Mitä tehdä, jos näkee kyykäärmeen?

1 vuotta sitten 118 katselukertaa

Näetkö kyyn? Säilytä rauhallinen ja varovainen. Älä tee äkillisiä liikkeitä. Hidas ja harkittu liike antaa kyylle mahdollisuuden paeta. Älä yritä tappaa sitä. Anna sen vetäytyä rauhassa. Muista: kyy havaitsee värähtelyt maassa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä tehdä, jos näen kyykäärmeen luonnossa?

Jätin kerran mummolaan, elokuun alussa, mökin takapihalla. Näin kyyn, mustan, melko pienen. Sydän hakkaisi, mutta pysyin paikallani. Se oli ihan lähellä, kivin alla.

Ei tehnyt mitään. Ehkä metri päässä. Ei tarvinnut tehdä mitään.

Muistan sen kylmän tunteen, ihon alla. Pelko oli konkreettista, kylmää.

Muutamaa sekuntia myöhemmin kyy livahti kivien alle. En tehnyt mitään, jäin katsomaan.

Se oli helppoa. Rauhallinen liike, ei äkillisiä heilahteluja. Ei mitään dramaattista.

Tosiasia on, että se vain katosi. Ei tarvinnut lähteä juoksemaan. Pelko oli pahempaa kuin itse käärme.

Saako kyykäärmettä tappaa?

No niin, se hetki koitti kun kyykin saa oman lakimiehen! Enää ei riitä, että naapurin rouva saa sydänkohtauksen nähdessään sinut aamukahvilla, nyt pitää varoa, ettei vahingossa astu käärmeen päälle.

Uusi laki astuu voimaan kesäkuun alussa – eli kyyt ovat pian virallisesti VIP-eläimiä.
Kyy on rauhoitettu – tappaminen perusteetta on nyt pannassa. Toivottavasti kyyt osaavat lukea lakia, ettei tule väärinkäsityksiä.
Ei enää häirintää! – mieti kahdesti, ennen kuin heität kepillä käärmettä vain nähdäksesi, miten se reagoi. Ihan oikeasti, kuka tekee niin?

Ja hei, jos kyy tulee sisälle, se on vähän kuin kutsumaton vieras. Tarjoa sille lasillinen vettä ja pyydä poistumaan. Toimii ehkä yhtä hyvin kuin käärmeenlumoojalla. Jos ei toimi, soita ammattilainen. Tai ehkä älä soita, ne on varmaan lomalla kesäkuussa.

Mitä hyötyä kyykäärmeestä on?

Kyy? Hyötyä? No, syö punkkeja. Muutama sata kesässä. Borrelioosin leviäminen hidastuu. Maailman pohjoisin. Jotenkin kylmä lohtu.

Punkkien väheneminen.
Borrelioosin hidastunut leviäminen.
Pohjoinen kestävyys.

Eli, vähemmän puutiaisaivokuumeita ja borrelioosia. Ei ihmeellistä, mutta hyötyä kuitenkin. Kyy ei ole suoraan hyödyllinen, mutta ekosysteemi hyötyy. Kylmä fakta. Luonto on julma. Mutta tehokas.

Piste.

Missä kyy asuu?

Kyy... missä se oikein asustaa? Tuntuu niin vaikealta vastata, keskellä yötä. Päässä pyörii vain epämääräinen hämmennys.

Pellot ja suot, reunoilla siis, aina aurinkoisia paikkoja.
Kalliot, kylmät ja karut, mutta kiveä rakastaa varmaan.
Avohakkuut, ihmisen jäljet… niityt, vihreää ja kuivaa.

Niin paljon paikkoja, eikä silti yksikään tunnu oikealta. Missään ei ole turvallinen. Onko se oikeasti näin? Ei kai?

Mikä on koti? Tämä kysymys painaa. Minun kotini... se on kadonnut. Tai ehkä en vain löydä sitä. Aina vain etsin.

Ehkä kyynkin elämä on samaa etsimistä. Paikkaa jossa olla. Kylmä kivi, lämmin aurinko... mitään ei ole tarpeeksi. Ehkä se kaipaa vain rauhaa, niin kuin minäkin.

Tosiasia: Kyy viihtyy aurinkoisilla alueilla, joissa on paljon piilopaikkoja. Se siis etsii rauhaa ja suojaa. Elinympäristö on kuitenkin laaja ja vaihtelee.

Tänään on surullinen päivä. Muistan edelleen. Äiti…

Onko käärme rauhoitettu?

Käärme... Rauhoitettu? Hmmm... Metsän varjoissa, auringon pilkkuessa lehtien läpi. Muistan lapsuuden kesät, kun isoisä kertoi tarinoita käärmeistä. Ei sukupuutossa, hän sanoi aina. Mutta onko rauhoitettu...?

Käärmeet – ne liskomaiset, salaperäiset olennot.
Uhanalaisuusluokitus – kuin varjo heidän yllään.

Se riippuu varmaan lajista. Jotkut ovat haavoittuvaisia, toiset voivat hyvin. Ajatus siitä, että jokin laji on rauhoitettu, antaa toivoa. Toivoa siitä, että tulevat sukupolvetkin saavat nähdä niitä lymyilemässä heinikossa. Suojelu on tärkeää.

Muistan, kun näin pienen rantakäärmeen uimassa mökkirannassa. Se oli niin kaunis, niin hauras. Toivoin vain, että se selviää.