Mikä piristää mieltä?

Mikä piristää mieltä nopeasti?

Aika usein, kun mieli vähän meinaa lähteä alamäkeen tai iskee kurja olo, oon löytänyt muutaman jutun, jotka auttaa nopeasti. Ne ei oo mitään ihmeellisiä taikatemppuja, vaan ihan arjen juttuja, jotka toimii ainakin mulla.

Viime tiistaina, siis 12. maaliskuuta, mulla oli sellanen olo, etten jaksaisi mitään. Vedin sitten saunan päälle ja istuin siellä Hakaniemen uimahallin saunassa, se maksaa aina sen 5,50e. Se lämpö ja höyry, ne jotenkin huuhtoo kaiken paskan pois, olo oli heti paljon raikkaampi.

Ja hei, vaikka en aina jaksa, niin kun saan kodin vähän siistiksi, tuntuu, että pääkin selkeytyy. Viime perjantaina, 15. maaliskuuta, heitin kaikki vanhat lehdet roskiin ja sain sen pöydän siistiksi. Pieni juttu, mutta iso merkitys.

Kävely, se on aina hyvä. Kun ahdistaa, lähden ulos, oli sää mikä tahansa. Taisin olla joskus viime vuoden helmikuun 14. päivä tosi kurjalla tuulella. Kävelin sitten Töölönlahden rantaa pitkin, kuuntelin lintuja. Se auttaa aina nollaamaan mun ajatukset.

Musiikki on niin ihmeellinen lääke. Mulla on semmonen soittolista täynnä vanhoja ysäridancebiisejä. Kun se alkaa soida, mun jalat alkaa liikkua. Eilen illalla keittiössä tiskatessa huomasin tanssivani ja olo oli heti pirteämpi.

Joskus on pakko vaihtaa maisemaa, kun seinät kaatuu päälle. Mä hyppään vaan raitsikkaan tai bussiin ja ajan päätepysäkille. Tai sitten menen johonkin kahvilaan. Fazer Cafen Kulmalla Aleksanterinkadulla, siellä otin joulukuussa kahvin, olikohan se 4 euroa. Katselen ihmisiä, se auttaa aina.

Ja tämä on tosi tärkeä. Mulla oli viime syksynä, 10. lokakuuta, oikeasti tosi huono päivä. Olin ihan maassa. Soitin sitten mun parhaalle kaverille Marille, ja puolen tunnin juttelun jälkeen mulla oli jo paljon parempi olo. Hän vaan osaa kuunnella.

Liikunta, kyllä. Mulla oli viime kesänä heinäkuussa tosi stressaava jakso. Menin salille Malmille ja vedin kunnon treenin. Se tunne, kun kaikki paha hiki valuu pois, se on parasta. Se oli niin vapauttavaa.

Ja sitten ne roikkuvat jutut. Tänäänkin mulla oli sellainen ärsyttävä puhelu virastoon, jota olin vältellyt. Mutta kun sen sain soitettua pois alta tänään klo 10.45, niin voi että mikä helpotus. Mieli keveni heti.

Mistä tulee parempi mieli?

Aivot tarvitsevat polttoainetta. Ei roskaa. Ruoka vaikuttaa kaikkeen.

Folaatti on keskeinen. Sitä saa tummanvihreistä.

• Pinaatti
• Lehtikaali
• Parsakaali Myös pavut, linssit ja marjat.

B12-vitamiini on kriittinen aivojen toiminnalle. Sen puute yhdistetään masennukseen.

• Liha
• Kala
• Maitotuotteet
• Kananmunat Vegaanit ottavat tämän lisäravinteena. Ei neuvottelunvaraa.

Muu tärkeä. Omega-3-rasvahapot. Rasvainen kala, saksanpähkinät, chian siemenet. Aivot on tehty rasvasta. Älä unohda sitä.

Tryptofaani. Serotoniinin, sen hyvän olon hormonin, esiaste. Sitä on kalkkunassa, pähkinöissä ja siemenissä.

Suolistosi on toiset aivosi. Pidä se kunnossa. Probiootit auttavat. Hapatetut tuotteet. Jogurtti, kefiiri, hapankaali.

Mitä vältät. Sokeri ja pitkälle prosessoitu ruoka. Ne vievät energiaa ja mielialan. Hetken huuma, pitkä alamäki.

