Montako päivää kissa voi olla yksin kotona?

Milloin kissan voi jättää yksin?

Muistan sen ekan kerran kun jätin Nöpön yksin mun Kallion yksiöön koko työpäiväksi. Oli viime syksyä, tiistaiaamu. Sydän kurkussa laitoin ovea lukkoon, olin ihan varma että kotiin tullessa sohva on silputtu ja naapurit hakkaa ovea kun kissa on huutanut kahdeksan tuntia.

Töissä en saanut mitään aikaiseksi. Asensin sen typerän kameran ja tuijotin sitä puhelimesta pöydän alla varmaan viiden minuutin välein. Vatsa ihan solmussa. Ja mitä se teki? Nukkui. Sohvalla, ikkunalaudalla, mun pyykkikasassa. Ihan rauhassa.

Kun tulin vihdoin kotiin, ryntäsin ovesta sisään ja odotin kaaosta. Nöpö nousi sängyltä, venytteli pitkään, käveli mua vastaan ja naukaisi. Se oli selvästi sitä mieltä että ruoka-aika oli nyt, ja missä hitossa olin viipynyt. Kaikki se mun stressi oli ollut täysin turhaa. Se oli vaan nukkunut koko päivän.

Aikuinen, terve ja kotiutunut kissa pärjää yksin 8–12 tuntia, esimerkiksi normaalin työpäivän ajan. Kissanpentua ei saa jättää yksin yli muutamaksi tunniksi kerrallaan. Yksinoloaikaa pidennetään asteittain.

Miten helpottaa kissan yksinoloa:

• Turvallinen ympäristö. Varmista, ettei kissalla ole pääsyä vaarallisiin paikkoihin tai aineisiin. Sulje ikkunat, piilota sähköjohdot ja myrkylliset kasvit. Koti on kissan valtakunta, tee siitä sille turvallinen.
• Virkkeet ja aktivointi. Jätä esille erilaisia leluja. Aktivointilelut, joihin kätketään nameja, on parhaita. Myös kiipeilypuu tai pääsy ikkunalaudalle, josta voi tiirailla lintuja, auttaa kummasti.
• Rutiinit. Kissat rakastaa rutiineja. Pidä kiinni ruokailu- ja leikkihetkistä. Kun kissa tietää, että palaat aina samaan aikaan ja sen jälkeen on luvassa ruokaa ja huomiota, se ei stressaa yksin jäämistä.
• Harkitse toista kissaa. Jos kissa on selvästi ahdistunut tai tylsistynyt yksin, lajitoveri on paras lääke yksinäisyyteen. Kahta kissaa on paljon helpompi jättää yksin, niillä on seuraa toisistaan.

Onko yksi kissa yksinäinen?

Aamu. Valo siivilöityy ikkunasta, piirtää pölyhiukkaset tanssimaan ilmassa. Ja siinä se on, yksin. Kissa, käpertyneenä omaksi saarekkeekseen, nukkuu hiljaisuudessa. Herääkö se koskaan siihen, että on vain hiljaista?

Ei toista turkkia vasten. Ei toista kehräystä, joka vastaa omaan. Vain ihmisen askelien kumu lattiassa. Se on seuraa, kyllä, mutta erilaista. Se on kuin kuuntelisi musiikkia eri kielellä. Kaunista, mutta ei omaa. Ei sitä kieltä, jota puhutaan ilman sanoja, vain silmillä ja hännällä.

Se maukuu ovelle. Se maukuu tyhjälle tuolille. Ei se pyydä ruokaa, se kysyy, missä kaikki ovat. Missä on se toinen, joka ymmärtää hiljaisen kielen, hännän asennon, korvien värähdyksen. Se on huuto tyhjyyteen. Yksinäinen kissa on onneton.

Muistan kun vanha kissani Kuu nukkui aina likapyykkikasassa, siinä missä tuoksuni oli vahvin. Se etsi yhteyttä, vaikka olin poissa. Se etsi laumaa, edes tuoksuna.

