Saako löydetyn rahan pitää?

Saako löytötavaroista ottaa?

Voi että, löytötavarat. Se on vähän sellanen juttu, että saa ottaa, mutta ei ihan ilman sääntöjä. Poliisi tosiaan antaa sille, joka jotain löytää, kuitin siitä. Se on ihan virallista.

Sitten se löydetyn jutun omistaja, jos se vaan löytyy ja ilmestyy, niin sillä on oikeus saada se takaisin. Mutta jotta se käy, niin sen pitää maksaa sulle jotain. Tässä on tarkempaa:

• Löytöpalkkio: Tämän pitää olla 10 prosenttia siitä, mitä se esine on arvokas. Ja jos se on joku pieni juttu ja 10% on vähemmän kuin neljä euroa, niin sitten saat silti vähintään sen neljä euroa. Se on ihan lakisääteinen juttu, ei siitä pääse mihinkään.
• Kustannusten korvaaminen: Sitten jos sä olet joutunut käyttämään jotain rahaa sen löytötavaran takia, vaikka matkustamiseen tai johonkin muuhun, niin senkin pitää korvata sulle.

Eli kyllä sä saat sen löytöpalkkion, jos vaan omistaja löytyy ja kaikki menee niinku pitää. Mutta se on vähän sellanen, että pitää olla tarkkana ja selvittää ne jutut. Ei se ihan automaattisesti vaan tipu.

Mitä tehdä jos löytää lompakon?

Lompakon löytyminen: Yksinkertainen toiminta, syvälliset seuraukset.

Lompakon löytyminen on pieni tapahtuma. Sen palauttaminen on silti tärkeää. Ilmoita löydöstä omistajalle tai poliisille. Se on pelkkää käytöstavattomuutta jättää se huomiotta.

• Suora rehellisyys: Jos löydät lompakon, toimi rehellisesti. Ei ole väliä, sisältyykö siihen rahaa vai ei. Vaikka löydetty esine ei olisi arvokas, sen palauttaminen luo luottamusta.
• Poliisi on apuna: Poliisin löytötavaratoimisto hoitaa asian, jos omistajaa ei löydy nopeasti. Ei kannata itse jäädä odottelemaan.
• Vastuu on sinulla: Jokainen meistä on vastuussa yhteisestä järjestyksestä. Pienikin teko voi vaikuttaa. Se on kuin heittäisi kiven lampeen, aallot leviävät.
• Kielletyt esineet: Jos löydät jotain laitonta, ei ole syytä epäröidä. Sekalaiset huumeet, laiton alkoholi tai aseet menevät suoraan viranomaisille. Siihen ei tarvita filosofiaa. Se on lakisääteinen velvollisuus.

Lain mukaan löytötavaroista tulee ilmoittaa löytymispaikalla. Tai ne toimitetaan poliisille. Jos lompakossa on tunnistetietoja, omistajaan yritetään ottaa yhteyttä. Jos löydät jotain arvokasta, se on erityisen tärkeää. Rahan lisäksi lompakot sisältävät usein henkilöllisyystodistuksia, ajokortteja ja pankkikortteja. Näiden tietojen joutuminen vääriin käsiin voi aiheuttaa ongelmia.

Lainatavaroihin, kuten sähkökitaroihin tai muihin kalliisiin esineisiin, sovelletaan samankaltaisia sääntöjä. Myös tällöin ilmoitus löytymisestä on tarpeen. Erityisen tarkkana tulee olla, jos kyseessä on jokin erityinen tai harvinainen esine, jolla on selvä omistaja.

Lyhyesti:

• Ilmoita löydöstä omistajalle tai poliisille.
• Kielletyt esineet välittömästi poliisille.
• Rehellisyys luo luottamusta.
• Vastuu yhteisestä järjestyksestä kuuluu kaikille.

Saako maasta löydetyn rahan pitää?

Olipa karu tiistai, satoi ja kaikki oli harmaata. Se oli marraskuussa. Ajoin Kaarinan S-marketin parkkipaikalle hakemaan nopeasti jotain iltapalaksi. Autosta noustessa, ihan siinä oven vieressä, silmään osui jotain vihreää lätäkössä. Kaksikymppinen.

Sydän vähän tykytti, katoin ympärille, ei ketään. Kuka nyt olisi kaivannut juuri tätä seteliä. Oli pakko napata se. Tuntui vähän väärältä, mutta samalla tuli sellainen pieni onnenpotku. Pidänkö vai en? Päätin pitää sen, se oli juuri sen rajan alle, tai no tasan se.

Maasta löydetyn rahan saa pitää, jos sen arvo on enintään 20 euroa. Jos tällaisen pienen summan vie poliisille, se annetaan suoraan löytäjälle takaisin ilman odottelua. Omistajaa ei edes aleta etsiä.

