Mistä tunnistat huijaussivuston?

50 katselukertaa
Huijaussivuston tunnistaa helpoiten nettiselaimen osoitekentästä. Turvallisella sivustolla osoitteen vasemmassa laidassa on pieni vihreä lukko. Tämä lukko ilmaisee SSL-varmenteen olemassaolon, joka salaa liikenteen selaimen ja palvelimen välillä. Jos vihreä lukko puuttuu tai osoitekentässä on muita poikkeamia, kyseessä on usein epäilyttävä tai huijaussivusto.
Kommentti 0 tykkäystä

Miten tunnistaa huijaussivusto ja välttää verkkohuijaus?

Mulla on ihan automaattinen liike kun meen uudelle verkkosivulle. Katse siirtyy heti sinne ylös, osoitekentän vasempaan reunaan. Ihan ensimmäisenä.

Yks kaveri, Anna, meinas menettää melkein 200 euroa viime syyskuussa. Löysi jotkut keräilylenkkarit aivan liian halvalla. Sivusto näytti ihan oikealta, mutta mä sanoin sille heti että tsekkaa se pieni lukon kuva siellä osoitteen edessä. Se on mun eka turvatarkastus aina.

Se vihreä tai nykyään usein ihan vaan harmaa lukko, se kertoo mulle että yhteys on salattu. Että kukaan ei pääse väliin kuuntelemaan mun tietoja, kuten korttinumeroa. Yksinkertaista, mutta niin tärkeetä.

Jos sitä lukkoa ei ole, tai selain huutaa punasella että sivu on turvaton, mä suljen sen välilehden heti. Ihan sama kuinka hyvä tarjous siellä olis. En edes harkitse syöttäväni sinne mitään, en edes sähköpostiosoitetta. Se on vaan mun oma sääntö, joka on säästänyt mut paljolta harmilta.

Miten voit tunnistaa nettihuijauksen?

Tarkista verkkosivun osoite. Sen pitää olla juuri se, mitä pitääkin. https on hyvä alku. Mutta pelkkä https ei tarkoita, että siellä olisi turvallista. Ei todellakaan.

  • Osoiterivin tarkkuus: Pienikin virhe kertoo jotain. Kirjoitusvirheet ovat yleisiä.
  • Y-tunnus ja yhteystiedot: Yrityksellä pitää olla ne. Jos ei, mieti kerran.
  • HTTPS: Vain osa tarinaa. Se salaa tiedon siirron. Ei takaa, että sivusto on aito.

Luottamus on aina ansaittava. Ei annetta. Piste.

Miten tunnistaa nettihuijarin?

On outoa ajatella näitä juttuja tähän aikaan yöstä. Miten joku voi olla niin… paha. Tulla iholle ihan tyhjästä, netin kautta. Ja ne profiilit, ne on tehty niin, että ne osuu ja uppoaa. Ne etsii heikon kohdan.

Ne tulee aina jostain. Facebookista, Instasta... jopa ihan tavallisilta harrastesivustoilta, missä ei osaisi odottaa mitään pahaa. Deittisovellukset on tietysti oma lukunsa. Tuntuu, että siellä on vaikea enää luottaa kehenkään.

Mistä sitten tietää. On muutamia asioita.

  • Profiili on uusi ja tyhjä. Vain muutama kuva, jotka on usein liian ammattimaisia. Komea lääkäri, menestynyt sotilas tai insinööri ulkomailla. Jos teet kuvahaun, kuva löytyy usein jonkun toisen henkilön nimellä tai kuvapankista.
  • Kieli on outoa ja konemaista. Usein se on rikkinäistä suomea, kuin käännösohjelmalla tehtyä. Sanajärjestys on väärä, sanavalinnat kummallisia. Vaikka hän väittää olevansa suomalainen, kieli paljastaa totuuden.
  • Tarina on liian dramaattinen. Hän on leski, jonka vaimo kuoli traagisesti. Hänellä on lapsi, josta hän huolehtii yksin kaukana ulkomailla. On suuria tunteita heti alussa. Rakkaudentunnustuksia tulee nopeasti, vaikka ette ole koskaan tavanneet.
  • Hän haluaa siirtää keskustelun pois sovelluksesta. Pyytää heti numeroa tai sähköpostia, jotta keskustelu voi jatkua WhatsAppissa tai sähköpostitse. Näin hän saa sinut ansaan, pois alustan turvamekanismien piiristä.
  • Yhtäkkiä tulee kiire ja rahapula. Tämä on se viimeinen vaihe. Jokin menee pieleen. Passi varastetaan, tulee yllättävä sairaalakulu, paketti on jumissa tullissa. Sitten tulee pyyntö. Pieni laina, jonka hän lupaa maksaa takaisin heti kun pääsee Suomeen. Sitä päivää ei koskaan tule.

