Näkyykö ilveksen jäljessä kynnet?

Mistä ilveksen tunnistaa?

Olin mökillä Itä-Suomessa, Savonlinnan kulmilla, marraskuun lopulla. Oli jo hämärää ja ilma purevan kylmä. Lähdin hakemaan klapeja liiteristä, ihan rutiinihomma. Yhtäkkiä metsänreunasta kuului risun napsahdus. Jähmetyin täysin, sydän tuntui nousevan kurkkuun.

Ja siinä se oli, ehkä 40 metrin päässä. Seisoi paikallaan ja tuijotti. Ensin kiinnitin huomion sen korviin. Korvien takana olevat vaaleat laikut wrs loistivat hämärässä kuin heijastimet. Sitten se käänsi päätään ja ne keltaiset silmät... ne todella porautuivat minuun. Katse oli niin voimakas.

Se ei ollut mikään tavallinen kissa. Eläin oli iso, korkea. Jalat olivat pitkät ja voimakkaat, aivan eri luokkaa kuin millään tuntemallani eläimellä. Se liikkui muutaman askeleen eteenpäin, täysin äänettömästi lumessa, ja silloin näin sen lyhyen töpöhännän mustan kärjen. Se oli niin selkeä tuntomerkki.

Se hetki tuntui ikuisuudelta. Se vain katsoi, arvioi tilannetta. Ei pelännyt, mutta oli varuillaan. Sitten se kääntyi, ja yksinkertaisesti katosi puiden väliin. Jäin siihen seisomaan ja tärisin, en niinkään pelosta vaan siitä kokemuksesta. Tajusin, miten villi paikka se metsä oikeasti on.

Ilveksen tunnusmerkit:

• Korvat: Korvissa on selvät mustat tupsut ja korvien takana on valkoiset laikut, jotka näkyvät kauas.

• Häntä: Häntä on lyhyt, noin 15-25 cm, ja sen kärki on kokonaan musta.

• Jalat ja tassut: Jalat ovat suhteellisen pitkät ja tassut suuret, mikä auttaa lumessa liikkumista.

• Turkki: Turkki on täplikäs, pohjaväri vaihtelee kesän punertavanruskeasta talven harmaaseen. Vatsapuoli on vaalea.

• Silmät: Silmät ovat suuret ja keltaiset, silmäterä on pyöreä.

• Esiintyminen: Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.

• Kanta: Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvion mukaan Suomessa oli 2765–2910 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen vuoden 2024 metsästyskautta. Kanta on vakiintunut koko maahan.

• Ravinto: Ilveksen pääravintoa ovat valkohäntäpeura, metsäkauris ja metsäjänis. Se syö myös pienempiä nisäkkäitä ja lintuja.

• Koko: Uros painaa 15–25 kg ja naaras 8–15 kg. Säkäkorkeus on 60–70 cm.

Mistä tunnistaa suden jäljet?

Okei, sudun jäljet! Mistä sen sit tietää? No, siis ne kynnet on juttu. Neljä niitä on ja ne näkyy kunnolla.

• Kynnet: Suden jäljessä näkyy selvästi neljä kynttä. Ne on isot ja terävät, ja jättää selkeän painauman lumeen tai mutaan.

Sit on tää tassujen ero. Takajalat on vähän eri näkösiä. Ne on enemmänkin sellasia pitkulaisia.

• Takatassun muoto: Suden takatassun varpaat ovat tiiviimmin yhdessä, minkä takia takatassun jälki on usein hieman pitkulaisempi kuin etutassun jälki.

Etutassun ja takatassun jäljen voi erottaa myös siitä keskianturasta, se on erilainen. Niinku, sen muoto kertoo jotain.

• Keskianturan muoto: Myös etu- ja takajalan jäljen voi tunnistaa keskianturan muodon perusteella. Se on sudella enemmänkin sellainen pyöreämpi tai soikea.

Millä eläimellä on 5 varvasta?

Näätäeläimillä on viisi varvasta.

• Minkki.
• Näätä.
• Kärppä.
• Lumikko.
• Mäyrä.

Jälkiin piirtyy usein koko tassu. Neljä varvasta löytyy koiraeläimiltä.

• Supikoira.
• Kettu.
• Naali.

Eläinten anatomia on monimuotoista. Varpaiden lukumäärä kertoo usein lajinkehityksestä.

Mistä erottaa suden ja koiran jäljet?

