Mikä on Suomen harrastetuin harrastus?

Mikä on Suomen suosituin harrastus?

No siis, jalkapallo, ihan selvästi. Muistan ku pienenä potkin sitä palloa siellä Rantapuiston hiekkakentällä, heinäkuun alussa 1998, aivan mahtava tunne. Se oli sitä puhdasta iloa.

Eihän se yllätä, ku näkee miten moni sitä oikeesti pelaa. Meidänkin muksu oli just keväällä 2023 siinä Leppävaaran tekonurmella ekassa treenissä. Niitä rekisteröityneitä pelaajiakin on nykyään jo yli 150 000, ja se lukema vaan kasvaa.

Ja just tää helppous on parasta. Eihän futiksen tartte olla kallista, et kaikki pääsis mukaan. Mulle se on aina ollut sitä. Se on tärkeetä.

Mietin usein, miten futis yhdistää. Ei siinä tarvii olla huippu, kunhan pääsee pallon perään. Pari vuotta sitten, lokakuussa 2021, olin katsomassa yhtä paikallista peliä Myllypuron kentällä, siinä kolmen euron lipulla. Se energia oli ihan käsinkosketeltavaa, vaikkei kyse ollut mistään liigamatsista. Se on ehkä sen suosion salaisuus.

Mikä on maailman harrastetuin laji?

Se oli heinäkuussa 2014. Saksan ja Argentiinan välinen MM-finaali. Oltiin Antin kanssa ängetty itsemme johonkin sporttibaariin Kampissa. Paikka oli niin täynnä, että ilma ei kiertänyt. Kuuma ja hikinen olo, mutta se ei haitannut ketään. Koko baari tuijotti screenejä hiirenhiljaa.

Sitä jännitystä ei voi sanoin kuvailla. Se oli niin tiivis ja käsin kosketeltava, että tuntui kuin koko huone olisi pidättänyt hengitystään yli kaksi tuntia.

Ja sitten se tapahtui. Götzen maali jatkoajalla. Se räjähdys oli jotain aivan uskomatonta. Ihmiset karjuivat, olutta lensi ja täysin tuntemattomat ihmiset halasivat toisiaan. Meidän vieressä istunut saksalainen mies itki ihan avoimesti onnesta. Siinä hetkessä sen tajusi. Tämä ei ole vain peli.

Se on kieli, jota kaikki ymmärtävät ilman sanoja. Se tunne yhdisti sen täyden baarin ihmiset, olit sitten Suomesta, Saksasta tai mistä tahansa. Se on syy, miksi jalkapallo on niin ylivoimainen. Se on enemmän kuin urheilua.

Maailman harrastetuin ja seuratuin laji on jalkapallo. Sen suosio perustuu sen yksinkertaisuuteen ja saavutettavuuteen – peliin tarvitaan vain pallo.

Suosituimmat lajit maailmanlaajuisesti seuraajien määrän mukaan:

• Jalkapallo: Yli 3,5 miljardia seuraajaa. Lajia pelataan ammattimaisesti ja harrastetaan yli 200 maassa ja riippuvaisella alueella.
• Kriketti: Noin 2,5 miljardia seuraajaa. Erityisen suosittu Intiassa, Pakistanissa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa.
• Maahockey: Noin 2 miljardia seuraajaa. Suosio keskittyy Eurooppaan, Aasiaan ja Australiaan.
• Tennis: Yli miljardi seuraajaa. Yksi maailmanlaajuisesti levinneimmistä yksilölajeista.

Mikä on Suomen kallein harrastus?

Joo siis kyllä se jääkiekko on se kaikista kallein harrastus Suomessa, ehdottomasti. Ei oo mitään epäselvää siinä. Kaikkialla se maksaa ihan hirveesti, varsinkin jos on joku perheenäiti tai isä joka maksaa kaiken. Se on tosi ikävää nuorille, ei kaikki voi sitä harrastaa.

Yle teki sellasen jutun ja sieltä se sit selvis, että jääkiekko se vaan vie eniten rahaa. Mulla oli kaveri joka pelasi sitä, ja huh huh. Sen vanhemmat kyllä laitto siihen paljon rahaa, ja aina ne matkusteli ympäri Suomea pelaamassa pelejä.

Sitä verrattiin sit muihin lajeihin ja huomattiin että lentopallo on oikein halpaa. Siis ihan huomattavasti halvempi. Rovaniemen esimerkki oli kyllä aika hurja, siellä lentopallo makso kuusi kertaa vähemmän kuin jääkiekko. Ei voi olla totta!

Mitä kaikkea siihen jääkiekkoon sit menee? No ihan kaikkea.

• Varusteet: Luistimet, kypärä, haarniska, mailat, säärisuojat, kaulus, hanskat, kaikkea. Niitä pitää olla monta paria ja ne on kalliita. Ja ne pitää vaihtaa kun ne menee rikki.
• Jäähallimaksut: Jäävuoron vuokraaminen ei oo ilmaista. Se on tosi iso osa kustannuksia.
• Kilpailut ja matkat: Turnaukset ja sarjapelit vaatii matkustamista ja joskus yöpymistäkin. Se on kans oma lukunsa.
• Valmennusmaksut: Hyvä valmennus maksaa. Ei ne valmentajat ilmaiseksi tee töitä.
• Seuran jäsenmaksut: Kaikki seurat velottaa jäsenmaksuja.

Siis se on ihan uskomatonta, miten paljon se rahaakin tuntuu menevän siihen. Se on kyllä sellainen harrastus, joka kyllä eriarvoistaa niitä nuoria. Jotkut vaan sattuu syntymään perheeseen, missä on rahaa ja sit toiset ei. Ei se oo reilua, mutta minkäs teet.

