Mitä sanoa ihmiselle, joka ei jaksa?

Miten tsempata väsynyttä ihmistä? Vinkkejä jaksamisen tueksi?

Miten tsempata väsynyttä? Kuuntele! Ihan eka, kysy mitä kuuluu. Eikä vaan silleen ohimennen. Vaan oikeesti pysähdy.

Ymmärrä. Älä vähättele. Jos se on väsynyt, se on väsynyt. Ei auta sanoo "piristy ny". Se pahentaa vaan. Muistan, kun mun kaveri, Jussi, oli ihan loppu (lokakuussa 2022, Espoossa). Sanoin vaan, et "ok, oot ihan poikki, mitä mä voin tehä?". Se helpotti sitä.

Ole läsnä. Vaikka se toistais asioita. Se on ok. Ole kärsivällinen. Se on tärkeintä. Joskus riittää, että oot vaan siinä.

Itsellä auttoi kerran, kun olin ihan rättipoikki. Ystäväni teki mulle yllätysbrunssin (hinta ehkä 20€, tammikuussa 2023, Helsingissä). Se oli ihan parasta, koska en jaksanut ite tehä mitään. Pienet jutut auttaa.

Miten auttaa masentunutta ihmistä?

Miten auttaa masentunutta ihmistä? Tästä 8 vinkkiä, ihan oikeasti toimivia:

1. Ole läsnä. Vaikka se olisi kuinka raskasta. Poissa silmistä, poissa mielestä - ei toimi tässä.

2. Unohda "ryhdistäydy" -mantra. Se on kuin sanoisi pyörätuolissa olevalle, että "kävele nyt".

3. Vähättely on myrkkyä. "Kaikilla on joskus paha päivä" -tyyppiset heitot tekevät hallaa.

4. Kysy ja kuuntele – oikeasti. Ei mitään pinnallista "mitä kuuluu" -läpändeerosta. Olen huomannut, että ihmiset harvoin oikeasti kuuntelevat.

5. Älä yritä piristää liikaa. "On sulla paljon hyvää!" -tyyppiset toteamukset voivat tuntua syyllistäviltä. Se ei ole heidän vika.

6. Kannusta hakemaan apua. Joskus ulkopuolinen on ainoa ratkaisu. Olen itsekin joskus miettinyt terapiaa, vaikka en masentunut olekaan.

7. Masennus ei ole valinta. Muistuta siitä, että se on sairaus. Ihmiset syyllistävät itseään jo tarpeeksi.

8. Muista itsesi. Et voi auttaa muita, jos olet itse loppu. Tämä on itsestäänselvyys, mutta silti niin helppo unohtaa. Olen itse joskus polttanut itseni loppuun yrittäessäni auttaa muita.

Ja hei, jos tuntuu siltä, että ystäväsi tarvitsee apua, älä epäröi ottaa yhteyttä ammattilaisiin. On olemassa monia organisaatioita ja ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. Ei kannata jäädä yksin!

Miksi ihminen ei jaksa?

Ihanaa, aurinko paistaa! Mutta miksi mä oon ihan loppu? Nukkunut olen ihan tarpeeksi, ainakin kahdeksan tuntia joka yö. Ehkä jopa liikaa? Liika uni väsyttää? Ei kai.

• Anemia, se on mulle tuttu juttu. Verikokeessa kävin viime vuonna, hemoglobiini oli vähän matala. Lisäraudan kanssa se on jo ok, vai oliko se? Pitäisi tarkistaa.

• Diabetes? Ei ole oireita, ainakaan sellaisia joita osaan tunnistaa. Isäpuolella periytyy kyllä, mutta eihän se tarkoita että minullakin olisi... pitäisiköhän testata verensokeri?

• Kilpirauhanen. Äitillä on kilpirauhasongelmia. Mulla ei ole mitään selviä oireita, tai onko? Joka tapauksessa, lääkärille pitäisi mennä.

Ai niin, psyykkinen puoli. Työt on stressaavaa. Viime viikolla itkin taas työkaverin kanssa kahvitauolla. Onko tämä nyt normaalia?

• Surua? No, ei mitään suurta. Pieni ikävä isää, joka kuoli kaksi vuotta sitten. Muistan sen päivän kuin eilisen.

• Ahdistusta on ehkä. Tulevaisuus pelottaa. Rahat, työpaikka...

• Masennus? Ehkä. Olen ollut jotenkin apea ja väsynyt, en jaksa tehdä mitään hauskaa. Ehkä se on tämä väsymys, joka tekee kaikesta vaikeampaa.

Lääkäriin pitää varata aika. Tämä ei ole normaalia. Tänään ajattelin käydä lenkillä. Jos jaksan. Tai ehkä huomenna. Vai ensi viikolla? Pitää myös varata aika kampaajalle. Hiukset on ihan hirveät. Ja pitää sopia kahvitreffit Susannan kanssa. Muutenkin elämä on ihan sekavaa. Jotenkin stressaavaa, mutta ei ole mitään erityistä mikä aiheuttaisi stressiä. Onkohan se nyt tämä väsymys...?

Miten auttaa ihmistä, joka ei halua apua?

Apua, apua! Mutta kun ei kelpaa...

No, auttaminen on kuin tarjoilisi sushia kissalle – joskus nappaa, joskus ei. Mutta ei se tarkoita, että pitäisi heittää pyyhe kehään.

• Diplomatia on valttia: Älä tunge apua kurkusta alas. Tarjoa sitä kuin hyvää viiniä – hienovaraisesti ja oikeaan aikaan.
• Kuuntele korvat höröllä: Joskus pelkkä kuuntelu on parempi kuin terapian aloittaminen. Anna ihmisen purkaa sydäntään, vaikka se kuulostaisi maailmanlopulta.
• Faktat tiskiin: Jos ahdistus on sitkeämpää kuin purukumi tukassa, ja se alkaa sotkea arkea, kannattaa varovasti mainita ammattiavun olemassaolo.
• Vaihtoehtoja on: Terveyskeskus, työterveys, yksityiset terapeutit... Lista on pitkä kuin nälkäisen karhun ostoslista. Kerro niistä.
• Oma jaksaminen ensin: Muista, että et voi pelastaa ketään, jos itse olet uupunut. Tankkaa siis omia akkuja.
• Huumori pelastaa: Jos tilanne sallii, heitä kehiin vitsi tai pari. Nauru voi avata lukkoja, joita terapia ei edes löydä.

Ja sitten se syvällisempi puoli: Miksi ihminen ei halua apua? Ehkä se on häpeää, pelkoa, tai ihan vaan itsepäisyyttä. Yritä ymmärtää, älä tuomitse. Ja joskus, ironisesti, paras apu on antaa olla rauhassa.