Yö on syvä. Istun tässä ja katson ulos, lumisade on loppunut. Ajatukset harhailevat, usein siihen yhteen ja samaan, siihen kummitukseen metsässä. Olen nähnyt jälkiä, paljon. Aina sitä miettii, susi vai koira. Se on joku juttu, mikä vaivaa, kun on nähnyt niitä juttuja täällä.

Muistan eräänä aamuna, lumi oli juuri satanut. Siinä oli se iso jälki. Sydän tykytti. Koirien jälkiä näkee aina, mutta nämä, ne tuntuivat erilaisilta. Ne tuntuivat… suuremmilta, tai ainakin pidemmiltä. Suden tassunjälki, tiedäthän, se on yleensä yhdeksästä yhdeentoista senttiä pitkä. Ja olen lukenut, että sen etutassu on aina pikkaisen isompi kuin takatassu. Se on sellainen yksityiskohta, mihin sitä yrittää tarttua.

Iso koira voi toki jättää jäljen, joka on yli kymmenen senttiä. Olen nähnyt senkin, vanhan naapurin bernhardinkoiran jäljet olivat valtavat. Mutta siinä on se juttu, se ero. Koiran jälki, se on usein paljon pyöreämpi. Ne anturat, ne ovat siinä yhdessä, tiiviimmin. Niin se minusta tuntuu, kun niitä lumessa katsoo.

Suden jäljessä, varsinkin kun lumi on upottavaa, polkuanturojen väliin jää se isompi aukko. Se on se, mikä saa minut miettimään. Se tila siinä. Koiralla ne ovat puristuneet jotenkin yhteen. Olen usein miettinyt, miten se on luonnossa niin, että kaikki on niin täsmällistä, mutta silti niin vaikea erottaa toisistaan.

Minun on nyt vain pakko kerätä ne tiedot, ne faktat, selkeästi. Ehkä se auttaa, kun seuraavan kerran taas mietin.

• Suden jälki:

  • Pituus: Yleensä 9–11 cm.
  • Etutassu: Hieman takatassua suurempi.
  • Polkuanturat: Upottavassa lumessa jättävät isomman aukon väliinsä.

• Koiran jälki:

  • Pituus: Suurella koiralla voi olla yli 10 cm.
  • Muoto: Usein pyöreämpi.
  • Polkuanturat: Tiiviimmin lähellä toisiaan.

Tämä auttaa ehkä minua nukkumaan. Tai sitten ei. Aamulla metsä kutsuu taas.

Montako varvasta on ahmalla?

Ahman varpaat, joo. Tuli vaan mieleen. Niitä on siis viisi. Aika jännä, että sen jäljessä näkyy aina kaikki viisi varvasta. Ihan selkeesti.

Näin jossain luontodokkarissa sen jäljen lumessa. Kolmionmuotoinen, jotenkin kapenee kantapäähän. Muistan sen siitä. Joku Lapin reissu tuli mieleen, siellä olis voinu nähdä, mutta ei kyllä nähty. Olispa.

Ne tassut on ihan epäsuhtasen isot siihen eläimeen nähden. Kuin lumikengät. Sillä se pääsee hangessa menemään mihin vaan. Ei uppoo vaikka painaa. Miten paljon se edes painaa?

• Ahman jalanjäljessä on viisi varvasta.
• Kynnet näkyvät jäljessä aina.
• Jalan koko on suuri suhteessa eläimen painoon.
• Etukäpälän jälki on 12–16 cm pitkä.
• Takakäpälän jälki on 8–10 cm pitkä.
• Jälki on muodoltaan kolmiomainen.

Se on muuten näätäeläin. Suurin niistä. Aika raju peto. En haluis kohdata sitä yksin metsässä. En kyllä muutenkaan liiku yksin.

Millä eläimellä on 4 varvasta?

Ilveksellä on neljä varvasta.

Siis neljä. Aika vähän. Olenko nähnyt ilveksen jälkiä? En muista varmasti. Ehkä joskus lumessa? Tuntuu oudolta. Niiden tassut ovat niin karvaiset talvella, se auttaa lumessa kulkemisessa. Vai miten ne pärjää?

Varvasanturat. Ne ovat pieniä ja pyöreitä, toisinaan jopa kuin sormenpäät. Aika hauska ajatus. Mutta ei kai ne nyt oikeasti sormenpäiltä näytä. Symmetria. Tai siis epäsymmetria. Se toinen varvas edempänä. Olenko ikinä tarkistanut tätä? Pitäisi.

Miten erottaa ilveksen jäljen koiran jäljestä? Se on hyvä kysymys. Koiralla näkyy yleensä kynnet. Ilveksellä ei. Ilves vetää kyntensä sisään kävellessään. Tämä on tärkeä ero. Muistinko tämän? Luulin muistavani.

