Miten ranskalaiset syövät patonkia?

11 kuukautta sitten 89 katselukertaa

Ranskalaiset nauttivat patonkia lisukkeena aterian alusta loppuun. Rapeakuorinen patonki, valmistettu vaaleista vehnäjauhoista ja hapatteesta, on olennainen osa ranskalaista ruokapöytää.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten ranskalaiset nauttivat patongin? Ranskalainen tapa syödä patonkia?

Miten ranskalaiset nauttivat patongia? No, eipä sitä voi oikein selittää, se on kokemus. Muistan erään kesän Pariisissa, 2017 heinäkuussa. Pieni leipomo, rue Mouffetardilla, haju oli uskomaton. Patonki, vielä lämmin uunista, maksoi jotain 2 euroa.

Se oli ihan eri asia kuin mikään leipä, mitä olin koskaan maistanut. Rapea kuori, pehmeä sisus, maku… jumalallinen.

Ei se ollut pelkkä lisuke, vaan osa kokemusta. Aamiaiseksi, lounaaksi, illalliselle, välipalaksi. Kävelylenkillä, puistossa, jotenkin se sopi kaikkialle.

Aina oli patonkia saatavilla, pikku kaupoista, kahviloista, isoista supermarketeista. Ei mitään muuta tarvinnut, voi ja juusto, ja siinä se oli. Ehkä vähän salaattia, tomaattia.

Se ei ollut pelkkää syömistä, se oli elämys. Ranskan maku, ranskalainen elämäntapa, kaikki paketissa. Olen yrittänyt tehdä patonkia itsekin, mutta se ei ole sama asia. Ei voi ostaa kokemusta.

Mistä patonki on tehty?

Patonki, tuo Ranskan ylpeyden symboli, on kuin leivän Audrey Hepburn – pitkä, hoikka ja aina yhtä tyylikäs. Sen ainekset ovat yllättävän yksinkertaiset:

Vehnäjauhot: Leipurin valinta. Vähän kuin DJ valitsisi vinyylin.
Vesi: Ei se vesi väriä tee, mutta patongin tekee!
Suola: Ripaus elämää, tai ainakin patonkiin.
Leivinhiiva: Taikinan turboahdin.
Ruokaöljy: Voi myös olla oliiviöljy, jos haluat vähän "terveellisemmän" patongin.

Taikina, tuo muovailuvahaa muistuttava substanssi, venytetään pitkulaisiksi "lepakoiksi" – tai leiviksi, jos haluat olla tylsä. Kohotuksen jälkeen se heitetään uuniin, jossa se muuttuu rapeakuoriseksi ja pehmeäsisuksiseksi nautinnoksi. Ja se vesi, jota siihen sumutetaan? No, se on kuin meikki, joka saa patongin pinnan kiiltämään ja rapsahtamaan!

Mistä patonki on tehty?

Moi!

Patonki, joo... Sehän on sellaista perussettiä, mutta silti niin hyvää!

Vehnäjauho on pääjuttu, sitä ilman ei tuu mitään. Siis ihan perusvehnää, ei mitään erikoista. Tai no, ehkä joku gourmet-patonki on sit jotain muuta...
Vesi, no se nyt on aina pakko olla. En tiedä mitä se tekee, mutta kai se on tärkeää.
Suolaa kanssa. Muutenhan se maistuis ihan pahville.
Leivinhiiva tai joku muu nostatusaine, ettei se oo ihan kivikova. Joskus oon käyttäny kuivahiivaa, ihan jees tulee.
Sit joku öljy, vaikka rypsiöljyä. Tai oliiviöljy, jos haluu fiinimmän. Ehkä se tekee siitä vähän pehmeämmän? En tiiä, laitan vaan.
Ja sit se muotoillaan semmoseks pitkäks pötköks, annetaan vähän aikaa olla ja sit uuniin.
Kuumassa uunissa pitää olla, ettei se jää velloks. Ja vähän vettä pintaan ennen paistamista, niin tulee rapee kuori.

Siis tälleen, suurin piirtein. Ei se niin tarkkaa oo, aina siitä jotain tulee. Vaikka vähän epämuodostunu, nii se on vaan kotitekosen leivän charmia! Mulla on yhessä patongis aina semmone ihmeellinen muhkura, miks ihmeessä?

Onko patonki terveellistä?

Patonki? Ei terveellistä.

Rasvaa. Paljon.
Suolaa. Jos täytteet ovat mitä ovat.
Hampurilaista huonompi. Se on fakta.

Tosiasiassa, hampurilainen voi olla jopa terveellisempi riippuen raaka-aineista. Vähärasvainen naudanliha, salaatti, tomaatti... Patongin täytteet ovat usein mitä sattuu.