Mistä tunnistaa rakkaushuijarin?

Joo siis nää rakkaushuijjarit, ne on tosi ovelia. Ihan uskomatonta. Ne tulee sun elämään ihan puskista, usein jossain somessa tai deittisovelluksessa ja on just niinku täydellisiä. Liian hyvää ollakseen totta, tiiäksä? Ja sit ne alkaa rakentaa sitä luottamusta, päivästä toiseen viestitellään ja soitellaan ja kaikki on niin ihanaa.

Rakkaushuijauksessa on siis kyse taloudellisesta petoksesta, jossa huijari rakentaa uhrin kanssa tunnesiteen ja käyttää sitä hyväkseen saadakseen rahaa.

  • Tunnistat rakkaushuijarin näistä merkeistä:
  • Profiili on liian täydellinen: Kuvat ovat kuin mallikansiosta ja tarina on kuin elokuvasta (esim. leskeksi jäänyt sotilas, lääkäri ulkomailla, menestyvä öljynporaaja).
  • Ei suostu videopuheluun: Aina on joku syy, miksi kamera "ei toimi". Ääni voi olla myös ihan eri kuin mitä odotit.
  • Rakkaudentunnustukset tulevat todella nopeasti: Muutaman päivän tai viikon jälkeen hän jo rakastaa sinua syvästi ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Tätä kutsutaan love bombingiksi.
  • Pyytää siirtämään keskustelun heti pois deittisovelluksesta: Haluaa yhteyden WhatsAppiin tai sähköpostiin, jotta deittipalvelu ei voi valvoa keskustelua.
  • Tarina muuttuu tai siinä on aukkoja: Kun kyselet tarkemmin, yksityiskohdat eivät täsmää.
  • Pyytää rahaa: Tämä on se isoin varoitusmerkki. Aina tulee joku yllättävä kriisi.

Ja sit kun sä oot ihan koukussa, niin johan alkaa tapahtua. Yhtäkkiä tulee joku ihan käsittämätön hätätilanne. Lapsi sairastuu, lompakko varastetaan, tulee ongelmia tullissa, lentolippu sun luo pitäisi ostaa mutta luottokortti ei toimi. Aina se ratkasu on se että SÄ lähetät rahaa, yleensä tilisiirrolla tai kryptovaluuttana jota ei voi jäljittää.

Ne on kaikkialla, Tinder, Facebook, Instagram, ihan missä vaan missä voi ihmisiin tutustua. Mun yhen kaverin äidille kävi just näin, tyyppi oli muka joku amerikkalainen lääkäri jossain kriisialueella. Ihan perus tarina. Aina ne on jossain kaukana, ettei niitä voi tavata.

Mut se juttu on just se, että ne on niin hyviä manipuloimaan. Ne saa sut tuntemaan ittes erityiseks ja tärkeeks, ne osaa sanoo just ne oikeet sanat. Ja siinä kohtaa on tosi vaikee ajatella järjellä, kun tunteet on niin vahvasti pelissä mukana. Ne pelaa tunteilla, ei millään muulla.

Mitä tehdä jos joutuu nettihuijauksen uhriksi?

Nettihuijauksesta toipuminen on kuin yrittäisi irrottaa simpukankuorta, joka on liimattu superliimalla. Ensin: soita poliisille. He ovat niitä, joilla on lapio. Joskus se on pieni pettymys, kun huomaat, ettei poliisi kaivakaan rahojasi takaisin kuin aarretta. Mutta on tärkeää tehdä rikosilmoitus. Se on kuin antaisi palautetta huijarille: "Tämä ei ollut kiva kokemus, ja toivottavasti et tee tätä enää kenellekään."

Sitten, kun tunnet itsesi kuin hylätty postimerkkikokoelma, soita Rikosuhripäivystykseen (116 006). He ovat kuin henkisiä ensiaputyöntekijöitä, valmiina kuuntelemaan tarinasi ja antamaan neuvoja. Jos et jaksa puhua, RIKUchat on pelastus. Se on kuin virtuaalinen kahvipöytä, jossa voit purkaa sydäntäsi ilman, että kukaan arvioi, kuinka typerästi annoit tilisi tiedot sille hymyilevälle prinssille Afrikasta.