• Kissa on sosiaalinen eläin. Vaikka sen esi-isä afrikanvillikissa on erakko, tuhansien vuosien kesyyntyminen ihmisen rinnalla on muuttanut sen käyttäytymistä syvästi. Se on sopeutunut elämään ryhmissä.
• Lajitoverin seura on tärkeää. Kaksi kissaa leikkii keskenään saalistusleikkejä, hoitaa toistensa turkkia ja nukkuu yhdessä. Ne tarjoavat toisilleen sellaista virikettä ja turvaa, jota ihminen ei voi täysin korvata.
• Yksinäisyys aiheuttaa stressiä ja käytösongelmia. Pitkät päivät yksin voivat johtaa tylsistymiseen, joka purkautuu ei-toivottuna käytöksenä, kuten paikkojen tuhoamisena tai aggressiivisuutena.
• Stressin merkkejä ovat ylenmääräinen peseytyminen, apaattisuus tai jatkuva ääntely. Kissa yrittää kertoa ahdingostaan, mutta sen kieltä ei aina ymmärretä.

Kauanko kissa voi olla pissaamatta?

Kissa. Sen aika on rajallinen. Yli vuorokausi virtsaamatta on kriittinen tila. Myrkytyksen uhka kasvaa eksponentiaalisesti. Elimistö sammuu.

Tämän havaitessa:

• Ota yhteys eläinlääkäriin välittömästi. Viive on kohtalokas.
• Tarkkaile oireita: Levottomuus. Kipu. Turha yritys pissata. Piiloutuminen. Ruokahaluttomuus.

Syitä voi olla monia:

• Tukos. Virtsakivet tai -tulpat. Ne estävät virtauksen kokonaan. Se on yleisin syy.
• Tulehdus. Rakon tai virtsateiden. Se voi kivun vuoksi estää pissaamisen.
• Stressi. Voimakas stressi laukaisee joskus ongelmia. Se lamaa elintoimintoja.

Mitä tehdä jos löytää kissan?

Löysitkö karvaisen kulkurin? Ei hätää, tämä on yleisempää kuin luulet – melkein kuin löytäisi yllätysmunan, mutta paljon söpömmän (ja ehkä vähän likaisemman).

• Pidä tassut kurissa: Älä nyt ala riehua kissan perässä kuin viimeistä päivää. Hengitä syvään ja ajattele, että kissa saattaa pelätä sinua enemmän kuin sinä sitä.
• Houkuttelut kutsuvat: Ota avuksi herkut tai leikkikalut. Ehkä nauha, ehkä muutama nakinpalainen. Kissa saattaa tulla luoksesi kuin kuninkaallinen yleisölleen.
• Virallinen osoite: Kun kissa on kiinni, toimita se kunnan viralliseen löytöeläinten talteenottopaikkaan. Nämä paikat ovat kuin kissan ja koiran hotelleja, joissa niitä odottaa lämmin peti ja todennäköisesti vähän tylsäkin viikko.

Lisätietoa? No, löytöeläimistä on huolehdittava lain mukaan. Tämä on vähän kuin liikenneonnettomuus – jos löydät auton tien poskessa, et aja sitä itse talliin, vaan soitata ammattilaisille. Samoin löytöeläinten kanssa.

Viralliset paikat hoitavat eläimen tarkastuksen, ja jos omistaja löytyy, hän saa pienen laskun eläimen "hotellimaksusta". Jos omistajaa ei löydy, eläin pääsee uuteen, onnelliseen kotiin. Ainakin toivotaan niin!

Kauanko kissa voi olla syömättä?

Kissa voi olla syömättä turvallisesti enintään 1–2 vuorokautta. Jo kolmen päivän syömättömyys voi aiheuttaa vakavia sisäelinvahinkoja, erityisesti munuaisissa ja maksassa. Viikon syömättömyys johtaa usein kuolemaan.

Voi pojat, älä luulekaan, että kissan nälkälakko on sama kuin teinipojan murjottava paasto! Meidän Nelli-kissa tekee jo kahden tunnin jälkeen sellaisen shown, että luulis sille maksaa lörpöttävän. Kisun sisuskalut on herkemmät kuin posliinikaupan vitriini pommikoneen kyydissä. Ne menevät kipsiin yllättävän nopeasti, jos ruokaa ei tule.

Maksakin siellä vetelee viimeisiään melkoisen vikkelästi. Se on kuin herkkä orkidean kukka, joka kuivahtaa karrelle jos ei saa vettä – tai tässä tapauksessa ruokaa. Kolmen päivän jälkeen siellä on jo sellainen mylly käynnissä, että lääkäriä tarvitaan, jos vielä haluaa karvaisesta ystävästänsä iloa.

