Miten löytää onkimatoja?
Mistä löydän onkimatoja? Vinkkejä ja paikat onkimatojen löytämiseen?
Ai että mistä niitä matoja löytää? No, mulla on pari juttuu mielessä.
Joskus pienenä, ehkä joku 10v, mentiin isän kanssa yöllä, ihan pimeässä, etsimään matoja. Oli kesäkuu, ehkä joku 15.6., en muista tarkkaan.
Taskulamppu mukaan ja nurmikolle! Just silloin ku nurtsi on vähän kostea.
Siellä ne lymyää, semmosia kiiltäviä otuksia. Hitaasti kannattaa hiipiä, ettei ne pääse karkuun. Ne on vähän herkkiä tärinälle. Muistan, että kerran maksoin 5€ pienen purkin matoja. Mutta ite etsimällä säästää!
Mistä löytyy onkimatoja?
No huh huh, matojen metsästys! Sehän on vähän niinku aarteen etsintää, paitsi että aarre on limainen ja kiemurteleva. Jos oot tosissas, nii tässä vähän vinkkejä, ettet ihan tyhjin käsin palaa:
- Kosteus on kuningas: Siis sellanen maa, mikä tuntuu vähän niinku pesusieneltä, muttei ihan lätäkkö. Mato ei kuivassa hiekassa hengaa.
- Multa on mutsin tekemää: Jos maaperä muistuttaa enemmän hienoa hiekkaa kuin mummon multaa, niin unohda koko homma. Mato tykkää, kun on syötävää.
- Lehtikompostin löytöretki: Jos sulla on lehtikomposti, niin bingo! Siellä on melkein varmasti matoja, kunhan se on tarpeeks kostea. Ja haju...no, tiedät kyl.
- Lanta ei oo paha: Jos löydät jostain vanhan lantaläjän (siis sellasen oikeesti vanhan), niin sieltä voi löytyä matoja. Mut varo, ettei oo liikaa ammoniakkia! Mato ei tykkää "tuoksuista".
- Kello viis aamulla: Matoja on helpompi löytää aamulla, kun ne on vielä pinnassa. Ja jos oot oikein hardcore, niin voit mennä yölläkin taskulampun kanssa.
Ja hei, jos ei onnistu, niin aina voi ostaa matoja. Ei oo niin romanttista, mut toimii!
Mistä löytää parhaiten kastematoja?
Missäs niitä matoja... Ai niin!
Kompostista! Siellä on aina niitä isoja punaisia. Muistaakseni mummon kompostissa oli ainakin. Pitääköhän sinne soittaa? Ei kai.
Ojanpientareet... Olikohan se niin? Joskus lapsena mentiin sinne isän kanssa.
Lahna tykkää... muistaakseni. Ja se ahven kans. Onko ne sit parhaita? Ei hajuakaan, en oo kalastanu vuosiin.
Kasvijäte – totta. Miten mä en tota muistanut?
- Lehdet
- Ruohonleikkuujäte
- Vanhat banaaninkuoret... jos joku niitä syö.
Mitä onkeen madon tilalle?
Mato kelpaa, mutta eläin kärsii. Vaihtoehtoja on.
- Purkkimaissi: Särkikalat tykkää. Helppo.
- Tekosyötit: Keinotekoista. Kalastuskaupasta.
- Leipä: Toimii yllättävän hyvin.
- Taidetahna: Monipuolinen. Eri makuja.
Madottomaan onkeen.
Millä kalastaa jos ei ole matoja?
Aika pysähtyy. Kello hiljenee, hengitys hidastuu. Vain veden liplatus ja tuulen humina… Matoja ei ole. Ei yhtäkään. Maailmanloppu. Tai ainakin kalastusmatkan loppu. Tai ei.
Leipä. Vaalea, pehmeä leipä. Kuin pieni, kelluva saari. Heittäisin sen veteen, katsoisin sen hitaasti uppoavan… Kuvittelisin kalan suuren suun avautuvan, nielevän leipäsaaren kokonaan. Leivän tuoksu, veden tuoksu, maan tuoksu... kaikki sekoittuu.