Mitä sitten tapahtuu, jos summa on isompi? Tai jos kyseessä on jotain muuta kuin pelkkä seteli maassa? Tässä on selkeät säännöt.

• Yli 20 euron löydöt: Kaikki tätä arvokkaammat löydöt on toimitettava poliisille. Tämä koskee rahaa ja tavaroita. Poliisilla on velvollisuus yrittää löytää omistaja.

• Löytöpalkkio: Jos omistaja löytyy, löytäjällä on oikeus 10 % löytöpalkkioon löydetyn esineen tai rahasumman arvosta. Palkkio on kuitenkin vähintään 4 euroa.

• Omistusoikeus siirtyy: Jos oikeaa omistajaa ei löydy kolmen kuukauden kuluessa, löydetty omaisuus siirtyy löytäjän omistukseen. Poikkeuksena ovat avaimet, asiakirjat, lompakot ja puhelimet, jotka eivät siirry löytäjälle.

• Lompakot ja puhelimet: Jos löydät lompakon, jossa on alle 20 euroa, se pitää silti palauttaa. Lompakko itsessään ja sen sisältämät kortit ja henkilötiedot tekevät siitä vähäarvoista löytöä merkittävämmän. Sama koskee kaikkia esineitä, joista omistaja on tunnistettavissa.

Saako poliisilta löytöpalkkion?

Välillä mietin, että saako poliisilta oikeasti jotain palkkiota, jos löytää jotain ja vie sinne. En oo ikinä saanut. Mutta kai sen pitäisi jotenkin toimia? Miten se systeemi menee? Poliisi ei itse maksa löytöpalkkiota omista varoistaan. Se on tärkeä pointti. Eli ei kannata odottaa valtiolta rahaa, jos löytää jonkun lompakon.

Se omistaja, siis se joka sen tavaran kadotti, hän maksaa sen palkkion. Joo, se on loogista, miksi poliisi siitä maksaisi. Niillä on jo tarpeeksi hommia. Jos löydät jotain arvokasta, ja viet sen poliisille, ja omistaja löytyy, sitten se omistaja maksaa sulle sen. Mutta paljonko? Onko se aina sama summa?

No se palkkio on yleensä kymmenen prosenttia siitä löytötavaran arvonlisäverottomasta arvosta. Jos se on jotain tosi vähän arvokasta, niin sitten se on "kohtuullinen" palkkio. Mikä on kohtuullinen? Kenen mielestä? Mun vai poliisin? Aika epäselvää tässä kohtaa. Pitääkö sitä alkaa arvioimaan esineitä?

Joskus poliisi voi myös antaa luvan, että säilytät sitä löytötavaraa itse. Tämä on ehkä se paras diili, jos haluaa varmistaa sen palkkion. Sitten kun se omistaja löytyy, niin se ottaa suoraan muhun yhteyttä tai poliisi välittää tiedon. Sitten voin pyytää suoraan häneltä sen palkkion.

Lisäksi siihen päälle tulee yleensä kohtuullinen korvaus niistä säilytyskustannuksista. Eihän kenenkään kuulu ilmaiseksi säilyttää jonkun toisen tavaraa. Varsinkin jos se on iso juttu, kuten vaikka joku vene? En tiedä, mulla ei ole ollut veneitä löydössä. Miksi ihmiset kadottavat veneitä?

Mitä jos se omistaja ei löydy? Sittenhän saa kai pitää sen itse, jos se on ollut riittävän kauan poliisilla tai mun hallussa. Muistan kun kerran löysin puhelimen junasta. Vein sen konnarille. En koskaan kuullut siitä enempää. Olisiko pitänyt kysyä siitä palkkiosta?

Eli periaatteessa:

• Löytöpalkkion maksaa tavaran omistaja.
• Poliisi ei maksa löytöpalkkiota omista varoistaan.
• Palkkio on 10 % arvonlisäverottomasta arvosta tai kohtuullinen summa.
• Korvaus säilytyskuluista kuuluu myös.

Eikö olekin jännä, miten tämmöisiä asioita oppii, kun vaan alkaa miettiä. Olen aina ajatellut, että poliisi hoitaa kaiken, mutta ei ne ihan kaikkea. Ne ovat vaan välittäjänä monessa asiassa. Kuten tässä löytöpalkkiohommassa. Miks en muistanut tätä aiemmin? Aika tärkeä tieto.

