Mitä ei saa laittaa biojäteastiaan?

Mitä ei saa laittaa biojäteastiaan? Kielletyt aineet ja ohjeet

Epäselvyys siitä, mitä ei saa laittaa biojäteastiaan, aiheuttaa haasteita arjen jätehuollossa ja heikentää kierrätyksen laatua. Oikeaoppinen lajittelu kotitalouksissa ehkäisee keräysvälineiden vaurioitumista ja tukee ympäristöystävällistä kiertotaloutta. Tutustu tarkkoihin ohjeisiin ja varmista sujuva sekä turvallinen jätteiden käsittely omassa keittiössäsi joka päivä.

Mitä ei saa laittaa biojäteastiaan: Kattava lista kielletyistä aineista

Kysymykseen siitä, mitä ei saa laittaa biojäteastiaan, liittyy usein epävarmuutta, ja oikea lajittelu riippuu aina jätteen maatumiskyvystä teollisessa prosessissa. Biojäteastiaan eivät kuulu muovit ja pakkausmateriaalit, metalli- ja lasiesineet, sokeripala, purukumi, lääkejäämät eivätkä juoksevat ruoanvalmistusaineet kuten suuret määrät rasvoja ja öljyjä. Nämä ainekset eivät maadu kompostointilaitoksessa tai ne aiheuttavat suoraa haittaa käsittelyprosessille.

Kotitalouksien sekajätepussin sisällöstä tyypillisesti noin kolmannes on edelleen biojätettä, vaikka erilliskeräys on laajentunut kattamaan lähes kaikki taajamat. Toisaalta erilliskerätyn biojätteen joukkoon päätyy jatkuvasti sinne kuulumattomia vierasesineitä, jotka hidastavat biokaasun ja mullan tuotantoa. Olen itsekin seissyt keittiön roskiskaapin edessä homeinen hillopurkki kädessä miettien, miten se oikein pitäisi tyhjentää sotkematta joka paikkaa. Mutta on yksi yllättävä ja todella yleinen keittiövirhe, jonka lähes jokainen suomalainen tekee viikoittain biojätepussin kanssa - paljastan sen ja helpon ratkaisun tuossa alempana käytännön vinkkien osiossa.

Jotta biojätteen lajitteluohjeet kotitalouksille olisivat mahdollisimman selkeitä, tässä on tarkka erittely siitä, mitä biojätteeseen ei saa laittaa: Muovit ja pakkausmateriaalit: Tavalliset muovit eivät maadu kompostointilaitoksissa lainkaan, vaan ne murenevat mikromuoviksi ja pilaavat valmiin kompostimullan.

Metalli- ja lasiesineet: Säilyketölkit, foliot, kruunukorkit ja lasipurkit rikkovat käsittelylaitoksen murskaimia ja kuuluvat ehdottomasti metalli- tai lasinkeräykseen. Purukumi: Vaikka purukumi menee suusta alas, se sisältää synteettistä kumiperustaa eikä sovellu biojätteeseen, sillä se ei hajoa normaalissa kompostointiprosessissa. Lääkejäämät: Vanhat tabletit, voiteet ja nestemäiset lääkkeet ovat vaarallista jätettä, jotka tulee viedä apteekin keräyspisteeseen, ei koskaan biojäteastiaan. Ruoanvalmistusaineet (suuret määrät): Juoksevat rasvat, ruokaöljyt ja runsaat kastikkeet tukkivat koneistoja, sotkevat astiat ja aiheuttavat vakavaa haittaa kompostointiprosessille.

Miksi biojäte kielletyt aineet pilaavat kompostointiprosessin?

Biojäte kielletyt aineet on rajattu pois keräyksestä siihen syyhyn, että kompostointilaitos ja biokaasulaitos toimivat elävien mikrobien sekä tarkan mekaanisen laitteiston varassa. Kun biojäteastiaan heitetään maatumattomia kappaleita tai kemikaaleja, ne joko rikkovat laitoksen esikäsittelymurskaimet tai tuhoavat mädätysprosessia ylläpitävän bakteerikannan. Seurauksena koko jäte-erä voi joutua polttoon kierrätyksen sijaan.

Tarkkaa valtakunnallista lukua jokaisen laitoksen hylkäysprosentista on vaikea vahvistaa, mutta jätehuoltoalan arvioiden mukaan jo muutaman prosentin osuus väärää tavaraa kuormassa riittää heikentämään lopputuotteen laatua merkittävästi. Tämä on turhauttavaa. Kun yksi naapuri heittää biojäteastiaan muovikääreitä tai metallisia säilykekansia, kymmenien muiden asukkaiden huolellinen lajittelutyö valuu osittain hukkaan. Tämä seuraava seikka yllättää silti useimmat kotikokit.

Saako ruokaöljyä laittaa biojätteeseen ja miten lajitella rasvat ja öljyt?

