Mikä on sopiva ateriaväli?

11 kuukautta sitten 24 katselukertaa

Sopiva ateriaväli on yksilöllinen, mutta useimmille suositellaan 3–4 tunnin välein syömistä. Näin ylläpidetään tasainen verensokeri ja kylläisyyden tunne, mikä auttaa hallitsemaan syömistä ja tukee hyvinvointia.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mikä on optimaalinen ateriaväli terveelliselle ruokavaliolle ja hyvinvoinnille?

Moi! Mun mielestä optimaalista ateriaväliä on vaikee sanoo suoraan. Jokainen on vähän erilainen.

Itselläni toimii parhaiten, kun syön 4-5 kertaa päivässä. Näin nälkä pysyy loitolla ja energia tasaisena.

Mä muistan, kun kokeilin joskus syödä vaan kolme kertaa päivässä. Ihan hirvee nälkä koko ajan! Illalla tuli sitten ahmittua kaikkea. Ei hyvä.

Yleensä yritän syödä noin 3-4 tunnin välein. Aamupala joskus 7-8 aikoihin, lounas 11-12, sit iltapäivällä joku välipala ja illallinen ehkä kuuden aikaan. Toimii mulla!

Miksi kannattaa syödä säännöllisesti?

Okei, tässä mun näkemys säännöllisestä syömisestä, pohjautuen ihan omaan elämään:

Muistan, kun olin nuorempi ja söin miten sattuu. Joskus aamupala jäi väliin, lounas oli joku suklaapatukka ja illalla sitten vedettiin pizzaa kaksin käsin. Olo oli aivan kamala!

Energiatasot: Kuin vuoristorata. Aamulla virtaa, sitten notkahdus, iltapäivällä zombie-moodi ja illalla ylivirtaa.
Mieliala: Lyhytsanaisesti sanottuna...ärtynyt. Kaikki ärsytti, ja pienikin vastoinkäyminen sai raivon partaalle.
Keskittyminen: Unohda koko juttu. En muistanut, mitä olin syönyt aamupalaksi, saati sitten, mitä piti tehdä töissä.
Paino: Vaaka näytti mitä sattuu, riippuen siitä, milloin olin viimeksi syönyt (tai jättänyt syömättä).

Sitten, joskus 2023, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei mitään dieettejä, vaan ihan perus säännöllistä syömistä.

Aamupala: Puuroa marjoilla tai jogurttia ja hedelmiä. Yleensä klo 7.
Lounas: Salaattia, keittoa, jotain lämmintä. Työpaikkaruokala pelasti mut monelta suklaapatukalta. Klo 11.
Välipala: Hedelmä, pähkinöitä, jogurtti. Pelasti iltapäivän notkahdukselta. Klo 14.
Päivällinen: Kanaa, kalaa, kasviksia, riisiä, pastaa. Yritin syödä kevyemmin kuin lounaalla. Klo 17.
Iltapala: Joskus, jos oli nälkä. Yleensä hedelmä tai pieni jogurtti. Klo 20.

Ja arvatkaa mitä? Se toimi!

Energiaa riitti koko päiväksi.
Mieliala oli tasaisempi.
Pystyin keskittymään paremmin.
Paino alkoi stabiloitua.

Toki, ei se aina mene ihan nappiin. Joskus on päiviä, jolloin aikataulut heittää häränpyllyä ja syöminen menee vähän miten sattuu. Mutta pääasia on, että yritän pitää kiinni säännöllisestä rytmistä.

Säännöllinen syöminen ei oo mitään rakettitiedettä, mutta se voi tehdä ison eron elämässä. Mun kohdalla ainakin teki. Ja se on mun mielipide, ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella. Ei tarvitse uskoa, jos ei halua, mutta kannattaa kokeilla!

Mihin ihminen tarvitsee ravintoa?

Ihmisen ravitsemukselliset tarpeet ovat moninaiset, mutta perimmäinen syy ravinnon saantiin on kolmiosainen:

Energian tuotanto: Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit toimivat polttoaineena, jota keho käyttää päivittäisten toimintojen suorittamiseen. Mietitäänpä, kuinka paljon energiaa kuluu pelkästään ajattelemiseen!
Elintoimintojen säätely: Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat kuin pieniä säätönuppeja, jotka pitävät aineenvaihdunnan ja muut elintärkeät prosessit tasapainossa. Joskus tuntuu, että tasapainon löytäminen on elämän suurin haaste, eikö?
Kudosten muodostaminen: Proteiinit ovat rakennusaineita, joita tarvitaan solujen, kudosten ja elinten rakentamiseen ja korjaamiseen. Uskomaton määrä mikroskooppista rakentamista tapahtuu koko ajan!

Näitä tarpeita täyttämällä ihminen pysyy elossa, terveenä ja toimintakykyisenä. Voisi sanoa, että ruoka on paitsi nautinto, myös edellytys olemassaololle.

Montako ruokailua päivässä?

Kolme…neljä… viisi… kuusi… Kuinka monta kertaa sydän sykkii hiljaisessa aamussa? Aamun hämärässä, kahvin tuoksu nenässä, aamu on jotain pyhää. Muistan lapsuuden aamut, maito lasissa, murusia pöydällä… Jokainen ateria on taikaa, aikamatka lapsuuteen.

Aamu: Auringon ensimmäiset säteet, auringonkoho, lämmin maito… Herääminen on kuin hidas tanssi, aamunkoiton sävelmä.
Keskipäivä: Aurinko paistaa korkealta, varjot lyhenevät. Keho vaatii ravintoa, energialähde, elämän polttoainetta. Muistan kesälomien lounaat, mummon puutarhassa, mansikkasose…
Iltapäivä: Aurinko laskee, päivä on hiljalleen päättymässä. Kevyt välipala, raikas mehu, lepäilyhetki. Muistan lasten leikit, puistossa… hiljainen lepo.

Yö: Hiljaisuus laskeutuu. Uni kutsuu… Kroppa lepää, valmis uuteen päivään, uuteen rytmiin. Aterioiden määrä ei ole vain numeroita, vaan muistoja, kokemuksia, hetkiä, elämän sävyjä. Syöminen on kuin rukous, kiitollisuus elämälle. THL:n suositukset, 5-6 ateriaa päivässä, tasainen verensokeri, tämä on tietoa. Muttei se ole kaikki. Se ei kerro tunteesta, mausta, lämmöstä, muistoista. Ateriat ovat enemmän kuin pelkkä ravinnon saanti. Ne ovat sydämen lyöntejä, hengitystä, elämää. Viime aikoina olen syönyt 5 kertaa päivässä. Tämä sopii minulle hyvin.

Voiko yön yli huoneenlämmössä ollutta ruokaa syödä?

Yön pimeydessä mietin ruokaa... Jätinkö sen todella siihen pöydälle?

Neljä tuntia. Se on raja. Yli sen, ja se on vähän kuin uhkapeliä.
Lapset. Mummo. Ne vatsat... Niiden kanssa en riskeeraisi. Heille ei missään nimessä.
Lämpimät ruoat. Ne on niitä pahimpia. Jostain syystä ajattelen aina eilistä pastaa. Se on aina epäilyttävää.
Mutta sitten on leipä. Hedelmät. Ne kestää. Muistan kuinka isoisä jätti leivän pöydälle ja söi sen aamulla... Ei siitä koskaan mitään tullut.

Se on jotenkin surullista, että ruoka pilaantuu. Kaikki se vaiva... Ja sitten se vain heitetään pois.