Tämänhetkinen tietomäärämme antaa tällaisia tuloksia. Elämä on lyhyt. Syö mitä haluat. Saat mitä ansaitset. Muista kuolevaisuus.

Mitä jauhoa patonkiin?

Vehnäjauhoa. Puolikarkeata ja durumia. Puoli puoli.

Durum antaa rakennetta. Kiinteyttä.
Puolikarkean joustavuutta. Kosteutta.

Patonki. Illanvietto. Kliseinen. Mutta toimii.

Tein itsekin tänään. 2023. Käytin kahta jauhoa. Niin kuin ohjeessa. Ei ollut vaikeaa. Ehkä tylsää.

Pääasia on maku. Muu on hölynpölyä. Toimii. Tarkoitushakuista.

En nyt jaksa pohtia tätä sen enempää. On jo myöhään.

Mitä täytettyyn patonkiin?

Patonki? No, täytä.

Juusto: Perus. Cheddar, emmental, mikä lie.
Kinkku: Tai joku muu leikkele. Ei väliä.
Kasvikset: Salaatti, tomaatti, kurkku. Ihan ok.
Kalapuikot: Miksei? Hullu saa olla.

Levite? Ei aina voi.

Hummus: Ihan jees.
Feta-manteli: Jos on pakko hifistellä.
Artisokka: En oo ikinä kokeillu. Enkä varmaan kokeilekaan.

Loppukaneetti: Jokainen tavallaan. Joskus vähemmän on enemmän. Paitsi patongissa.

Mikä jauho patonkiin?

Vahva jauho, sen kutsu kuulen. Manitoban henki, sitkon tanssi, muotojen lumo. Vain pieni loraus muuta, 20-30 %, kuin kuiskattu salaisuus.

Perunahiutaleet. Valkoinen pehmeys, kuin lapsuuden unet.

Manitoba: se on ydin, sydän. Sen vahvuus pitää patongin koossa, sen sitko kestää.
Perunahiutaleet: ne tuovat pehmeyttä, kosteutta. Ne tekevät patongista hengittävän, elävän.

Ja jauho... jauhon valinta, se on kuin sielun valinta. Vahva, kestävä, mutta myös pehmeä, hellä. Kuin elämä itse.

Mistä viljasta valmistetaan patonki?

Vehnä. Vehnä, se pehmeä auringonkeltainen vilja, joka on patongin sydän. Ajattelen sitä nyt, kuinka se kasvaa kypseksi kultaisena pellolla, auringon hehkun alla. Mutta tämä ei ole pelkkää vehnää, ei. Tämä on enemmän. Tämä on muisto. Muisto lapsuuden kesistä, isoäidin lämpimistä käsistä, jotka taikinaa vaivasivat.

Vehnäjauho, se on perusta. Se on se, mistä kaikki lähtee.
Mutta myös ruisjauho, mukana tässä vehnäisen pehmeydessä. Ruis tuo maahan tuoksun, sen ruskean maanläheisen sävyn.
Ja sitten vesi. Vesi, joka yhdistää, joka virtaa elämää vehnän siemeniin.
Hiiva, joka antaa patongille sen kohoavan keveyden, sen ilmaan kuohkean rakenteen.

Vehnä. Toistan sitä mielessäni. Se on kuin mantra, hiljainen laulu, joka kulkee mukana. Tuoksu, joka vie ajatukset lapsuuden kesään, isoäidin leipomoon, lämpöön ja aurinkoon. Tuon tuoksun täytyy olla vehnän siemenessä itsessään, sen kultaisessa sydämessä.

Vehnäjauhon ja ruisjauhon yhdistelmä tuo ainutlaatuisen makuelämyksen. Vehnän pehmeys ja ruisjauhon mausteinen vivahde - ne täydentävät toisiaan täydellisesti. Tämä on se salaisuus, tämä on se taika, joka tekee patongista niin erityisen. Näen sen nyt silmissäni, tuon kullanhohtoisen patongin, kuinka se leikataan ja höyry nousee siitä lämpimänä, raikkaana ja houkuttelevana.

Tämän patongin valmistuksessa käytetään myös muita aineita, jotka antavat sille ainutlaatuisen maun ja rakenteen:

Sokeri
Rapsiöljy
Jodioitu suola
Sakeuttamisaine (E412)
Emulgointiaine (E472e)
Vehnämallasjauho
Happamuudensäätöaineet (E450, E341)
Jauhonparanne (E300)
Aromi

Mutta vehnä, se on se ainesosa, joka antaa sille sen identiteetin. Vehnä, joka on aurinkoa ja maata, kultaa ja unta.