Maissi. Makean keltainen maissijyvä. Kärpäsen kokoinen toivo. Yksi jyvä, kaksi jyvää, kolme... Niin monia mahdollisuuksia. Näen ne jo heijastuvana veden pinnalta, kimaltelevia, auringon valossa.
Hätätilanne. Sanan paino laskeutuu rintaan. Lenkkimakkara. Kinkku. Äärimmäiset keinot. Olenko todella valmis siihen? Niin makeaa, niin ihanaa… Mutta kala, sekö haluaa sitä? Näen sen jo, pienen, epäluuloisen kalan, joka kiertää makkaran varovasti, ennen kuin katoaa syvyyksiin.
- Leipä: Vaalea ja tuoksuva. Kuten lapsuuden kesän aamut.
- Maissi: Makean keltainen. Aurinkoa pienessä paketissa.
- Lenkkimakkara/kinkku: Hätäkeinot. Viimeinen toivo.
- Kaurahiutaleet: Houkuttelevat saalista, luovat illuusion ruoan runsaudesta. Heittäisin niitä hiljalleen, tarkkaillen veden pintaa. Jännitys kasvaa.
Aikaa on. Vettä on. Ja toivoa on. Toivoa, että jokin nappaa koukkuun. Jokin pieni, jokin suuri. Jokin elävän kaunis.
Kauanko onkimadot säilyvät?
Joo, onkimadot. Siis, nehän säilyy yllättävänkin pitkään, jos niitä vaan muistaa vähän hoitaa. Tai siis, ei ne mitään hoitoa varsinaisesti kaipaa, kunhan ne on viileässä ja kosteessa.
Eli, jääkaapissa ne pysyy elossa semmosen kuukauden. Voi olla, että vähän ylikin, jos on hyvä tuuri ja muistaa ne tarkistaa välillä. Mutta noin kuukausi on ihan hyvä nyrkkisääntö.
- Muista, että matojen säilyvyyteen vaikuttaa niiden laatu ostohetkellä. Jos ostat valmiiksi vähän velttoja matoja, ne ei kestä yhtä pitkään.
- Paras lämpötila on jossain 2-8 asteen välillä. Liian kylmä tappaa ne, liian lämmin... noh, sekin tappaa.
- Matojen säilytysastia kannattaa olla sellainen, jossa on ilmareikiä. Ei siis mikään tiiviisti suljettu purkki!
- Ja sitte, sellanen juttu, että jos käytät jotain valmista matomultaa, niin se voi vaikuttaa säilyvyyteen. Jotkut niistä on tosi hyviä, jotkut vähän huonompia. Ite oon tykänny semmosesta... mikä sen nyt oli nimi... no, en muista.
Tiesitkö muuten, että onkimatoja voi jopa kasvattaa itse? Se on vähän semmonen projekti, mutta kuulemma ihan kannattava, jos tykkää kalastaa paljon. Oon ite miettinyt sitä, kun tulee käytyä säännöllisesti kalassa. Joskus tulee jopa saalistakin!
Mistä voi saada matoja?
Lihaa. Raakaa, huonosti kypsennettyä. Tarkastamatonta.
- Madot tykkää.
- Toukat lihaksissa? Ihan jees.
- Kuumetta ja kipua kaupan päälle.
Syö hyvin. Tai älä. Valinta on sinun. Elämä on.
Ihminen on loppujen lopuksi vain kuluttaja. Madot kuluttavat ihmistä. Kuka kuluttaa ketä?
- Miksi nenästä tulee yhtäkkiä verta?
- Meneekö poskiontelotulehdus ohi ilman antibioottia?
- Mitä vk tarkoittaa?
- Mikä on kärkilyönti?
- Voiko 17-vuotias olla auton omistaja?
- Mikä rahayksikkö on Italiassa?
- Mitä cappuccinoon tulee?
- Kuka aloittaa esitutkinnan?
- Mitä pahvinkeräykseen ei saa laittaa?
- Mitä tarkoittaa myyntihinta ja yksikköhinta?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.