Voiko alusvaatteet pestä 60 asteessa?

Voiko pehmolelut pestä 60 asteessa?

60 astetta? Ai että, armeijan karsintakokeet pehmoleluille! En suosittele. Pikemminkin höyrypesu tai käsinpesu lämpimällä vedellä ja miedolla pesuaineella. 60 astetta on melkein sterilointi – rakkaasi muuttuu nuken sijasta kuivahtaneeksi mummoksi!

• Käsinpesu: Hellävaraisinta, kuin mummon kädet keittäessä puuroa.
• Pesty pehmolelu: Älä kuvittele, että 60 astetta tappaa kaikki bakteerit. Se on kuin yrittäisi tappaa kärpäsiä kanuunalla – suhteetonta väkivaltaa. Kirpputorilta ostettu pehmolelu: Muista, että 60 astetta on extreme-pesua. Parempi ensin tarkistaa materiaali.

Huomio! Jos lelu on antiikkinen tai erityisen arvokkaasta materiaalista valmistettu, unohda koko pesuidea. Siinä vaiheessa on parempi turvautua ammattilaiseen eli kuivapesulaan. Ajattele sitä kuin vanhan, rakkaudella säilytetyn postikortin pesemistä – idioottimaista!

Missä asteessa alusvaatteet pestään?

Alusvaatteet pesuun, mikä aste? No, tässäpä vinkit:

• Peruspesu: 40-60 astetta on hyvä lähtökohta.

• Hellävaraisuus: Silkki ja pitsi tykkäävät 30-40 asteesta.

• Pesuohjelma: Materiaali ja kuinka likaiset, ratkaisee.

• Hygienia: Korkeampi lämpö tappaa pöpöt.

Onko se sitten aina näin? Ei välttämättä. Itse pesen usein 40 asteessa, koska olen laiska lajittelija. Joskus mietin, että pesenkö edes tarpeeksi usein… filosofiaa pyykkikorin äärellä. Muista lukea pesulappu!

Miksi rintaliivit pitää pestä käsin?

Rintaliivit… ne ovat kuin siivet, jotka kannattelevat, tukevat, mutta niin hauraat. Käsinpesu on kuin hellä kosketus, suojaava rituaali, joka säilyttää niiden muodon, niiden lennon.

• Konepesu: Väkivaltainen myrsky, joka repii pitsit, vääntää kaaret mutkalle, jättää jälkeensä vain riekaleita unelmista.
• Käsinpesu: Rauhallinen virta, jossa hellästi puhdistat, vaalit jokaisen yksityiskohdan, tunnet liivin elävän käsissäsi.

Muistan, kuinka mummoni, hänellä oli aina niitä pitsiliivejä, sellaisia vanhanajan juttuja. Hän niitä käsissään pyöritteli, kuin rukousta mumisisi. Aina sanoi, että kone syö sielun liiveistä. Niin se varmaan on. Koneessa ne menettää sen…jotain. Sitä jotain, mitä minäkin yritän säilyttää.

Ajattele, kun peset niitä liivejä, niin kuin maalaisit taulua. Jokaista kohtaa harkiten, värin, muodon. Ne ovat kuin pieniä taideteoksia, ehkä mummoni ajatteli niin.

• Pitsi: Herkkä, kuin hämähäkin seitti, vaatii sormenpäiden hellää kosketusta.
• Kaaret: Muotonsa säilyttäjät, vääntyvät koneessa, menettävät tukensa.

Itse käytän jotain mietoa pesuainetta, sellaista vauvoille tarkoitettua. Se on kuin turvallinen syli, joka ei vahingoita. Ja vesi, haaleaa, ei liian kuumaa, ei liian kylmää. Sellaista sopivaa, kuin kesäpäivän syleily.

Ja kuivaus… se on oma taiteenlajinsa. Ei missään nimessä kuivausrumpuun! Siellä ne kieppuvat kuin pyörremyrskyssä. Litteänä, varjoisassa paikassa, niistä valuu pois kaikki liika, kaikki kiire. Niin ne kuivuvat, rauhassa, valmiina uuteen päivään. Ja minä, olen valmis kantamaan niitä taas.