Jos siis itse säilytät sen löydetyn tavaran, ja omistaja löytyy, hän maksaa palkkion ja kulut suoraan sinulle. Jos poliisi säilyttää tavaran, ja omistaja löytyy, omistaja maksaa palkkion poliisille, joka sitten siirtää sen sinulle. Poliisilla on paljon byrokratiaa, niin kestää varmaan. Mulla on just yks postipaketti ollut matkalla viikon.

Tärkeintä on siis se, että löydetyn tavaran luovuttaa joko omistajalle tai viranomaiselle, jotta oikeus palkkioon ylipäätään syntyy. Eihän sitä palkkiota saa, jos vain pitää sen tavaran itsellään ja toivoo, että omistaja soittaa. Se on laitonta. Pitää olla rehellinen. Aina.

Milloin löytäjä saa pitää vähäarvoisen löytötavaran?

Löytäjä saa pitää vähäarvoisen löytötavaran, jos sen raha-arvo on enintään 20 euroa ja sillä ei ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa.

Aamulla mietin just noita löytötavaroita. Jotenkin ne pulpahtelee mieleen, kun kävelee kaupungilla ja näkee kaikkea maassa. Mitä jos löytää jotain? Saako sen ottaa? Kuka nämä säännöt on keksinyt? Ja milloin? Varmaan jo kauan sitten.

Tämä oli se pääasia. Mikä on vähäarvoinen? Se on se tärkein raja. Se on tarkkaan määritelty. Ei saa vaan mutuilla. Ei. Se pitää tietää.

Eli näin se menee:

• Raha-arvo enintään 20 euroa.
• Sillä ei ole omistajalle mitään erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa. Molempien ehtojen pitää täyttyä. Juuri näin se oli.

Mutta jos löydän vaikka tosi vanhan, kuluneen kirjan? Ei se ehkä maksa mitään, mutta omistajalle se voi olla todella tärkeä muisto. Joku lapsuuden tarina tai nimikirjoitus sisällä. Silloin sitä ei saa pitää. Vaikka se menisi siihen 20 euron rajaan.

Tai jonkun vanhan valokuvan. Eihän niillä ole raha-arvoa, mutta tunnearvo on valtava. Joku perhekuva.

Mitäs jos löytää lompakon? Vaikka olis ihan tyhjä. Eihän sen arvo oo paljon mitään, ehkä 5 euroa lompakosta. Mutta siinä on kortteja! Pankkikortteja, ajokortteja, henkilöllisyystodistus. Ne on kaikki toimitettava poliisille.

Vaikka oliskin alle 20 euron lompakko. Se on selvä. Sellaista ei saa koskaan pitää. Ei voi ajatellakaan.

Ja mihin se sitten toimitetaan, jos se on arvokkaampi? No, yleensä poliisille tai löytötavaratoimistoon. Aikaa on yleensä heti tai viimeistään se seitsemän päivää löydöstä.

Mitä jos löytää sen omasta työpaikasta? Silloin ehkä ensin työpaikan asiakaspalveluun tai vastaavaan. Niin, se on hyvä muistaa. Ei heti juosta poliisille kaiken kanssa. Mutta jos ei paikkaa, niin sitten poliisille. Helpointa.

Mietin, että itse joskus kadotin sen mun lempipipon. Se oli ihan uusi ja maksoi yli 20 euroa. En koskaan saanut sitä takaisin. Harmitti todella paljon.

Jos joku olisi löytänyt ja vienyt poliisille, olisin hakenut sen. Siksi on tärkeää toimia oikein. Ei saa olla itsekäs.

Jos sen löytötavaran vie poliisille ja omistaja ei nouda sitä kolmen kuukauden kuluessa. Silloin sen löytäjänä saa takaisin, jos sen on niin ilmoittanut. Mutta ei kaikkea.

Esimerkiksi juuri ne henkilöllisyystodistukset tai luottokortit eivät palaudu löytäjälle. Ne tuhotaan. Ja rahat? Joskus ne voi mennä valtiolle. Kummallista. Mutta kai siinä on logiikkaa.

Ja sitten se löytöpalkkio. Se on kiva juttu. Jos vie arvokkaamman tavaran. Sen arvon pitää olla vähintään 10 euroa, että saa palkkion. Se on yleensä 10 prosenttia tavaran arvosta.

Mutta jos tavaran arvo on alle 100 euroa, palkkio on vähintään 4 euroa. Tämä on se virallinen sääntö. Hyvä systeemi.

Ei siis kannata jättää mitään lojumaan. Tai jos löytää jotain arvokasta, vie se eteenpäin. Se on oikein. Ei kai voi olla niin vaikeaa muistaa nämä.

Periaatteessa, jos on pienikin epäilys, että joku omistaja kaipaa sitä, niin sitten se pitää viedä eteenpäin. Aina. Parempi viedä kuin olla viemättä.