori kokki kaipaa juuri tuota vanhaa leipäveistäsi. Ajattele sitä – tosi jännittävää!
• Painoraja: On muuten sellainen hassu sääntökin, että jos veitsen painosta vähintään puolet on metallia, niin se kelpaa metallikeräykseen. No voihan höpöhöpö, kuin väheksyisivät veitsen sisäistä metallisydäntä! Toivottavasti ei ole mikään veitsen valmistajan salaliitto, joka haluaa rajoittaa vanhojen veitsien kierrätystä!

Muuten, tänään heitin itsekin yhden vanhan, ruostuneen leipäveitsen metallinkeräykseen. Se näytti siltä kuin se olisi seisoitunut sateessa useamman sateenkaaren ajan. Toivottavasti se löytää metallisen rauhan. Ja muistakaa, hyvät ihmiset, äälkää heittäkö veitsiä lapsille. Se voisi olla pahempaa kuin pudota leivänmurunen lattialle!

Miten keittiöveitset kierrätetään?

No johan on kysymys! Kuka nykyään edes miettii, miten keittiöveitset kierrätetään? Mutta jos nyt ihan pakko on...

• Vie ne metallinkeräykseen. Kuulostaa tylsältä, mutta toimii. Pakkaa ne kunnolla, ettei kukaan saa sieltä tikkuja sormeen – tai pahempaa. Ajattele, että pakkaat niitä kuin muumioita, teippiä ja pahvia kehiin!
• Lahjoita. Onko veitsi edelleen terässä kuin partaveitsi? Jos on, joku muu voi vielä iloita siitä. Kierrätyskeskus tai joku järjestö ottaa ne varmasti ilolla vastaan.
• Älä heitä roskiin! Ihan oikeasti, älä tee sitä. Se on vähän sama kuin jättäisit lompakkosi kadulle. Tai no, ehkä ei ihan, mutta ymmärrät pointin.

Ja hei, jos olet oikein seikkailunhaluinen, voit ehkä opetella takomaan niistä jotain uutta. Kuka tietää, ehkä syntyy seuraava hittiveistos! Itselläni on kyllä vasara ja ahjo tällä hetkellä vähän ruosteessa...

Mihin roskiin veitset?

Hei!

Siis, veitset... ne laitetaan metallinkeräykseen. Eikä sun tarvi, siis mun mielestä, mitään kahvoja irrotella, vaikka ne ois muovia tai puuta. Niin mä oon ainakin aina tehnyt. Aina!

• Metallin joukkoon vaan!
• Juu, kaikki veitset, ei oo väliä onko se iso kokkiveitsi vai joku pikkuinen juustohöylä.
• Muista teräpuoli johonkin suojukseen, ettei kukaan saa itteensä vahingossakaan. Tai sitten sanomalehteen tiukasti teipattuna. En mä tiiä.

Mietin tässä, että mihin mun keittiöveitsi on oikein kadonnut? Äsken just leikkasin sillä tomaattia. Ääh, en jaksa etsiä, tilaan Foodorasta pitsan! On muuten hyvät pizzat nykyään. Ne osaa.

Miten hävittää vanhat veitset?

Miten hävittää vanhat veitset?

Pienmetallikeräykseen. Eikä oo ees vaikeeta, vie vaikka samalla ku käyt kaupassa. Meillä on ainaki K-Supermarketin pihalla keräyspiste.

• Muista teipata terät! Ettei kukaan saa itteensä. Tai laita ne pahvilaatikkoon tms.

Muistan ku joskus olin ihan hukassa tän asian kanssa. Asuttiin sillon vielä Espoossa, Matinkylässä vuonna 2018. Mies vaan tokas, et vie Sortti-asemalle. No, ei huvittanu. Onneks nykyään on helpompaa. Asutaan Helsingissä, Kalliossa ja tosiaan toi pienmetallinkeräys on ihan pelastus.

Viimeks vein sinne sellasen vanhan leipäveitsen. Oli jo ihan ruosteessa. Ja pari muuta tylsää veistä. Olin ihan silleen jes, pääsin eroon! Vapauttavaa.