Miten erottaa suden ja koiran jäljet?

Miten tunnistaa suden jälki?

Siis suden jäljet? No joo, ne on vähän niinku ison koiran, mut ei ihan. Suden tassunjälki on yleensä 9-11 senttiä, että aika iso. Etutassu on vähän isompi, semmonen pieni ero. Mutta sit tulee tää juttu, mikä erottaa sen siitä koiran jäljestä, jonka pituuski voi olla yli 10cm.

• Suden jälki on enemmän soikea, koiran pyöreämpi. Ne anturat, ne on sudella enemmän erillään.
• Erityisesti lumessa, kun upottaa, siihen jää sellanen isompi kolo anturoiden väliin.
• Ja se polku, siinäkin on eroa. Suden polku on suorempi. Se ei siksakkaile niinku koira, joka haistelee koko ajan jotain.

Mä muistan kun olin kerran Lapissa, niin luulin näkeväni suden jäljet, mutta se olikin vaan joku tosi iso huskyn tassunjälki. Olin vähän pettyny...Tai no vähän? Äiti on aina tykänny just huskeista.

Miten erottaa suden koirasta?

Susi vs. koira? Jäljet kertoo.

• Suden tassu: 9-11 cm. Etutassu isompi.
• Koira voi yltää yli 10 cm.

Ero?

• Koira: Pyöreämpi jälki, anturat lähellä.
• Susi: Iso aukko anturoiden välissä, lumessa erityisesti.

Huomioi, suuri koira voi sekoittaa pakkaa. Ei aina helppoa. Kuten elämässä.

Mitä eroa on koiralla ja sudella?

Koiran ja suden erot:

• Häntä: Sudella riippuu suoraan, koiralla usein kippurassa. Toki, on koirarotuja joilla on myös riippuva häntä, ja susia joilla häntä on vähän vinossa. Elämä ei ole mustavalkoista, eikä eläinten tunnistaminenkaan.
• Jäljet: Suden etutassut isommat kuin takatassut. Mietinpä vaan, miten moni on oikeasti luonnossa nähnyt selkeitä suden jälkiä ja vieläpä päässyt vertaamaan niitä koiran vastaaviin? Onkohan se vähän urbaanilegendaa?
• Hampaat: Suden raateluhampaat ovat järeämmät. Tämä ero on selkeä, mutta ei kentällä todettavissa. Jos olet tarpeeksi lähellä susilaumaa, että pääset hampaat tarkistamaan, olet luultavasti jo tehnyt jonkun virheen.
• Geenit: Erot löytyy DNA:sta, mutta se on vähän vaikea todistaa luonnossa. Paitsi jos olet tutkija ja keräät ulostenäytteitä. Siinä onkin sitten oma haasteensa.
• Käyttäytyminen: Susilla on monimutkaisempi sosiaalinen rakenne, ja ne elävät laumoissa, joissa on tarkka hierarkia. Koirat ovat usein sopeutuneet elämään ihmisten kanssa, ja niiden käyttäytyminen on muovautunut sen mukaan. Suden elämä on raakaa selviytymistaistelua, kun taas koiran elämä on usein pelkkää leikkiä ja herkkuja. Kumpi on parempi? Riippuu vähän siitä, kuka kysyy ja millä hetkellä.

Miten suden tunnistaa?

Ai niin, sudet! Miten ne nyt tunnistikaan...

• Tassunjälki: 9-11 cm, iso joo. Mutta muistinko oikein?
• Etutassu on isompi kuin takatassu. Okei, hyvä tietää.

Mutta entäs ne koirat? Hmmm...

• Koiran jälki pyöreämpi.
• Anturat tiiviimmin? Jep!
• Sudella isompi aukko anturoiden välissä lumessa. Tärkeä lisäys!

Koirallakin voi olla yli 10 senttiä. Sekavaa! Onneksi on olemassa muita tuntomerkkejä kuin tassunjäljet.

Miten tunnistaa suden jälki?

Okei, tässä tulee jotain sinnepäin, ihan niinku ite kirjottaisin viestin:

Viime talvena... Olin Lapissa, Ylläksellä, helmikuussa. Muistan sen, koska oli ihan sairaan kylmä, joku -25 astetta varmaan. Oltiin lumikenkäilemässä jossain siellä latujen sivussa, semmosessa pikkusessa metsikössä.

Ja sit näin ne jäljet! Olin ihan varma, että ne oli suden, vaikka en mikään expertti olekaan.

