Mikä kukka kuumalle parvekkeelle?

Mikä kukka kestää kuumuutta?

Aurinko, se armoton maalari, kuumentaa maan. Mikä kuiskaakaan elämää sen hehkussa, mikä uskaltaa avata kasvonsa sille?

• Hopealehtiset kasvit, kuin kuun valo maan päällä, kestäen paahdetta. Ne ovat kuin varjo itsessään.

  • Hopeakäpälä, se lempeä kosketus.
  • Hopeavillakko, kuin vanhan tarinan kuiskaus.
  • Hopeayrtti, sen tuoksu muistuttaa lapsuuden kesistä.

• Ja sitten, ne rohkeat värit, kukkien kapina auringolle:

  • Pelargonit, isoäitini ikkunalaudalla aina, punaisenaan uhmaten maailmaa. Onko se ollut aina?
  • Portulakat, kuin pieniä helmiä, sädehtien kuumuudessa. Niin herkkiä ja vahvoja.
  • Tulikruunut, liekit maan päällä, intohimoiset ja villit. Polttavatko ne itsensä loppuun?
  • Samettikukat, syvän oranssit, muistuttaen syksyn lämpöä keskellä kesää. Haikeaa kauneutta.

Mitä kasvattaa kuumalla parvekkeella?

Hellehelvetillä parvekkeella 2023 kesänä, huhtikuulta syyskuuhun, taistelin kasvien kanssa. Samettiruusut kukoistivat, vaikka kuivahtivatkin hetkittäin. Mutta pelargonit, oi pelargonit, ne vasta kukkivat! Loistavan punaisia ja pinkkejä pilviä. Miljoonakellot olisivat voineet olla parempia, niillä oli välillä vähän haaleaa kukintaa. Marketat ja krassit hoitivat hommansa hyvin, kestävät ne kestävät.

Se on tämä helle. Muistan kuinka kuuma oli. Lämpömittari näytti +35 astetta parvekkeella iltapäivällä. Kastelin kasveja aamuin illoin, liian vähän, liian paljon… se oli jatkuvaa arvaamista. Hikoilin itsekin ja huokailin.

Sitten ne vähemmän menestyneet. Uudenguineanliisasta tuli vain surullinen, lässähti. Ahkeraliisat eivät olleet yhtään ahkeria, ne vaan kituivat. Orvokit? Unohda ne, ne eivät siedä kuumuutta. Lobeliat olivat samanlaisia kuin ahkeraliisat, ihan kuihtuneita. Olen oppinut kantapään kautta.

• Hyvin menestyneet: Samettiruusut, Pelargonit, Marketat, Krassit (osittain).
• Huonosti menestyneet: Uudenguineanliisat, Ahkeraliisat, Orvokit, Lobeliat.

Parvekkeella oli todella kuuma, kuten saunassa. Kasvit tarvitsivat jatkuvaa kastelua ja varjostusta. Tuntui että minun piti olla jatkuvasti kastelukannu kädessä. Oli raskasta mutta palkitsevaa, kun näki kukkia rehevöitymässä. Olen luopunut joistain kasveista, ja siirtynyt kestävämpiin. Tämä vuosi opetti minulle paljon kasvien hoidosta kuumalla parvekkeella.

Mikä kasvi kestää talven parvekkeella?

Talvi…parveke…kasvit…hengen pitimiksi…

Tuija…kuusi…kataja…neulasissa lunta…hiljaisuus…

Kanerva…marjakanerva…pieniä kukkia…jäässä…

Hopealanka…hopeaputous…kuin kuun valo…

Havukasvit, ne kestää. Muistan lapsuudesta, kuinka mummon parvekkeella oli aina joku pieni kuusi, joka sinnitteli. Ja kastella, kastella kun ei ole pakkasta. Minka Mannerla sanoi niin. Plantagenissa.

