Mistä tietää, että kissa on stressaantunut?

7 katselukertaa
Stressaantunut kissa voi osoittaa oireitaan monin tavoin: Fyysiset oireet: Iho-ongelmia, virtsaamisongelmia, ruoansulatusvaivoja. Käyttäytymismuutokset: Virtsaaminen hiekkalaatikon ulkopuolelle, liiallinen murina/sähiseminen, aggressiivisuus, pakonomainen peseytyminen. Huomioi nämä merkit ja hakeudu tarvittaessa eläinlääkäriin.
Kommentti 0 tykkäystä

Okei, tässäpä yritys muokata tuota tekstiä vähän "ihmismäisemmäksi" ja henkilökohtaisemmaksi:

Mistä ihmeestä tietää, onko kissa ihan stressipää?

Siis, miten sen nyt sanoisi… Me kissaihmiset tiedetään, että ne karvakorvat osaa kyllä piilottaa tunteitaan. Mutta onneksi on olemassa merkkejä, joista voi päätellä, että kissa ei ehkä olekaan ihan omimmillaan. Stressaantunut kissa voi nimittäin oireilla tosi monella tavalla! Ja tiedättekö, se on aina vähän sydäntä särkevää.

  • Keho huutaa apua: Muistan, kun meidän Misu alkoi yhtäkkiä rapsuttaa itseään ihan hulluna. Ensin ajattelin, että onko sillä kirppuja, mutta eläinlääkäri sanoi, että iho-ongelmat voivat johtua stressistä! Myös pissahommat voi mennä ihan sekaisin, ja vatsa voi olla kuralla. On se kumma, miten stressi vaikuttaa.

  • Käyttäytyminen muuttuu: Oletteko huomannut, että kissa alkaa yhtäkkiä pissiä muualle kuin laatikkoon? Tai alkaa murista ja sähistä ihan tavallisille asioille? Meillä kävi niin, kun muutettiin uuteen kotiin. Misu oli ihan sekaisin! Ja sitten on niitä, jotka alkaa pestä itseään ihan pakkomielteisesti, melkein kaljuksi asti. Itse asiassa, olen lukenut jostain tutkimuksesta… mikä se nyt oli… no, jossain sanottiin, että pakonomainen peseytyminen on yleinen stressin oire. Eikä pidä unohtaa aggressiivisuutta! Siis, kissa voi alkaa purra ja raapia ilman näkyvää syytä.

Mutta hei, tärkeintä on muistaa, että jokainen kissa on yksilö. Ja jos huomaat mitään tällaista, älä jää ihmettelemään! Eläinlääkäri osaa auttaa selvittämään, mistä on kyse ja miten kissan oloa voisi helpottaa. Onhan se meidän velvollisuus pitää niistä pienistä karvakorvista huolta, eikö? Ja loppujen lopuksi, onko olemassa mitään parempaa kuin rauhallinen ja onnellinen kissa kehräämässä vieressä? Minusta ei!