Kysymys siitä, saako ruokaöljyä laittaa biojätteeseen, nousee esiin lähes jokaisessa kodissa paistinpannua pestessä. Vastaus on selkeä: juoksevaa ruokaöljyä tai suuria määriä paistinrasvaa ei saa kaataa biojäteastiaan eikä missään nimessä viemäriin. Pieni määrä pannulta talouspaperiin imeytettyä rasvaa on täysin sallittua, mutta varsinaiset ruoanvalmistusaineet kuten uppopaistoöljyt, marinadit ja nestemäiset kastikkeet häiritsevät kompostointiprosessia estämällä hapen kulun massassa.

Rehellisesti sanottuna minäkin kaadoin nuorempana kinkunpaistorasvat suoraan biojätepussiin, kunnes pussi repesi matkalla ulkoroskikselle ja jäätynyt, härskiintynyt rasva tahri sekä keittiön lattian että taloyhtiön rappukäytävän. Se haju ei lähtenyt kengistä viikkoihin. Oikea tapa siihen, miten lajitella rasvat ja öljyt, on odottaa rasvan jäähtymistä, kaataa se tyhjään maitotölkkiin tai muovipulloon, sulkea korkki tiiviisti ja laittaa pakkaus sekajätteeseen. Jos rasva jähmettyy kovaksi jääkaapissa, sen voi toki kääriä sanomalehteen ja sujauttaa sekajätepussiin.

Kuuluuko purukumi biojätteeseen vai sekajätteeseen?

Monella on epävarmuus siitä, mitkä elintarvikkeet tai aineet kuten ruokaöljyt ja purukumi hajoavat kompostointilaitoksessa. Vaikka purukumi mielletään makeiseksi, sen perusmassa valmistetaan nykyään synteettisistä polymeereistä - käytännössä siis muovin kaltaisista elastomeereista. Siksi vastaus kysymykseen, kuuluuko purukumi biojätteeseen, on jyrkkä ei. Se ei maadu.

Harvoin tulee ajatelleeksi, että tavallinen purukumi käyttäytyy teollisessa kompostorissa erittäin haitallisesti. Se takertuu laitteistoihin ja jää valmiiseen multaan sitkeiksi klimpeiksi, joten sen oikea paikka on aina sekajäte.

Sekaannus muovipusseissa ja vaarallisten jätteiden lajittelu

Suurin yksittäinen haaste kompostointilaitoksille on muovi, ja erityisesti sekaannus biohajoavien muovipussien ja tavallisten muovipakkausten lajittelussa. Tavallinen polyeteenimuovipussi ei hajoa mädätyksessä lainkaan, ja jopa ohut hedelmäpussi aiheuttaa ongelmia, kun se kiertyy laitoksen sekoitinlapojen ympärille. Jayatietoa saadaan siitä, että biohajoavaksi merkityt muovipussit hajoavat monien laitosten nopeassa, noin kolmen viikon prosessissa liian hitaasti, minkä vuoksi useat jäteyhtiöt suosittelevat niiden sijaan paperipussia.

Toinen vakava pulma on tiedon puute siitä, minne biojätteeseen kuulumattomat jätteet kuten lääkejäämät tulisi viedä. Jotkut kuvittelevat, että vanhentunut yskänlääke tai luontaistuotetabletti on orgaanista ainetta ja maatuu mullan sekaan. Väärin.

Jos mietit, minne vanhat lääkkeet ja lääkejäämät lajitellaan, ainoa turvallinen ja laillinen osoite on apteekin keräyspiste. Lääkejäämät sisältävät vaikuttavia kemiallisia yhdisteitä, antibiootteja ja hormoneja, joita kompostointiprosessi ei pysty tuhoamaan. Jos ne päätyvät biojäteastiaan, kemikaalit kulkeutuvat valmiin peltomullan mukana suoraan ravintoketjuun ja pohjavesiin. Apteekit ottavat kotitalouksien vanhat lääkkeet vastaan maksutta.

Käytännön vinkit: Näin vältät biojäteastian sotkeutumisen ja hajuongelmat

Monia asukkaita vaivaa pelko biojäteastian sotkeutumisesta, jäätymisestä tai hajuongelmista väärien jätteiden takia, ja tämä pelko saa osan luovuttamaan lajittelun suhteen kokonaan. Ongelmat eivät kuitenkaan johdu itse biojätteestä, vaan liiallisesta kosteudesta ja vääristä materiaaleista astiassa. Kun hallitset kosteuden, biojäteastia pysyy siistinä ympäri vuoden.