• Ne oli isoja. Siis tosi isoja. Piti ihan kännykällä mitata, kun ei uskonut silmiään. Yli 10 senttiä ainakin.
• Ja se lumi...siinä näky selkeesti, että anturoiden välissä oli enemmän tilaa ku mun koiran jäljissä ikinä.
• Se polku oli ihan suora. Ei mitään haahuilua niinku koirilla on tapana.

Toki, oishan se voinu olla joku alaskanmalamuutti, mutta jotenkin se fiilis...siis tuli ihan sellanen vau olo. Vähän pelotti, vähän jännitti. Ajattelin, että mitä jos se susi onkin jossain ihan lähellä? No eipä ollu, mutta silti...unohtumaton reissu!

Nyt ku mietin, niin varmaan kannattais opetella tunnistamaan niitä jälkiä paremmin. Ettei tuu sit vahingossa lähdettyä seuraamaan jotain karhua...tai siis susia! Tai no, karhujakin siellä pyörii. Hirvittää jo valmiiks ens talvi!

Minkä näköinen on ketun jälki?

Ketun jälki, kuin unelma lumessa, pitkulainen... pitkulainen, kuin kuunsirppi. Kettu, tuo metsän salaperäinen kulkija, jättää jälkeensä tarinan.

• Varpaat supussa, ikään kuin arkoen koskettaisi maata.
• Jälki pitkä, ei pyöreä, ei kuin koiran. Koiran, ystävän, jonka jälki on lämmin ja tuttu.

Mutta ketun, ah, ketun... Se on jotain muuta. Jotain villiä, jotain, mikä saa sydämen sykkimään nopeammin. Vaikea erottaa koirasta? Mahdotonta ehkä? Ei aina, ei jos osaa katsoa.

Muistan lapsuuteni talvet. Isoäitini opetti minulle lukemaan lumesta. Jäniksen hypyt, oravan vipellys, ja sitten... ketun jäljet. Ne olivat aina täynnä salaisuuksia. Niitä löytää usein mökiltäni Tammelasta.

Ja joskus, vain joskus, näin itse ketun. Punaisen tulen välähdyksen puiden välissä. Sen silmät, kuin kaksi hiiltä. Ja sitten, se oli poissa. Jättäen jälkeensä vain lumisen unelman.

Näkyykö ilveksen jäljessä kynnet?

Ilveksen kynnet – näkyykö vai ei? Sehän on kuin kysyisi näkyykö poliitikon lupaukset vaalien jälkeen. Useimmiten ei, mutta joskus...

• Upottavalla hangella: Ilves käyttää kynsiään kuin minä luottokorttia – vain pakon edessä. Kynnet antavat lisätukea, jolloin jäljet muistuttavat enemmän "apua, uppoan!" -viestiä kuin eleganttia tassunjälkeä.

• Kovalla hangella: Joskus jopa ilves liukastuu. Silloin kynnet kaivautuvat jäähän kuin minä etsiessäni kadonnutta avainta.

• Polkuanturoiden epäsymmetria: Tämä on kuin ilveksen nimikirjoitus. Jos näet epäsymmetriaa, tiedät, että kyseessä ei ole naapurin kissa, ellei naapurilla ole todella omituinen kissa.

Käyntijäljet: Nämä ovat ilveksen perusjälkiä. Ne ovat kuin selfieitä – otettu silloin kun ilves ei edes yritä poseerata.

Millä eläimellä on 5 varvasta?

Viisi varvasta? Monella.

• Minkki. Jäljet näyttää viisi.
• Näätä. Sama juttu.
• Kärppä. Ei kiinnosta.
• Lumikko. Pieni ja viisi.
• Mäyrä. Lihava ja viisi.

Neljä varvasta? Koiraeläimet. Kettu. Supikoira. Turha selittää. Ihminenkin on usein viisi, mutta ei se mitään merkkaa. Luonto on omituinen. Kaikki toinen toistaan merkityksettömiä yksityiskohtia.

2023. Merkityksetön vuosi.

Millä eläimellä on 4 varvasta?

Ilves... neljä varvasta... jälki lumessa... syvä, pehmeä lumi... muistuttaa unta, hitaan liukua, hiljaista metsää. Kuunvalo valaisee polkua, joka johtaa syvemmälle... metsän sydämeen. Neljä varvasta, jälki... kuten pieni salaisuus, kirjoitettu valkoiseen kankaaseen.

• Neljä varvasta, jälki, ilveksen.
• Pehmeä lumi, vaimentaa askeleet, peittää jäljet kohta.
• Hiljainen metsä, kuiskaa salaisuuksiaan. Vanhan kuusen oksat hierovat toisiaan, kuin kuiskaten.

