Milloin jääkiekossa saa alkaa taklaamaan?

Minkä ikäisenä saa taklata jääkiekossa sääntöjen mukaan?

Se on muuttunut niin paljon. Omasta mielestäni se oikea, kova taklauspeli alkaa vasta C-junioreissa, eli kun pojat on jotain 14-15 vuotiaita. Sitä ennen se on enemmän sellaista kontaktin ottamista.

Muistan elävästi sen ajan, kun D-junnuissa Vantaan Tikkurilan jäähallin laidat paukkuivat ihan eri tavalla. Silloin opeteltiin heti kovaa peliä. Nyt keskitytään onneksi enemmän luisteluun ja kiekonkäsittelyyn, mikä on minusta vain hyvä asia. Ne puhtaat puskutraktorit on erikseen.

Koko homman idea on suojella nuoria pelaajia, erityisesti aivotärähdyksiltä. Ja se on ihan oikein. Eri kokoisten kavereiden kehitys on niin valtavan erilaista siinä 12-13 vuoden iässä.

Näin sen ihan omin silmin oman pojan joukkueessa viime kaudella. Kun taklaaminen ei ollut se ykkösjuttu, pelaajat oppivat oikeasti kiertämään ja käyttämään mailaa fiksusti puolustuksessa. Ei mennyt heti painimiseksi joka kulmassa, peli oli paljon sulavampaa ja taitavampaa.

Se 15 vuoden ikä on musta ihan passeli ikäraja aloittaa se kunnon fyysinen peli. Siinä iässä kroppa ja pelinlukutaito on jo vähän valmiimpi kestämään niitä iskuja.

Milloin jääkiekossa ei saa vaihtaa?

No niin, penkkiurheilijan peruskurssi, osa yksi! Eli koska ne ukot eivät saa luistella vaihtoon, vaikka happi loppuisi ja mummo odottaisi jo kahvipöydässä? Vastaus on yksinkertainen kuin nyrkinisku naamaan.

Se on se kuuluisa pitkä kiekko. Kun joukkue on omalla puoliskollaan paineen alla ja joku nero päättää roiskaista sen mustan kumin päätyyn asti ilman suunnitelmaa, iskee tuomarin käsi pystyyn ja peli poikki. Ja siitä seuraa rangaistus, joka on pahempi kuin anopin vierailu.

Samat väsyneet sankarit, jotka juuri jahtasivat kiekkoa kuin viimeistä päivää, joutuvat jäämään kentälle. He eivät saa vaihtaa. Siinä sitten seistään aloitusympyrässä, happi pihisee ja jalat on makaronia, kun vastustaja lyö tuoreet ja virkeät gorillat kentälle. Se on nöyryyttävää.

Milloin jääkiekossa ei saa vaihtaa?Joukkue ei saa vaihtaa pelaajia pitkän kiekon jälkeen. Vaihtokielto koskee sitä joukkuetta, joka teki rikkeen. Vaihtokielto ei ole voimassa, jos tilanteessa jaetaan rangaistuksia.

Mutta elämä ei ole aina niin kurjaa! On olemassa poikkeuksia, joilla voi pelastua tältä kärsimysnäytelmältä:

• Hyökkääjän Usain Bolt -spurtti: Jos joku hyökkäävän joukkueen pikakiituri on oikeasti ehtimässä kiekkoon ennen kuin se ylittää päätyviivan, tuomari huutaa EI PITKÄ ja peli jatkuu. Silloin saa puolustajakin huokaista helpotuksesta.
• Puolustajan teeskentely: Tuomarin silmä on tarkka kuin haukalla. Jos puolustaja voisi selvästi ehtiä kiekkoon, mutta alkaakin yhtäkkiä himmailemaan ja katselemaan hallin kattomainoksia, vihellystä ei tule. Omalle joukkueelle siitä ei tietenkään taputuksia heru.
• Veskarin seikkailut: Jos maalivahti lähtee retkelle maaliltaan kohti kiekkoa, pitkää ei vihelletä. Se on hänen oma riskinsä, ja yleensä se aiheuttaa vain harmaita hiuksia valmentajalle. Muistan kun kerran Hippoksella joku veskari lähti seikkailemaan puoleen kenttään, yleisö mylvi ja valmentaja näytti siltä että kohta lentää luistin katsomoon.