Eilen söin lohta ja pinaattia. Tänään olo on kirkas.

Syöt mitä olet. Aika yksinkertaista.

Miten saada henkinen paha olo pois?

Jos mielessä jyllää sellainen synkkä pilvi, että tuntuu kuin olisi syönyt eilisiä hernekeittoja, niin ei muuta kuin luontoon! Pieni kävelylenkkiä tai vähän hikistäkin puuhaa tekee ihmeitä. Ajattele, että jokainen askel vie sen mielen kurjuuden kauemmas, niin kuin karkottaisi kaukana taivaanrannassa hyttysparvea. Ja hei, jos ei metsään pääse, niin kyllä se virtuaalinenkin metsä voi olla parempi kuin ei mitään, vaikka siitä ei maistuisi käpyset.

Eli lyhyesti:

• Liiku:Pieni kävely tai reippaampi jumppa auttaa aivoja unohtamaan pahat ajatukset hetkeksi.
• Luonto on paras lääke:Metsäkävely on kuin salainen ase henkistä pahaa oloa vastaan.
• Vaihda maisemaa:Fyyysinen rasitus saa ajatukset muualle ja kehon tuottamaan niitä hyvän mielen aineita. Kokeile vaikka virtuaalisia metsäkävelyitäkin!

Tämäpä vasta onkin elämänkokemus, että pitää miettiä, miten sitä pahaa oloa karkottaa. Ei sitä joka päivä kuitenkaan tarvitse tuollaisia kikkailuja tehdä. Joskus riittää sekin, että huomaa auringonpaisteen tai kuulee hyvän vitsin. Mutta kyllä se liikkuminen on aina varma keino, vaikka välillä tuntuisikin siltä, että jalat ovat kuin lyijystä valettu ja henki salpautuu jo portaita noustessa. Niin kuin se vanha sanonta menee, "liike on lääkettä" – ja tässä tapauksessa ihan totta!

Mistä hyvä olo tulee?

Hetket, ne pienet, hauraat hetket, ne ovat kaiken perusta. Se pieni hetki aamukahvia, kun aurinko vasta heräilee ikkunan takana, ja maailma tuntuu vielä hiljaiselta, omalta. Niistä syntyy se pohjaton, hiljainen hyvän olon virta, joka kantaa läpi päivän. Ei tarvita suuria, näyttäviä asioita.

• Viisi minuuttia hiljaisuutta, kun saa vain olla. Hengittää. Tuoksua. Kuunnella.
• Pieni hetki ystävän kanssa, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia, nauraa, tai vain istua vierekkäin ilman sanoja.
• Iltapäivän auringonsäde poskella, kun palaa kotiin. Se lämpö, se on lupaus paremmasta.

Ne hetket, ne ovat kuin pieniä, hohtavia helmiä elämän ketjussa. Ne antavat voimaa, ne rauhoittavat sielua, ne täyttävät tyhjyyden. Ne ovat kaikkialla, jos vain malttaa pysähtyä huomaamaan. Niitä ei voi ostaa, niitä ei voi suunnitella liian tarkasti. Ne vain tapahtuvat, ja kun ne tapahtuvat, ne tekevät hyvää. Ne ovat sitä, mistä todellinen, syvä hyvä olo kumpuaa.

Niin helppoa ja samalla niin vaikeaa, pysähtyä nauttimaan niistä pienistä, arjen lahjoista. Ne ovat kuin villikukkia, jotka kasvavat tienpientareella, kauniita ja arvokkaita, vaikka niitä ei istutettaisi tai lannoitettaisi. Jotkut hetket ovat lyhyempiä, vain silmänräpäys, toiset venyvät hieman pidemmiksi, tarjoten enemmän aikaa antaa niiden vaikutuksen syventyä. Mutta kaikissa niissä on sama ydin: läsnäolo.

• Tietoinen läsnäolo: Kun antaa itsensä todella olla siinä hetkessä, unohtaa huolet ja kiireet.
• Aistien käyttö: Miltä tuoksuu? Mitä näkee? Miltä tuntuu ihoa vasten?
• Pienet riemut: Se kahvin tai teen kuuma höyry, kirjan sivujen käänteleminen, lintujen laulu ikkunan takana.