Mitä muuta?

  • Tarkista pankkitiedot: Jos huijaus koski pankkitiliäsi, pidä silmällä epäilyttäviä tapahtumia. Pankkisi voi myös auttaa jonkin verran, mutta älä odota ihmeitä. Pankithan ovat siitä kivoja, että ne omistavat myös sen kultakaivoksen, josta sinulta juuri varastettiin.
  • Varo jälkiä: Jos huijari pyytää sinua tekemään jotain muuta, kuten lähettämään lisää rahaa "palautusmaksuna" tai asentamaan "turvaohjelman", se on klassinen toinen huijaus. Huijarit ovat kekseliäitä kuin joulupukki keksimässä uusia lahjoja, mutta heidän agendansa on hieman synkempi.
  • Häpäise hänet (tosin vain virtuaalisesti): Jos tiedät kuka huijari on, voit harkita hänen nimimerkkien tai profiiliensa jakamista (varovaisesti, älä syyllisty kunnianloukkaukseen!) jossain foorumissa, jotta muut eivät lankea samaan ansaan. Se on kuin jättäisi varoituskyltin huumeidenjakajan nurmikolle.

Muista, että et ole yksin. Nettihuijaukset ovat yleisiä, ja syyllistyminen niihin ei tee sinusta idioottia. Se tekee sinusta vain toisen uhrin, joka oppi kantapään kautta, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä. Kuten ilmaiseksi saamasi kultainen älypuhelin, joka päätyi taskuusi.

Voiko huijauksesta saada rahat takaisin?

Voiko niitä helkkarin rahoja oikeasti takaisin saada, kun joku liero on ne onkinut taskustasi? Vastaus on, että joskus kyllä, mutta se vaatii salamannopeita liikkeitä, melkein kuin salamaa pakoilevaa kyyhkystä. Ei pidä jäädä nurkkaan itkemään menetettyä kahvirahaa, vaan toimia kuin palosammutin kuumassa grillissä!

Jos epäilet, että olet joutunut huijauksen uhriksi tai huomannut tililtä katoavan rahaa kuin savua harakoille, toimi näin, ettei koko omaisuus lennä Kuuhun:

  • Pankkiin heti yhteys! Tämä on se ensimmäinen ja tärkein vinkki, joka pitää napata kiinni kuin pullosta korkki! Soita pankkiisi saman tien. He voivat yrittää pysäyttää siirron tai jäädyttää tilin. Naapurini kerran pelasti pennoset soittamalla pankkiin melkein ennen kuin huijari ehti lompakkoaan edes avaamaan!
  • Tee rikosilmoitus poliisille. Ei haittaa vaikka tuntuisi tyhmältä tai nololta. Huijarit ovat pirullisia ja ammattimaisia kuin Tasku-Matti. Rikosilmoitus antaa virallisen merkinnän tapahtuneesta. Sen voi tehdä netissä tai poliisiasemalla.
  • Kuluttajaneuvonta apuun. Jos kyseessä on kuluttajakauppaan liittyvä huijaus, vaikkapa epämääräinen nettikauppa, kuluttajaneuvonnasta saa kullanarvoisia neuvoja. He ovat nähneet kaiken, ja auttavat eteenpäin.
  • Sulje maksuvälineet pikapikaa. Jos korttitiedot ovat joutuneet vääriin käsiin, sulje korttisi välittömästi! Se on kuin vetäisi hätäjarrusta junassa. Muuten ne kortit laulavat ja rahat katoavat nopeammin kuin lumi maaliskuussa.
  • Kerää kaikki todisteet talteen. Sähköpostit, viestit, tilitapahtumat, kuvakaappaukset. Kaikki on tärkeää kuin lottokuponki sunnuntai-iltana. Ne auttavat selvitystyössä ja poliisillekin on mukavampi, kun on jotain konkreettista käsissä.

Ei sitä huijatuksi tulemista tarvitse peitellä tai hävetä. Eihän se ole sinun vika, jos joku on niin nerokas pahuudessaan kuin vanha kettu kanalassa. Kaikille sattuu, eikä kukaan ole täydellinen. Tärkeintä on toimia!