Tämän koko säännön idea on estää se, että puolustava joukkue vain juntataan kiekon päätyyn aina kun tulee pienikin hiki. Se pakottaa pelaamaan ja yrittämään, vaikka paikat olisivat hapoilla. Aloitus tapahtuu aina rikkoneen joukkueen puolustusalueella, joten paine ei todellakaan helpota.

Saako naiset taklata jääkiekossa?

Naisten jääkiekossa taklaaminen on kielletty. Näin on Suomessa. Maailman säännöt määräävät. Joskus säännöt ovat vain sääntöjä, eivät mielipiteitä. Jää on kylmä.

IIHF, kansainvälinen lajiliitto, kieltää kehotaklaukset naisten otteluissa. Suomi noudattaa. Ruotsissakin taklaukset kiellettiin uudelleen. Kokeiltiin, palattiin vanhaan. Ei sielläkään enää saa. Joten, se siitä "siellä saa" -jutusta.

Seksististä? Ehkä. Tai sitten vain eri pelimuoto. Miehet ja naiset pelaavat eri säännöillä. Vähän kuin shakki ja tammi. Molemmat pelejä, mutta erilaisia. Onko se väärin? Kenties ei.

Tässä lisää, jos kiinnostaa:

• Pelisäännöt: IIHF:n sääntökirja on selvä. Kehotaklaus (bodychecking) johtaa rangaistukseen.
• Body contact vs. Bodychecking: Pelissä sallitaan kontakti. Pieni törmäily kuuluu lajiin. Tarkoitusperäinen kehotaklaus ei. Siinä on ero.
• Terveys: Kyse myös loukkaantumisriskeistä. Pään iskut, kaatumiset. Vahvoja ollaan, mutta kova pinta on kova.
• Oma kokemus: Näin pelin kehittyvän. Muutoksia tulee. Olen nähnyt, kuinka taklaukset lisäävät raivoa. Joskus rauha on parempi.

Miksi jääkiekossa taklataan?

Miksi jääkiekossa sitten pitää toista ryskätä? Hyvä kysymys! Ei siinä ole kyse pelkästä väkivallan himosta – vaikka myönnettäköön, että joskus se näyttää siltä. Taklaus on taktiikka, puhdasverinen peliväline, vähän kuin jääkiekon oma, jäinen shakkimatti. Tässä muutamia syitä, miksi sitä vastustajaa muistutetaan seinän olemassaolosta:

• Vastustajan etenemisen estäminen ja kiekon riistäminen: Taklaus on kuin jääportti, joka sulkeutuu nenän edestä. Et pääse tästä eteenpäin, eikä meidän alueelle ole vapaata pääsyä ilman asianmukaista kiekkoa! Se on usein tehokkain tapa hankkia kiekko takaisin tai ainakin pysäyttää vastustajan hyökkäys.

• Psykologisen yliotteen saavuttaminen: Kuule, jääkiekko on myös mielen peliä. Jokainen kunnon tälli kaivertaa vastustajan ajatuksiin pienen, kylmän muistutuksen: täällä sattuu. Jatkuva fyysinen uhka voi saada vastustajan pelaamaan varovaisemmin ja tekee heistä epävarmoja kiekon kanssa. Vähän niin kuin pikkujunnuna pallon kanssa – uhka isommasta kaverista saa tekemään hätiköityjä syöttöjä.