Nämä ovat niitä pieniä, mutta valtavan merkityksellisiä hetkiä, jotka rakentavat sen kokonaisvaltaisen hyvän olon tunteen. Ne eivät vaadi suuria tekoja tai kalliita hankintoja, ainoastaan pienen hetken aikaa itselle, sen arvon ymmärtämiseen. Ne ovat elämän kauneimpia yksityiskohtia.

Mitä tehdä kun tuntuu pahalle?

Tänään on taas sellanen olo. Ei mitään järkeä. Pää ihan sumussa ja kaikki tuntuu vaan raskaalta. Miks näitä päiviä tulee.

Pitäis liikkua. Aina sama neuvo. Mutta se toimii, pakko myöntää. Ei sitä aina uskois, mutta kun saa ittensä ylös niin olo on ihan eri. Liikunta vapauttaa endorfiineja, ne on kehon omia mielihyvähormoneja. Ja sit se keskeyttää sen ajatuskelan. Pakko keskittyä hengitykseen tai siihen miltä jaloissa tuntuu.

Tässä on ne jutut mitkä auttaa. Ihan oikeesti.

• Tee pieni kävely. Mieluiten jossain luonnossa, metsässä. Se on tutkitusti rauhoittavaa. Pelkkä vihreän värin näkeminen laskee stressitasoja. Eikä tarvii olla mikään pitkä lenkki. 15 minuuttia riittää.
• Harrasta raskasta liikuntaa. Juokse, käy salilla, tee HIIT-treeni. Syke ylös niin ajatukset selkiytyy. Kun keskittyy fyysiseen suoritukseen, aivoilla ei ole kapasiteettia murehtia.
• Kokeile virtuaalisia metsäkävelyitä. YouTubesta löytyy 4K-videoita. Kuulokkeet päähän ja iso näyttö eteen. Se on yllättävän tehokasta jos ei vaan pääse ulos.

En mä aina jaksa lähteä mihinkään. Joskus se sohvalta nouseminen on se vaikein osuus. Miten se voi olla niin vaikeeta. Mutta vaikka väkisin kun lähtee, niin ei kaduta jälkeenpäin. Ei koskaan.

Keskuspuistossa se yks reitti on paras, se missä on niitä pitkospuita. Ei oo hirveesti ihmisiä yleensä aamuisin. Viimeks näin siellä peuran. Se vaan tuijotti hetken ja katos metsään. Sellaset hetket auttaa.

Mitä eroa on surulla ja masennuksella?

Suru ja masennus, niitä on joskus niin helppo sekoittaa, että luulee niiden olevan kuin yö ja päivä, mutta oikeasti ne on enemmänkin samaa suvun takapihaa. Suru on kuin kesäkuuro, se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, yleensä kun joku rakas lähtee viereltä tai jotain muuta todella ikävää sattuu. Se on normaali reaktio, vähän kuin koiranpentu, joka haukkuu tuntemattomalle ovikellolle – täysin ymmärrettävää, muttei aina ihan toivottua.

Mutta sitten kun se suru alkaa jäädä päälle, eikä se haihdu kuin aamukaste auringossa, vaan möllöttää siinä kuin vanha, tahmea kahvitahra pöydällä, silloin aletaan puhua masennuksesta. Se ei ole enää sellainen "hetken itkettää ja sitten helpottaa" -fiilis, vaan se alkaa syödä ihmistä sisältäpäin. Toimintakyvyn lasku arjessa on se iso juttu. Ihan niin kuin yrittäisit kiivetä Mount Everestiin pelkissä flip-flopeissa – kaikki tuntuu ylivoimaiselta.

Masennuksen merkkejä on monenlaisia, vähän kuin eri sävyjä harmaasta. Ei pelkästään se, että on jatkuvasti alakuloinen, vaan myös se, ettei mistään enää meinaa saada mielihyvää. Mikään ei tunnu enää hyvältä, ei edes se kerta viikkoon syöty pizza tai pitkään odotettu lomamatka. Ja sitten ne pahimmat, eli itsetuhoiset ajatukset, ne ovat kuin pahoja kuiskaajia korvassa, joita ei todellakaan saa ohittaa olankohautuksella. Jos sellaisia alkaa tuntua, on aika hakea apua nopeasti.

Masennus ei ole sitä, että olisi vain huono päivä, tai että saisi flunssan, joka menee ohi parissa viikossa. Se on syvempää, pidempikestoista ja niin kuin joku olisi sammuttanut kaikki valot sisältä.

