Mitä ei saa sanoa työhaastattelussa?

Mitä ei saa sanoa työhaastattelussa? Ai että, se jännitys! Muistan itse sen ensimmäisen haastattelun, kädet hikosivat, suu kuivui... Ja sitten se: kaikki se, mitä ei saisi sanoa. Niin paljon asioita pyöri mielessä, että jo pelkkä ajatus tuntui ylivoimaiselta.

Ehkä tärkein pointti on tämä: pidä yksityiselämä yksityisenä. Mitäs hyötyä siitä on, jos työnantaja tietää, että olen vegaani, harrastan kiipeilyä, tai että mummini lahjoitti minulle vanhan ompelukoneen? No, ei oikeastaan mitään, eihän? Työhönhän minut otetaan, enkä minä ole täysin yksityiselämäni summa.

Luin jossain tutkimuksen, että 70 % haastattelijoista tunnistaa vähintään yhden sopimattoman kysymyksen – vaikka itsekin tietää, mitä ei pitäisi kysyä. Luuletko että se tekee siitä helpompaa? Ei todellakaan! Se vain lisää painetta. Onhan se vähän naurettavaa, ajatella, kuinka monella tavalla voi mennä pieleen.

Esimerkiksi kerran kaveri kertoi, kuinka hän joutui vastamaan kysymykseen lapsenhoidosta. Ihan hölmöä, eikö totta? Hänen mielestä kysymys oli täysin irrelevantti, ja se varmasti jättikin vähän huonon maun suuhun. Toki, jos työssä on jokin erityinen asia, joka voi vaikuttaa, kuten pitkät työmatkat tai erikoistuneet työajat, silloin voi olla järkevää keskustella siitä. Mutta ei se ole työnantajan asia tietää, onko lapsi päiväkodissa vai ei.

Ikä, uskonto, politiikka, seksuaalinen suuntautuminen – nämä kaikki ovat erittäin yksityisiä asioita, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, osaatko tehdä työtä. Armeija, päihteiden käyttö… Nämä ovat todella herkkiä aiheita, joista on paras olla puhumatta, ellei sitä työpaikka erikseen vaadi. Eihän niitäkään työssä tarvitse paljastaa, ellei se ole suoraan työtehtävään liittyvää.

Joten, muista tämä: keskittyä työssä suoriutumiseen. Näytä taitosi ja intohimosi, äläkä anna yksityiselämän seikkailuiden varjostaa potentiaaliasi. Ja hengitä syvään – se auttaa!