Tässä on se kriittinen keittiövirhe, jonka mainitsin aiemmin artikkelin alussa: kuuman tai vetisen biojätteen laittaminen suoraan suljettuun pussiin. Kun kaadat tulikuumat kahvinporot suodatinpusseineen tai kiehuvan keitinveden kastelemat perunankuoret suoraan biojätepussiin ja suljet roskiskaapin oven, kuumuus höyrystyy, tiivistyy vedeksi pussin sisäpinnalle ja pehmittää paperipussin pohjan muhjuksi parissa tunnissa (tai saa biohajoavan pussin hikoilemaan läpi). Olen itse siivonnut roskiskaapin pohjalta niljakasta, haisevaa kahvinporoliejua kymmeniä kertoja kädet krampissa, ennen kuin tajusin antaa jätteiden jäähtyä ja kuivahtaa tiskipöydällä ennen pussiin laittamista.

Monet oppaat neuvovat ostamaan kalliita, ilmastoituja design-biojäteastioita, mutta omasta kokemuksestani tavallinen, kanneton muovinen karkkirasia tai vanha jäätelöpurkki toimii arjessa paljon paremmin. Kun astiassa ei ole kantta lainkaan, ilma kiertää vapaasti, kosteus haihtuu itsestään eikä pussi ala haista tai homehtua. Jos pussin pohjalle laittaa vielä palan munakennoa tai pari arkkia talouspaperia ja valuttaa ruuantähteet siivilässä ennen roskiin heittämistä, talvella jäätyminen ja kesällä banaanikärpäset pysyvät poissa.

Jätteiden oikea sijoituspaikka: Biojäte, sekajäte vai erilliskeräys?

Arkisessa keittiötyössä rajankäynti eri jätelajien välillä on joskus hiuksenhieno, joten tässä on selkeä vertailu kolmen yleisimmän keräysmuodon vaatimuksista.

Biojäteastia

Mädätys biokaasulaitoksessa tai teollinen kompostointi kompostointilaitoksessa ravinteikkaaksi mullaksi

Hengittävä paperipussi, sanomalehtikääre tai paikallisen jäteyhtiön hyväksymä biohajoava pussi

Muovit, metalli- ja lasiesineet, juoksevat rasvat ja öljyt, sokeripala, purukumi sekä lääkejäämät

Hedelmien ja vihannesten kuoret, ruuantähteet, kahvinporot, suodatinpussit, kalanperkeet ja pehmopaperit

Sekajäteastia

Energiahyötykäyttö jätevoimalassa, jossa jäte poltetaan kaukolämmöksi ja sähköksi

Tavallinen muovipussi tai roskapussi, joka on solmittu tiiviisti kiinni pölyämisen estämiseksi

Vaaralliset jätteet kuten lääkejäämät, paristot, sähkölaitteet sekä kierrätyskelpoinen metalli ja lasi

Purukumi, sokeripalat, tiiviisti pakattu ruokaöljy, likaiset muovipakkaukset, vaipat ja imurin pölypussit

Erilliskeräys ja apteekki

Teollinen materiaalikierrätys uusioraaka-aineeksi tai vaarallisen jätteen turvallinen korkealämpötilapoltto

Metalli ja lasi palautetaan irrallaan tyhjinä; lääkkeet viedään läpipainopakkauksissaan läpinäkyvässä pussissa

Ruoantähteet, biojäte ja tavallinen kotitalouden sekajäte

Metalli- ja lasiesineet omiin ekopisteisiinsä sekä vanhentuneet tai käyttämättömät lääkejäämät apteekkiin

Kerrostaloyhtiön taistelu jäätyviä ja haisevia biojäteastioita vastaan Tampereella

Tampereen Kalevassa sijaitsevan 45 asunnon taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Mikko tuskaili jatkuvien jätehuoltolaskujen ja asukasvalitusten kanssa. Biojäteastia haisi kesäisin sietämättömälle, ja talvisin säiliö jäätyi niin pahasti kiinni, ettei jäteauto saanut sitä tyhjennettyä.

Ensimmäisenä yrityksenä hallitus tilasi jätekatokseen tiheämmän tyhjennysvälin ja pesupalvelun, mutta kustannukset nousivat sadoilla euroilla eikä perusongelma poistunut. Kun Mikko kurkkasi astiaan, hän huomasi siellä tavallisia muovikasseja, suuria määriä irtorasvaa ja jopa lasisia vauvanruokapurkkeja.

Varsinainen oivallus syntyi, kun taloyhtiö ymmärsi, etteivät asukkaat tienneet, mitä biojätteeseen ei saa laittaa. Hallitus jakoi jokaiseen asuntoon ilmaisen nipun paperipusseja ja kiinnitti biojäteastian kanteen selkeän, kuvallisen tarran kielletyistä aineista kuten muoveista, ruokaöljyistä ja metallista.

Kahden kuukauden kuluessa väärin lajiteltujen muovipussien määrä putosi lähes nollaan ja astian pohjalle valuva neste väheni huomattavasti. Taloyhtiö pystyi palaamaan normaaliin tyhjennysrytmiin, hajuhaitta katosi ja vuosittaisissa jätemaksuissa säästettiin noin 400 euroa.