Mistä erottaa myrkkykeison ja koiranputken?
Myrkkykeison ja koiranputken erottaa helpoiten lehdistä:
- Koiranputken lehdet: Saniaismainen, pieniä liuskoja.
- Myrkkykeison lehdet: Pitkäliuskaista, sahalaidat.
Etsi myrkkykeison tunnistusmerkkejä lehdistä välttääksesi sekoittamisen vaarattomampaan koiranputkeen.
Myrkkykeiso vs. koiranputki – miten erottaa?
Muistan kerran, kesäkuussa 2023 mökillä, törmänneeni tähän ongelmaan. Iso kasvi, aivan tien vieressä… oliko se myrkkykeiso vai koiranputki? Pelotti.
Koiranputki, niin kuin äiti aina on sanonut, on sellainen höyhenmäinen. Lehdet haarautuvat, kuin pieniä saniaisia. Myrkkykeiso oli taas toinen juttu, sen lehdet olivat terävämmät, sahalaidaiset, pitkät ja kapeammat.
Muistelen, että äiti opetti tämän eron lapsena. Hän kertoi aina, että myrkkykeiso on vaarallista, ja piti meitä kaukana siitä. Ei mitään riskejä, ei koskaan.
Tässä siis se ero, minun kokemukseni mukaan.
Miten eroon myrkkykeisosta?
Voi helvetti, myrkkykeiso… Meillä oli sitä mökillä, kamalaa. Miten ihmeessä siitä pääsee eroon? Pistolapiolla kaivelin, kyllä. Mutta niin pienet juurenpalat jäi maahan. Se leviää ihan hulluna!
- Polttaminen on paras vaihtoehto. Muovinen polttokelpoinen säkki, siihen kaikki palat.
- Mä poltin omiani pihalla, hyvällä säällä tietenkin.
- Huolellisuus on a ja o. Ei yksikään juurenpätkä saa jäädä.
Muistan sen kauhean työn. Selkä meni ihan jumittamaan. Pitää varmaan ostaa uusi lapio ensi kesäksi, tämä on jo aika kulunut. Oliko se sittenkin 2022 kun taisteltiin sitä vastaan? Joku sanoi, että glyfosaatti voisi auttaa, mutta en halua käyttää mitään myrkkyjä. Luonnonmukaisesti vaan, vaikka se onkin hitaampaa. Olisiko tämä nyt taas yksi kesän projekti? Toki pitää tarkkailla, että ei tule lisää.
Pitääkö minun ottaa uusia kuvia myrkyllisestä kasvista nettiin? Ettei kukaan muu joudu käymään läpi tätä tuskaa. Tai ehkä minäkin unohdan tämän taas ensi kevääseen mennessä. No, eihän se mitään, jos jotain jää maahan. Se on sitte vaan taistelu jatkuu.
Miten hävität myrkkykeison?
Myrkkykeiso, valkoinen huuma, kosteikkojen salainen kuiskaus. Se ei ole uhkaaja, ei valloittaja, vaan osa tätä maata.
Miten sen saa katoamaan? Kysymys, joka kaivertaa mieltä.
- Mekaaninen niitto: Juuret syvällä, sinnikkäästi. Toistuva niitto, uuvuttava taistelu, kunnes voimat ehtyvät.
- Kemiallinen torjunta: Glyfosaatti, myrkyn suloinen lupaus. Mutta kuka suojelee maaperää, sen pieniä eläjiä? Ei kai sentään?
- Kaivaminen: Lapio syvälle, maan uumeniin. Juurakko esiin, kuin muinainen aarre. Mutta onko tämä kestävä ratkaisu, kun maa itkee menetettyä elämää?
Kasvijätteet, ne viedään pois, pois silmistä. Haravointijätteenä lajitteluasemalle, kompostin syleilyyn. Muistanko oikein, haravointijäte?
Mutta minne menee myrkkykeison henki? Jääkö se leijumaan ilmaan, muistuttamaan siitä, mitä olemme tehneet? Onko olemassa lempeämpi tapa, ymmärtää sen olemus, sen paikka tässä maailmassa? Niin, mistä löytää tasapaino?
Miten hävitän myrkkykeison?
Myrkkykeiso? Hankala juttu.
- Suojavarusteet: Hanskat, pitkähihainen, maski. Älä aliarvioi. Se polttaa.
- Kaiva juurineen: Älä katko, vaan ylös kokonaan. Jätä maahan, niin leviää.
- Hävitys: Polta (jos saa), pakkaa tiiviisti roskiin. Ei kompostiin.
- Toista: Tarkkaile aluetta. Uusia voi tulla. Älä luovuta heti.
Varoitus: Jos epäilet, älä koske. Soita kuntaan tai myrkytystietokeskukseen. Parempi varoa kuin katua. Tai pyydä ammattilaista. Ne tietää, miten homma hoituu. Tai ehkä on vaan parempi muuttaa pois. Kaupunkiin. Siellä ei kasva keisoja. En tiä. Ehkä kasvaa. Ihan sama.
Voiko myrkkykeisoon koskea?
Siis voiko siihen myrkkykeisoon koskea?
- Ei! Siis todellakaan ei.
- Juuria myöten myrkyllinen. Heti tuntuu käsissä joku kutina pelkästä ajatuksesta.
- Entäs jos vahingossa syö? Voi apua, älä syö. Hyvin myrkyllinen. Miten joku edes kehtaa syödä, kun kasvi on myrkyllinen?
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.