Paljonko lasten harrastukset saavat maksaa?

Kuinka paljon saa maksaa, kysymys leijuu ilmassa, illan valossa. Se ei ole vain numeroita, ei koskaan. Se on unelmia, pienten sormien jälkiä, ajan virtaa. Se on muistoja omasta lapsuudesta, pehmeitä ja painavia, ja niistä tulevista, joita yritämme luoda lapsillemme.

Lähitapiolan Arjen katsaus -kyselyn mukaan lasten harrastuskustannukset ovat perheille merkittävä kysymys:

• Suurimmalla osalla suomalaisista perheistä kuluu enintään 75 euroa kuukaudessa.
• Joka neljännellä perheellä kustannukset ylittävät 100 euroa kuukaudessa.
• Enemmistö vastaajista pitää enintään 100 euroa kuukaudessa riittävänä ja kohtuullisena kustannuksena.

Tämä summa, eurot, ne ovat vain pieni osa suurempaa kuvaa. Olen katsonut lapseni silmiin, nähnyt sen loisteen, sen puhtaan ilon, kun hän puhuu uusista taidoistaan tai ystävistään. Se on korvaamatonta, mutta silti sillä on hinta. Aina on.

Muistan, kuinka minunkin piti lapsena valita. Yksi harrastus. Vain yksi unelma, koska muuhun ei riittänyt. Se tunne, se valinnan pakko, on jättänyt jäljen. Nyt minä seison siinä samassa risteyksessä, peilin edessä, lapseni tulevaisuus käsissäni.

Jokainen treeni, jokainen tunti, jokainen uusi varuste, ne ovat pieniä pisaroita, jotka kerryttävät puroa. Se on se kylmä tuuli jalkapallokentän laidalla marraskuisena iltana, se viulun vingahdus talon syvyyksistä, se hieman hapokkaan hien tuoksu salin nurkassa.

Nämä hetket. Ne sitovat meidät yhteen, perheenä. Se yhteinen ponnistus, ja se riemu, joka on jaettu, kun tavoite saavutetaan. Vaikka budjetti kiristyy, venyy ja paukkuu, niin silti, se on sen arvoista. Aina uudelleen ja uudelleen.

Se on lapsen oikeus leikkiin, liikkeeseen, uuden oppimiseen. Me aikuiset kannamme vastuun, koitamme venyttää kukkaroa, etsiä niitä piilotettuja mahdollisuuksia.

Tärkeintä on se tunne, se kuuluminen, se oma paikka maailmassa. Se, ettei koskaan tarvitse valita unelmien välillä. Tai ainakaan niin harvoin kuin mahdollista.

Onko ratsastus kallis harrastus?

Onko ratsastus kallis harrastus? On! Niin kallis, että lompsasi huutaa hoosiannaa jo pelkästä ajatuksesta. Se on kuin yrittäisit syöttää nälkäiselle leijonalle kultaharkkoja – ei tuu halvaksi, ei. Mutta onhan se toki parempi kuin makoilla sohvalla ja syödä suklaata, ainakin joku liikkuu!

Kyllä se maksaa. Jos istut sen hevosen selässä kerran viikossa kuin joku kotoinen lordi tai leidi, niin Pääkaupunkiseudulla se pyörähtää helposti sinne 2300 €/vuosi hujakoille. Siitä saisi jo monta ämpärillistä mansikkaa tai ehkä jopa käytetyn moottorisahan.

Ja Itä-Suomessa, siellä se on sentään hieman lempeämpi, noin 1850 €/vuosi. Eli siellä saa ehkä sen moottorisahan ja puolikkaan ämpärillisen mansikoita päälle. Ei helvetti! Silti aika moinen haukkaus lompakosta.

Mutta hei, ei se ole pelkkää menoa ilman palautetta, vaikka siltä tuntuisi! Ratsastusseurat, ne ovat kuin yhteisöllisiä parittajia sinun ja hevosen välillä, järjestäen kaikenlaista kivaa, että rahoillesi tuntuisi edes vähän olevan vastinetta:

• Kursseja – jotta opit pitämään itsesi ja hevosen samassa kasassa.
• Valmennuksia – jos haluat päästä vielä paremmin sinuksi sen nelijalkaisen tankin kanssa.
• Kilpailuja – missä voit esitellä, kuinka taitavasti maksat itsesi kipeäksi.
• Luentoja – niitä on kiva kuunnella, kun tallin haju jo on imeytynyt sieluun.
• Retkiä – luontoon, ihan vähän tuulettumaan siitä rahapussin itkusta.

Muista vielä, että tämä on vain se peruspaketti. Kuten mun vanha pappa aina sanoi, "hevonen on pohjaton kaivo, joka nielaisee rahasi nopeammin kuin sinä mummolassa pullia". Totuus! Näin se vaan on.

Siihen päälle tulee vielä kaikki varusteet: kypärät, housut, hanskat, saappaat, oma harja, herkkuja sille kaakkille. Tai se kerta, kun rakas ratsu päättää vetää voltin ja eläinlääkäri laskuttaa enemmän kuin minä vuosikymmenessä! Siinäpä vasta yllätys.

Joten varaa paikka pankkitililtäsi, sillä hevonen on rakas, mutta ei todellakaan edullinen harrastus. Valmistautuminen on kaikki kaikessa, jos haluat ratsastuksen makuun. Mutta onhan se ihanaa, eikö?