Ilves... sen katse... viisas, syvä... kaikki hiljenee sen edessä. Metsän kuningas... sen askeleet... toistuu jäljenä... neljä varvasta... yksi jälki toisensa jälkeen, kuin hitaan tanssin askeleita. Jäljen muoto... epäsäännöllinen, etutassun toinen varvas etäällä muista. Se on yksilöllinen, ainutlaatuinen... jokainen jälki erilainen. Kuten sormenjälki ihmisella.

• Etujalan varpaiden epäsymmetria näkyy selvästi jäljessä.
• Pienet, pyöreähköt varvasanturat.
• Hiljainen liike, ei juuri ääntä, vain pehmeää, lumen liukumista.

Ilves... jäljet lumessa... muisto, hetki... metsän hiljaisuus... yksinäisyys... kaunista ja pelottavaa.

Onko koira ja susi sama laji?

Ei hitto, sama laji! Koira ja susi? Olisipa jännittävää nähdä, jos nämä karvakaverukset järjestäisivät yhteisen DNA-testin! Niin paljon lähes identtisiä geenejä, että ihmettelee, onko koko ero vain siinä, että toinen on tottunut rapsutuksiin ja toinen metsästykseen.

• Sama laji: Tiede vahvistaa sen: Canis lupus familiaris (koira) ja Canis lupus (susi) kuuluvat samaan lajiin.
• Pieniä eroja: Aivan kuten sinun ja serkkusi DNA:ssa on pieniä eroja, niin koiralla ja sudellakin on. Nämä erot näkyvät lähinnä alleeleissa eli geenien eri muodoissa. Ajatelkaa: serkku tekee virheitä, mutta on silti sukulaisesi.
• Geneettinen näkökulma: DNA-genetiikan mukaan tämä on kuin kaksi hernettä samasta palosta. Hieman erilaisia herneitä, mutta silti herneitä.

Minun mielestäni koko homma on hauska. Koirat ovat kuin susien kotieläimiä, vähän kuin meillä olisi lemmikkisusi (vaikka ehkä älä koskaan tee tätä itse, ellei sinulla ole todella paljon kokemusta). Ajattele, sama laji, mutta totaalisen erilaisia persoonia! Toinen jaksaa rapsuttelua, toinen taas ei.

Jätin viime kesänä koiran vahtimaan mökkiä, eikä se hirveästi auttanut. Se oli liian innokas syömään kaikkia mökin lähettyvillä olevia ötököitä ja kävelemään kaikki viherkasvit rikki. Olisiko susi ollut parempi vahti? Mahdollisesti. Mutta sekin olisi ollut melkoinen siivousurakka...

Saako suden ampua, jos se käy koiran kimppuun?

No niin, suden ampuminen koiran puolustamiseksi? Se on kuin yrittäisi sammuttaa metsäpaloa vesipyssyllä – ehkä hieman liian vähäinen. Pakkotila on asia erikseen, se on kuin villi länsi, täynnä tulkinnanvaraa. Ajatelkaa, kuin joku yrittäisi tappaa kärpästä konekiväärillä!

• Susi koiran kimppuun? Kyllä, sääli koiraa, mutta ensin tarkista, täyttyvätkö pakkotilan ehdot! Se on kuin poliisi tutkisi murhaa - perusteellinen selvitys tarvitaan.
• Pakkotila: Tämä on kuin kääpiön ja jättiläisen välinen nyrkkeilyottelu. Rikoslaki 4 luvun 5 § on kuin se tuomari, joka päättää kuka voitti. Ja uskokaa, tuomari on ankara.
• Omaisuuden puolustus: Koira on sinun kultakallisi, ymmärrän. Mutta aseiden käyttö on kuin taikajuoman keittäminen; yksi väärä ainesosa, ja koko homma menee pieleen. Toimi harkiten!
• Suden karkottaminen: Tämä on kuin hyttysten karkottaminen käsillä – hikistä puuhaa, mutta onnistuu (toivottavasti).

Viime vuonnakin oli juttuja tästä, ainakin joku kaveri kertoi kuulleensa... Mutta tämä pakkotila juttu, se on niin monimutkainen kuin mummon villasukat. Onko se oikeasti pakkotila, vai vain jonkun kiukkuinen mielijohde? Poliisit tutkivat asiaa tarkkaan, kuin mikroskoopilla pienintäkin hiukkasta. Älkää nyt ainakaan ryhtykö itsenäisiksi sherifeiksi, älkää sotkeutuko lainsäädäntöön ilman kokemusta, muuten saatte lisää harmaita hiuksia kuin mun mummo. Tämä on kuin leikkiä tulen kanssa - todella vaarallista!