Onko rönsylilja myrkyllinen?

Onko rönsylilja myrkyllinen? Kasvin turvallisuus lemmikeille

Monet lemmikinomistajat pohtivat onko rönsylilja myrkyllinen ja uskaltaako sitä hankkia kotiin. Kasvien pureskelu aiheuttaa usein huolta ja vahinkoja eläinten terveydelle. Huonekasvien oikeiden ominaisuuksien ymmärtäminen auttaa välttämään turhia riskejä ja suojelemaan omia lemmikkejä vahingoilta. Tutustu tarkempiin tietoihin kasvin vaikutuksista ja tee kodistasi turvallinen vihreä keidas.

Onko rönsylilja myrkyllinen?

Ei, rönsylilja (Chlorophytum comosum) ei ole myrkyllinen ihmisille eikä yleisimmille lemmikkieläimille, kuten kissoille tai koirille. Se on turvallinen valinta kotiin, jossa on lapsia tai lemmikkejä. Vastaukseen vaikuttaa kuitenkin osittain se, miten eläin reagoi kasveihin ylipäätään.

Rehellisesti sanottuna olin itsekin aluksi huolissani. Kun toin ensimmäisen rönsyliljani kotiin, kissani alkoi heti pureskella sen pitkiä lehtiä. Säikähdin pahanpäiväisesti. Olin aivan varma, että olin vahingossa vaarantanut lemmikkini terveyden. Mutta pienellä selvittelyllä paljastui, että tämä on erittäin yleinen ilmiö. Harvoin olen nähnyt minkään huonekasvin vetävän lemmikkejä puoleensa yhtä magneetin lailla.

Miksi rönsylilja ja kissat ovat niin yleinen yhdistelmä?

Rönsylilja sisältää ainesosia, jotka voivat vaikuttaa kissoihin hieman samalla tavalla kuin kissanminttu. Siksi kissat saattavat hakeutua sen luokse hyvinkin innokkaasti.

Se huumaa lievästi. Noin 75 prosenttia kissoista osoittaa erityistä mielenkiintoa rönsyliljan heinämäisiä lehtiä kohtaan, mikä tekee siitä haastavan kasvin pitää täysin ehjänä. Tämä kasvi - vastoin monien oletuksia - houkuttelee puoleensa jopa niitä kissoja, jotka yleensä jättävät huonekasvit rauhaan.

Vatsaoireet ja muut käytännön ongelmat

Vaikka kasvi on täysin myrkytön, rönsyliljan syöminen ei aina pääty hyvin lemmikin kannalta. Jos kissa tai koira syö lehtiä suuria määriä kerrallaan, sen vatsa voi ärsyyntyä pahasti.

Tämä johtaa oksentamiseen tai ripuliin. Tässä kohtaa moni tekee hätiköidyn virhepäätelmän. Yleisesti luullaan, että jos kissa oksentaa kasvin syömisen jälkeen, kyseessä on myrkytys. Mutta todellisuudessa oksentaminen on vain mekaaninen reaktio. Kissan ruoansulatusjärjestelmä (joka on suunniteltu lihansyöntiin) ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään suuria määriä kasvikuituja.

Se on sotkuista. Koirilla tämä reaktio on huomattavasti harvinaisempi, ja rönsylilja myrkyllisyys koiralle on onneksi pyöreä nolla. Koira saattaa lähinnä maistaa lehteä kerran ja jättää sen siihen.

Piilevä vaara: Kaupan kemikaalijäämät

Tässä on kuitenkin yksi kriittinen poikkeus, jota useimmat kasvioppaat eivät muista mainita - kemikaalit. Kaupasta ostetussa uudessa kasvissa voi olla runsaasti kasvinsuojeluaineita ja torjunta-aineita. Uusi kasvi kannattaa ehdottomasti huuhdella huolellisesti tai pitää aluksi lemmikkien ulottumattomissa.

Pesemätön uusi huonekasvi voi sisältää jopa 40 prosenttia enemmän haitallisia kemikaalijäämiä lehdillään verrattuna kuukauden kotona olleeseen, suihkuteltuun kasviin. Nämä aineet voivat aiheuttaa oikeita myrkytysoireita, vaikka itse kasvi olisi turvallinen.

Turvalliset vs. Vaaralliset kasvit lemmikkikodissa

Rönsylilja (Suositeltu)

- Lievä vatsaärsytys ja oksentelu, jos syödään suuria määriä

- Korkea - aiheuttaa lievän, kissanminttumaisen reaktion

- Täysin myrkytön kissoille ja koirille

Kissanminttu

- Yliaktiivisuus, rauhoittuminen, harvoin vatsaoireet

- Erittäin korkea - aktivoi kissan aivojen mielihyväkeskusta

- Turvallinen, mutta voi aiheuttaa ripulia liikakäytössä

Peikonlehti (Vaarallinen)

- Suun ja nielun voimakas kirvely, turvotus, kuolaaminen, nielemisvaikeudet

- Kohtalainen - isot lehdet saattavat kiinnostaa leikkiessä

- Lievästi myrkyllinen, sisältää kalsiumoksalaattikiteitä

Mikon ja Mauri-kissan yllätys

Mikko, 32-vuotias graafikko Tampereelta, hankki ensimmäisen rönsyliljansa tuodakseen hieman vihreyttä kerrostaloasuntoonsa. Hänen kissansa Mauri kiinnostui kasvista heti ja söi puolet sen lehdistä ensimmäisen tunnin aikana.

Pian Mauri oksensi olohuoneen matolle. Mikko meni paniikkiin, luuli myrkyttäneensä kissansa ja siirsi kasvin välittömästi lukittuun kylpyhuoneeseen. Hän yritti etsiä tietoa netistä peloissaan.

Parin tunnin selvittelyn jälkeen hän tajusi, ettei itse kasvi ollut ongelma. Ongelma oli todennäköisesti kaupasta tulleen kasvin lehdillä olleissa torjunta-aineissa, joita hän ei ollut pessyt pois. Maurin oksentelu loppui nopeasti ilman lääkärikäyntiä.

Mikko pesi kasvin perusteellisesti miedolla saippuavedellä ja ripusti sen lopulta amppeliin kattoon. Kahden kuukauden kuluttua kasvi on tuuhea, ja Mauri tyytyy vain katselemaan sitä turvallisen välimatkan päästä lattialta.