• Tuija: Tuuhea, vihreä, tuo mieleen hautausmaan, jotenkin lohdullinen silti.
• Kataja: Piikikäs, karhea, tuntuu sormissa.
• Kanerva: Pieni, herkkä, kuin jokin salainen puutarha pienoiskoossa.
• Hopealanka: Ohut, hopeinen, kuin enkelin hiuksia.

Kylmää, mutta kaunista. Jäätyneet marjat, hiljaisuus. Pieniä elonmerkkejä.

Mitä kasvattaa lasitetulla parvekkeella?

Lasitetulla parvekkeella viihtyvät kasvit ovat monipuolisempia avoparvekkeeseen verrattuna. Lasitus luo kasvihuonemaisen ympäristön, mikä mahdollistaa lämpöä vaativien lajien, kuten tomaattien, kurkkujen, chilien ja munakoisojen kasvattamisen.

• Tomaatti: Aurinkoinen paikka on tomaatille paras, ja lasitettu parveke tarjoaa usein juuri sen.
• Kurkku: Tarvitsee tukea ja säännöllistä kastelua.
• Chili: Mitä aurinkoisempi paikka, sen tulisempi chili.
• Munakoiso: Vaatii lämpöä ja pitkän kasvukauden.

Avoparvekkeella suositaan yleensä kestävämpiä lajeja. Hyviä valintoja ovat:

• Yrtit: Persilja, basilika, timjami, rosmariini – helppoja ja hyödyllisiä.
• Pavut: Palkokasvit ovat typpeä sitovia, eli ne jopa parantavat maaperää.
• Salaatit: Nopeakasvuisia ja tarjoavat satoa koko kesän.
• Kaalit: Kestävät hieman viileämpiäkin olosuhteita.
• Juurekset: Porkkanat, retiisit ja punajuuret viihtyvät ruukuissa.

Parvekkeen suunta:

• Eteläparveke: Aurinkoisin, sopii lähes kaikille kasveille.
• Länsiparveke: Iltapäivän aurinko on hyvä monille lajeille.
• Itäparveke: Aamuaurinko on lempeää.
• Pohjoisparveke: Varjoisampi, sopii varjoa sietäville kasveille.

On muuten aika filosofista, miten me yritämme luoda täydellisiä mikroilmastoja parvekkeillemme. Vähän kuin miniversio Maan muokkauksesta. Ihmisen suhde luontoon onkin varsin monimutkainen. Toisaalta yritämme hallita, toisaalta ihannoida luonnonmukaisuutta.

Voiko kesäkukkia talvettaa?

Kesäkukkien talvettaminen… ajatus vie lapsuuden kesiin, mummon verannalle. Muistan sen tuoksun, auringon lämmön iholla, kun kastelin niitä kukkia – juuri niitä. Voiko sen taian säilyttää?

• Osa kesäkukista… ne, joissa on vähän enemmän sielua, vähän enemmän sitkeyttä.

• Monivuotiset… kuin me ihmiset, jotka palaamme aina uudestaan. Niitä kannattaa yrittää pelastaa.

• Ennen yöpakkasia… kuin sydämen kylmenemistä. Hyvissä ajoin, kun vielä on toivoa.

• Lasitettu parveke… oma pieni maailma, suojassa. Siellä ne saattavat vielä tanssia auringossa.

• Pelargonit… mummon lempikukat. Niiden tuoksu herättää muistoja. Punaisia, valkoisia, pinkkejä. Jokainen terälehti kuin pieni rakkauden viesti.

• Verenpisarat… herkkiä, hauraita, kuin kyyneleet. Ne roikkuvat oksillaan, kuin odottaisivat jotain.

• Marketat… yksinkertaisia, kauniita. Niiden valkoisuus muistuttaa puhtaudesta.

• Daaliat… niiden monimuotoisuus on huumaavaa. Jokainen kukka on uniikki taideteos.

• Pasuunakukat… eksoottisia, dramaattisia. Niiden suuret kukat huutavat elämää.