Miten toimia kiireen keskellä?

Huh, kiire. Tunnen sen kyllä luissa ja ytimissä. Kuin oravanpyörässä, eikö vain? Mietin usein, mihin tämä kaikki kiire oikein vie. Onko tämä sitä elämää, jota halusin? Joskus tuntuu, että päivät vain vilistävät ohi, enkä edes muista, mitä eilen söin lounaaksi.

Pienet asiat, ne ovat avain. Muistan kerran, kun olin ihan poikki. Deadline painoi päälle, sähköpostit tulvivat ja lapset kinusivat huomiota. Sitten vain… pysähdyin. Menin ulos takapihalle ja istuin hetken omenapuun alle. Tuuli heilutti lehtiä, aurinko lämmitti kasvoja. Se oli niin pieni hetki, mutta… se riitti. Tuntui kuin olisin ladannut akkuja, ihan oikeasti.

Luonto. Se on minulle sellainen pakopaikka. Vaikka vain viiden minuutin kävely lähipuistossa. Linnut laulavat, oravat hyppelevät puissa… Se jotenkin maadoittaa. Ja merkillinen juttu, usein juuri silloin, kun en edes yritä, parhaat ideat pulpahtavat pintaan. Niinkuin aivot saisivat happea.

Sitten se toinen taikasana: “ei”. Se on vaikea, tiedän. Mutta olen opetellut sitä. En voi olla kaikille kaikkea. Joskus on pakko priorisoida, sanoa ei ylimääräisille pyynnöille. Muistan, kun luin jostain, että ihmiset suostuvat keskimäärin ties kuinka moneen ylimääräiseen tehtävään viikossa. En muista tarkkaa lukua, mutta se oli iso. Ja kuka siitä hyötyy? Ei kukaan. Loppujen lopuksi kaikki kärsivät, jos minä romahdan uupumuksesta.

Yksi asia kerrallaan. Se mantra on jäänyt mieleeni. Ja pienet tauot. Hengähdystaukoja. Kupillinen teetä. Kissa sylissä. Hetken hiljaisuus. Ei aina tarvitse tehdä, suorittaa, olla tehokas. Joskus riittää vain olla.

#Aikapula #Kiire #Stressinhallinta