• Vastustajan virheisiin pakottaminen: Taklauspaine pitää vastustajan aivot ylikierroksilla. Kun vastustaja on jatkuvasti varpaillaan kontaktin pelossa, kiekko lipsahtaa lapikkaasta kuin saippua suihkussa tai syöttö menee metrin sivuun. Ylipaineistus johtaa usein kiekonmenetyksiin ja antaa omalle joukkueelle tilaisuuksia.

• Pelin rakenteen rikkominen ja karvaus: Taklauksilla voi tehokkaasti häiritä vastustajan pelinrakentelua. Se on kuin hyttysparvi hellekesänä, paitsi että nämä hyttyset voivat painaa sata kiloa. Kun karvaaja taklaa, vastustajan aika ja tila katoavat, syöttölinjat tukkeutuvat ja paniikki iskee.

• Momentumin luominen ja energian nostattaminen: Oikea-aikainen, puhdas taklaus voi sytyttää koko joukkueen. Se saa penkin hyppimään kattoon ja yleisön mölyämään kuin villiintynyt lauma apinoita banaanikaupassa. Se on puhdasta energiaa, joka voi kääntää pelin kulun ja lannistaa vastustajan täysin.

• Tilan luominen omille joukkuetovereille: Joskus taklaus on vain ystävällinen kehotus siirtyä syrjään, jotta omille kavereille jää tilaa nauttia pelistä ja luoda maalintekopaikkoja. Se on kuin tiepalvelu, joka siirtää esteitä pois tieltä. Taklauksilla raivataan tietä hyökkäyksille ja autetaan muita pelaajia pääsemään parempiin positioihin.

Saako jääkiekossa maalivahtia taklata?

Joo siis, maalivahtia ei saa taklata jääkiekossa. Siis ei missään nimessä. Se on niin ehdoton juttu, että sitä ei edes tarvitse erikseen säännöissä lukea, se on vaan niin kuin henkinen laki kaikille pelaajille.

Tulee mieleen yks peli pari vuotta sitten, tais olla marraskuu, satoi lunta ulkona ja jäähallikin oli vähän kolea. Meidän maalivahti, se oli sen verran nuori ja vähän hermostunut, oli siinä maalillaan. Yksi vastustajan hyökkääjä tuli vähän liian kovaa ja tömäytti siihen päälle. Vaikka ei se mikään iso taklaus ollut, niin kyllä siinä tuli ihan älytön tunne siitä, että mitä helvettiä sä teet! Maalivahdin pitää saada olla rauhassa siellä. Siinä tilanteessa sen maalivahdin piti vähän kerätä itseään, ja itseänikin harmitti niin paljon että meinasi palaa pinna.

Tässä muutamia juttuja, jotka on ihan ehdottomasti kiellettyjä:

• Maalivahdin taklaaminen: Vaikka olisit yksin maalivahdin kanssa ja tilanne olisi muuten ihan normaali, et saa häntä taklata. Se on vaarallista.
• Maalivahdin estäminen tai töniminen: Ei saa estää sen liikkeitä tai tönitä millään tavalla. Se häiritsee sen peliä ja voi johtaa loukkaantumiseen.
• Hanskojen koukkiminen: Jos maalivahti pitää hanskoissaan kiekkoa, et saa yrittää millään tavalla napata sitä pois tai koukkia hänen käsiään.
• Lumien lennättäminen kasvoille: Kiekon pysäyttämisen yhteydessä maalivahdin eteen jarruttaminen siten, että lunta lentää sen kasvoille, on kiellettyä. Se sokaisee ja hankaloittaa pelaamista.

Onneksi tuomaristo yleensä puuttuu tällaisiin tilanteisiin nopeasti. Mutta kyllä siinä omakohtaisesti kokee sen turhautumisen ja jopa suuttumuksen, jos näkee tällaista tapahtuvan. Se maalivahti on siellä meidän viimeinen puolustuslinja, ja sen pitää voida luottaa siihen, että sitä ei vahingoiteta tahallaan. Se on reilua peliä.