Miten tehdään hermoratatutkimus?

Mitä on hermoratatutkimus: Kaksi eri osaa tutkimuksessa

Lääkärin määräämä mitä on hermoratatutkimus auttaa selvittämään hermoston tilaa ja toimintahäiriöitä. Tämän lääketieteellisen menetelmän ymmärtäminen auttaa vähentämään tutkimukseen liittyvää jännitystä. Oikea tieto vaiheista varmistaa sujuvan asioinnin ja auttaa potilasta valmistautumaan käyntiin rauhallisin mielin ilman turhaa pelkoa.

Mita on hermoratatutkimus ja miksi se tehdään?

Hermoratatutkimus eli ENMG (elektroneuromyografia) on lääketieteellinen erikoistutkimus, jolla selvitetään ääreishermojen ja lihasten toimintahäiriöitä, vaurioita sekä pinnetiloja. Tutkimus auttaa lääkäriä löytämään oireiden, kuten puutumisen, pistelyn tai lihasheikkouden, tarkan syyn. Vaikka tutkimus saattaa aluksi jännittää, se on turvallinen ja rutiininomainen toimenpide. Toisinaan potilaat saattavat huolehtia tutkimuksen aikana koettavista sähköiskuista, mutta käytettävät virrat ovat täysin vaarattomia keholle.

Milloin hermoratatutkimukseen tarvitse lähetteen?

Tutkimukseen tullaan aina lääkärin lähetteellä, kun herää epäily hermovauriosta tai sairaudesta. Tyypillisiä syitä tutkimukselle ovat esimerkiksi pitkittyneet puutumisoireet, rannekanavaoireyhtymä, selkärangan välilevyn pullistumasta johtuvat säteilevät oireet tai erilaiset lihastaudit. Lääkäri arvioi oireiden perusteella, mitkä kehon osat on tarpeen tutkia.

Miten hermoratatutkimus tehdään askel askeleelta?

Tutkimus koostuu kahdesta eri osasta, jotka täydentävät toisiaan. Ensimmäisessä osassa mitataan hermojen johtumisnopeutta ja toisessa tutkitaan lihasten sähköistä toimintaa neulaelektrodilla. Koko enmg tutkimus kulku kestää yleensä 30–45 minuuttia riippuen tutkittavien raajojen määrästä. ^[1] 1. Iho puhdistetaan ja sen pinnalle kiinnitetään ohuita pintaelektrodeja. 2. Hermoon johdetaan hellävarainen, nopea sähköärsytys ihon läpi. 3. Lääkäri tai neurofysiologian erikoistunut hoitaja mittaa, kuinka nopeasti hermo kuljettaa sähköimpulssin. 4. Lihastoiminnan tutkimuksessa lihakseen pistetään hyvin ohut neulaelektrodi, joka rekisteröi lihaksen lepo- ja ponnistustoiminnan sähkökäyriä.

Sattuuko hermoratatutkimus?

Monia mietityttää etukäteen tutkimuksen kivuliaisuus. Sähköimpulssit tuntuvat iholla epämiellyttäviltä ja herättävät säpsähdyksen, mutta harvoin ne varsinaisesti sattuvat. Neulaelektrodin pistäminen lihakseen saattaa tuottaa pienen pistoksen, joka muistuttaa tavallista verinäytteenottoa tai rokotetta. Tuntemukset ovat kuitenkin ohimeneviä, eikä tutkimus vaadi puudutusta tai erityistä jälkihoitoa.

Miten tutkimukseen tulee valmistautua?

Sopiva hermoratatutkimus valmistautuminen on melko mutkatonta, mutta muutama käytännön asia kannattaa ottaa huomioon, jotta tulokset ovat mahdollisimman luotettavia. Ihon puhtaus: Älä rasvaa ihoa tutkimuspäivänä, sillä voide heikentää pintaelektrodien kiinnittyvyyttä. Vaatetus: Pukeudu vaatteisiin, joista on helppo paljastaa tutkittavat alueet, kuten käsivarret tai sääret. Lääkitys: Omia lääkkeitä voi pääsääntöisesti käyttää normaalisti, mutta verenohennuslääkkeistä on hyvä mainita etukäteen.

Tulokset ja jatkohoito tutkimuksen jälkeen

Tutkimuksen suorittanut lääkäri tekee alustavan arvion löydöksistä usein heti tutkimuksen päätyttyä. Lopullinen lausunto lähetetään kuitenkin hoitavalle lääkärillesi, joka yhdistää ENMG-tulokset aiempiin tutkimuksiisi ja oirekuvaasi. Näiden tietojen pohjalta suunnitellaan tarvittava jatkohoito, joka voi olla joko fysioterapiaa, lääkitystä tai leikkaushoitoa riippuen löytyneestä vammasta tai pinnetilasta.

Hermoratatutkimuksen (ENMG) osiot vertailussa

Neurografia (hermojen johtumisnopeus)

Hermojen pinnetilat, paikalliset vauriot ja polyneuropatiat

Ääreishermojen toimintakyky ja viestin kulkunopeus

Iholle kiinnitettävät pintaelektrodit ja kevyet sähköärsykkeet

Myografia (lihassähkötutkimus)

Hermojuuriperäiset vauriot ja varsinaiset lihassairaudet

Lihasten oma sähköinen aktiivisuus levossa ja työssä

Käytetään ohutta neulaelektrodia, joka viedään suoraan lihakseen

Matin matka rannekanavaoireyhtymän tutkimukseen

Matti, 45-vuotias toimistotyöntekijä Helsingistä, oli kärsinyt kuukausia öisestä sormien puutumisesta ja esineiden putoilusta käsistään. Vaiva alkoi haitata työntekoa, ja hän pelkäsi tarvitsevansa ison leikkauksen heti alkuunsa.

Lääkäri lähetti Matin hermoratatutkimukseen, mikä herätti miehessä pelkoa sähköiskuja ja neuloja kohtaan. Tutkimustilanteessa hoitaja kuitenkin rauhoitti tilannetta kertomalla jokaisesta vaiheesta etukäteen rauhallisesti.

Sähköärsykkeet tuntuivat oudoilta mutta eivät liian kivuliailta, ja neulan pistot olivat hyvin nopeita. Koko tutkimus kului ohi reilussa puolessa tunnissa mukavassa ilmapiirissä.

Tutkimuksessa varmistui lievä oikean käden rannekanavaoireyhtymä. Tieto helpotti suuresti, ja Matti sai vaivaan rannetuen sekä ohjeet ergonomian parantamiseen ilman heti vaadittavaa leikkaushoitoa.