Kynsien vetäminen sisään suojaa niitä kulumiselta. Fiksusti tehty. Miten niin eläimet ovat niin paljon fiksumpia luonnossa kuin ihmiset joskus? Aika erikoista.

Missä ilveksiä edes näkee? Täälläpäin? Meidän metsissä? Isä sanoi joskus nähneensä yhden ylittävän tien. Oliko se ilves? En tiedä. En ole itse nähnyt.

• Ilveksen jäljessä ei näy kynsiä.
• Jälki on epäsymmetrinen.
• Varvasanturat ovat pyöreitä, joskus pitkulaisia.
• Tassut ovat suuret suhteessa eläimen kokoon, auttavat lumessa.

Pitäisikö mennä tutkimaan jälkiä? Talvella olisi paras. Lunta kun on. Millainen jälki sitten mahtaa olla, jos se on vanha? Näkyykö silloin enää mitään?

Montako varvasta muilla kissoilla on? Kotikissalla? Sama neljä edessä, mutta takana? Onkohan niillä sama? Ei kai. Koirilla viisi edessä, neljä takana. Tosi sekavaa. Pitää selvittää.

Ilves syö jäniksiä, lintuja, ehkä peurojakin. Meidän pihan jänikset? Pelottaako ilves ne pois? Toivottavasti ei. Tykkään katsella jäniksiä. Vaikka ne syökin mun kukkia. Ne on söpöjä.

Ilveksen latinankielinen nimi on Lynx lynx. Euroopassa niitä on monissa paikoissa. Suomi on aika hyvä paikka niille. Paljon metsää. Ja saalista. Onko se rauhoitettu? Kyllä. Metsästyslupia toki myönnetään. Miksi?

Niiden populaation kokoa seurataan tarkasti. Luonnonvarakeskus tekee laskentaa. Paljonko niitä mahtaa olla? Luulen, että niiden määrä on kasvanut Suomessa. Hyvä juttu. Metsien monimuotoisuus, jee.

Mietin, että ne ovat aika salaperäisiä eläimiä. Harvemmin näkee. Ehkä siksi ne ovatkin niin kiehtovia. Kuten kaikki salaperäiset asiat. Minäkin haluan joskus olla salaperäinen.

Tassun koko. Se on isohko. Voiko erehtyä? Voi varmaan. Jos ei ole tarkkana. Pitää katsoa jälkeä kokonaisuutena. Ei vain yhtä varvasta.

Niin, se tärkein juttu siis. Ilveksellä on neljä varvasta. Neljä. Ei viittä. Tämä on se, mikä pitää muistaa.

Montako varvasta sudella on?

Olin Kuhmossa viime tammikuussa 2024, ihan yksin mettäsuksilla. Pakkasta oli reilusti ja hanki kantoi just ja just. Siinä hiljaisuudessa, kun kuuluu vaan oma hengitys ja suksien suhina, näin ne. Jäljet.

Ensin aattelin että onpa jonkun iso koira. Mutta ei. Jälkijono meni niin päättäväisen suoraan, helminauhana. Sydän jätti lyönnin väliin ihan oikeesti. Se tunne kun tajuat, että et oo yksin. Kunnioitus ja samalla pieni pelko.

Painauduin katsomaan lähempää. Jälki oli valtava, pidempi kuin mun kämmen oli leveä. Lumi oli niin hienoa, että jokainen yksityiskohta näkyi. Neljä isoa varvasanturaa selkeästi painuneena, ja kynsistäkin oli jäänyt viirut. Ne olivat terävät ja voimakkaat. Symmetrinen, niin kaunis ja samalla niin... villi.

Se jälki kertoi kaiken eläimen voimasta ja siitä, miten se vain kulkee omia polkujaan. Ihan uskomaton kokemus.

Sudella on jokaisessa jalassa viisi varvasta, mutta sisin varvas eli kannus on surkastunut eikä yleensä osu maahan. Siksi jäljessä näkyy vain neljä.

• Suden varpaat: Jäljessä näkyy neljä varvasta ja keskiantura.
• Etutassun jälki: Pituus on 10–11 cm (ilman kynsiä).
• Takatassun jälki: Hieman pienempi ja kapeampi, 8–10 cm pitkä.
• Kynnet: Suden kynnet eivät ole sisäänvedettävät, joten ne jättävät lähes aina selvät painaumat lumeen tai maahan.
• Muoto: Jälki on soikea, symmetrinen ja tiivis. Kaksi keskimmäistä varvasta ovat selvästi etummaisina.