Tarkempaa tietoa kisun nälkäpelin vaaroista:

• Rasvamaksa: Tämä on se yleisin konna. Kun kissa ei syö, sen kroppa alkaa polttaa varastoituja rasvoja. Tämä rasva pakkautuu sitten maksaan, joka ei osaa käsitellä sitä tarpeeksi nopeasti. Tuleehan siinä pirunmoinen hoppu!
• Dehydraatio: Ilman ruokaa ei yleensä tule vettäkään, ja kuivuminen on kissalle tappavaa. Ne ovat kuin aavikon asukkeja, mutta toisin päin – tarvitsevat jatkuvasti kosteutta.
• Munuaiset huutavat hoosiannaa: Kissojen munuaiset ovat tunnetusti primadonnat. Pienikin häiriö voi aiheuttaa niille peruuttamatonta tuhoa. Ne ovat kuin vanhat, arvokkaat viulut, jotka särkyvät, jos niitä räsäyttää maahan.

Joten ei pidä luulla, että oma karvaturri pärjäisi pitkiä aikoja ilmankaan. Olenhan minäkin kerran jättänyt vahingossa kissan mökille ilman ruokaa, kun piti piipahtaa kaupassa. Takaisin tultua se tuijotti minua syyttävällä katseella.

Sen katse oli kuin Mustan Surman ilmestys – ja ruokakuppi tyhjä kuin neuvostoaikainen kauppa! Siinä sai sitten hyvittää monta kerta. Jos epäilet, että kissa ei ole syönyt, ota yhteys eläinlääkäriin HETI! Ei kannata jättää arvailujen varaan.

Parempikin juosta kymmenen kertaa turhaan kuin kerran liian myöhään.

Mistä tietää jos kissa on kipeä?

Yöllä kaiken hiljaisuuden keskellä sitä miettii kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, miten sitä huomaa, jos oma karvakuono voi pahoin. Onhan se vaikeaa joskus, varsinkin kun ne on niin taitavia peittämään sen. Mutta kyllä siinä on jotain merkkejä.

• Korvat: Ne kääntyvät enemmän sivuille, niin kuin vähän litteämmiksi. Ei ole enää niin pystyssä ja valppaina.
• Silmät: Ne saattavat olla osittain kiinni, tai sitten ne vaan tuijottavat tyhjyyteen, ilman sitä tuttua vilkkautta. Joskus ne siristävät silmiäänkin.
• Suu ja viikset: Kuonon alue jännittyy, ja ne viikset, ne voi suoristua ja mennä eteenpäin. Se ei ole enää sellainen rento ilme.

Mitä enemmän näitä merkkejä huomaa, sitä pahemmin sen täytyy olla. Se on vähän surullista ajatella, kun ne yrittää olla vahvoja.

Sitten on niitä muita juttuja, mitä ne tekevät, kun ne ei voi hyvin. Ne voi muuttua hiljaisemmiksi, vetäytyä omiin oloihinsa enemmän kuin yleensä. Ruokahalu voi kadota kokonaan tai ainakin vähentyä huomattavasti. Se on aina huolestuttavaa, jos ei syö.

• Liikkuminen: Joskus ne liikkuvat varovaisemmin. Ne voivat jäykistellä tai vältellä tiettyjä liikkeitä, varsinkin jos jokin paikka on kipeä. Esimerkiksi jos ne ontuu tai niiden kävely on jotenkin epävarmaa.
• Äänteet: Jotkut kissat vinkuu tai maukuu enemmän tai eri tavalla, kun niillä on paha olla. Toiset taas menee ihan hiljaisiksi. Se on niin yksilöllistä.
• Turkin hoito: Ne voi lopettaa turkkinsa hoitamisen. Se on merkki siitä, että energiaa ei riitä siihen, tai sitten ne vain tuntee olonsa niin huonoksi, ettei pysty.

Kannattaa aina tarkkailla kissaa. Jos jokin muuttuu yhtäkkiä, on syytä olla huolissaan. Pienetkin muutokset voi kertoa isommasta ongelmasta. Ei pidä koskaan odottaa liian kauan. Eläinlääkäri on aina paras apu, jos on yhtään epäselvää.