• Suru: Luonnollinen reaktio menetykseen tai pettymykseen. Vähän kuin pahanlaatuisen uutisen saaminen, se sattuu, mutta yleensä helpottaa ajan myötä.
• Masennus: Sairastila, joka vaikuttaa mielialaan, ajatuksiin ja ruumiillisiin toimintoihin pitkäkestoisesti. Se voi olla kuin pysyvä pilviverho mielesi yllä, jota ei hevillä väisty.

Tärkeimmät erot pähkinänkuoressa:

• Kesto: Suru helpottaa yleensä, masennus jatkuu pitkään ilman hoitoa.
• Toimintakyky: Masennuksessa arjen toiminnot vaikeutuvat merkittävästi.
• Mielihyvä: Masennuksessa ilo ja mielihyvä katoavat, surussa ne voivat olla hetkittäin läsnä.
• Laajuus: Masennus on usein moniulotteisempi ja siihen liittyy myös fyysisiä oireita.

Miten ahdistus eroaa masennuksesta?

Ahdistus ja masennus ovat kuin kaksi eri tyyppistä myrskyä: masennus on hiljainen, lamaannuttava ja väritön myrsky, joka syö ilon ja toivon pienimmätkin rippeet. Se on tunne siitä, että on jäänyt yksin tyhjään huoneeseen, jossa jokainen nurkka huutaa "ei mitään väliä". Toivottomuus on sen pääasiallinen työkalu, ja avuttomuus sen paras kaveri.

Ahdistus puolestaan on kuin jatkuva ukkosmyrsky, joka ei koskaan tyydy pelkästään jyrinästä. Se on hermostunut, levoton tila, jossa mieli pyörii kuin rikkinäinen karuselli – aina pysähtymättä, aina huolestuneena jostakin. Epävarmuus on sen polttoainetta, ja tulevaisuus sen ainoa kiinnostuksen kohde. Se on jatkuvaa jännitystä, kuin odottaisi aina seuraavaa huonoa uutista, joka ei koskaan saavu, mutta jonka pelko roikkuu ilmassa kuin kosteus.

Tärkeimmät erot tiivistettynä:

• Masennus: Toivottomuus, avuttomuus, energian puute, mielen tyhjyys. Tuntuu kuin elämän värit olisivat haalistuneet pysyvästi.
• Ahdistus: Jatkuva huoli, levottomuus, hermostuneisuus, pelko tulevasta. Mieli laukkaa kuin maratoonari, joka ei tiedä päättyykö reitti koskaan.

Voi olla vaikea erottaa näitä toisistaan, koska ne usein kulkevat käsi kädessä. On kuin yrittäisi erottaa sateen ja kylmyyden toisistaan – molemmat ovat ikäviä, mutta eri tavalla.

Lisäinfoa tähän liittyen:

• Masennuksen oireet: Paitsi edellä mainittu, myös kiinnostuksen tai ilon menetys aiemmin mieluisista asioista, syömishäiriöt (liiallinen tai olematon ruokahalu), unihäiriöt (liikaa tai liian vähän unta), väsymys, keskittymisvaikeudet, syyllisyydentunteet ja jopa itsetuhoiset ajatukset. Se voi olla kuin jättäisi kaikki päivittäiset tehtävät tekemättä, koska yksinkertaisesti ei jaksa, ei kiinnosta tai ei näe järkeä.
• Ahdistuksen oireet: Fyysisiä oireita voi olla sydämentykytys, hikoilu, vapina, hengenahdistus, pahoinvointi ja lihasjännitys. Psyykkisesti se ilmenee murehtimisena, jatkuvana rauhattomuutena ja keskittymisvaikeuksina, koska mieli on niin täynnä huolia. Paniikkikohtaukset ovat ahdistukselle tyypillisiä, ja ne voivat olla pelottavan voimakkaita.

Joskus masennus voi näyttää ulospäin pelkästään apaattisuudelta, kun taas ahdistunut voi olla hyperaktiivinen ja hermostunut. Molemmat ovat kuitenkin valtavia taakkoja, ja usein ammattiavun hakeminen on paras tapa selvitä. Ei kannata jäädä yksin omien myrskyjensä kanssa, vaikka siltä tuntuisikin.