Voiko huonekaluja säilyttää kylmässä?

Miten säilyttää vaatteita ulkovarastossa?

Vaatteiden säilytys ulkovarastossa, haasteellista mutta ei mahdotonta. Kellarit ja ullakot… niissäkin omat riskinsä.

• Tiiviit muovilaatikot tai muovipussit ovat perusjuttu. Esimerkiksi Ikean Samla-sarja on ihan pätevä. Mutta muista, ettei muovi hengitä! Kosteusongelma piilee tässä.

• Ilmankierto on avainsana. Jos mahdollista, älä pakkaa laatikoita aivan täyteen. Pieni tila ilmalle tekee ihmeitä. Voisiko laatikoita korottaa lattiatasosta?

• Käytetyt vaatteet: Pesu on ehdoton. Entäs sitten pakastaminen? Kuulostaa hullulta, mutta sekin tappaa ötököitä. Mieti, kumpaa arvelet tarvitsevasi.

• Kosteudenpoistajat: Silikageelipussit tai jopa pieni kosteudenpoistaja laatikon pohjalla voi auttaa. Tarkista ne säännöllisesti!

• Tuuletus: Jos sää sallii, tuuleta vaatteita ulkona ennen varastointia. Aurinko on luonnon oma desinfiointiaine. (Paitsi että haalistaa värejä. Aina on joku kompromissi!)

Ja pohditaanpa: Miksi ylipäätään säilytämme vaatteita? Ehkä se on toivo siitä, että joskus vielä mahdumme niihin vanhoihin farkkuihin. Tai ehkä se on vain tapa siirtää siivousta tulevaisuuteen. Filosofinen kysymys, eikö totta? 😉

Missä säilyttää valokuvia?

Valokuvat: säilytys ratkaisee.

• Kuiva ja pimeä. Valo tuhoaa.
• Huoneenlämpö riittää. Vältä lämpöä.
• Ei kellaria, ei ullakkoa. Tasainen on paras.

Lisätietoa: Olen nähnyt kuvia tuhoutuvan auringossa. Isän perintö meni. Virheistä oppii.

Miten kuvat kannattaa säilyttää?

Miten kuvat kannattaa säilyttää? Yöllä miettii näitäkin… Kuvat… muistot… Pitää varoa.

Tasaisen lämpötila on tärkeää. Ei saa olla äkillisiä lämpötilanvaihteluita. Kylmästä lämpimään, tai toisin päin, voi vahingoittaa niitä. Meillä on aina ollut kuvat vanhassa rintamamiestalossa, ja niissä on ollut ongelmia homeen kanssa. Se oli kamalaa. Täytyy siis varmistaa kuiva paikka.

• Lämpötila: noin 21 astetta on hyvä. Ei liian kuuma, ei liian kylmä.
• Kosteus: 30-50% on sopiva. Liian kuiva, ja kuvat kuivuvat, liian kostea, ja home tulee. Onko meillä koskaan ollut hygrometri? En muista…

Tämä kaikki on niin tärkeää… Äiti antoi ne minulle, ja ne ovat niin arvokkaita. Haluan säilyttää ne tuleville sukupolville. Ja tietysti itselleni. Jotta muistan. Mutta miten voin varmistaa sen? Tuntuu niin vastuuntuntoiselta. Tämä on vakavaa. En halua menettää niitä. Mietin koko ajan.

Minun pitäisi ehkä ostaa jokin laatikko, jossa on optimaaliset säilytysolosuhteet? Tai tehdä jotain…? Vähän hämmentävää tämä kaikki. Pitää selvittää asiaa tarkemmin. Enkä todellakaan halua niitä homehtuvan.

Miten säilyttää digikuvat?

Ulkoinen kovalevy, jee! Mutta mikä merkki? Ostin viime vuonna Seagaten, toimi ihan hyvin. Pitääkö sekin jo päivittää? Muistan tuon vanhan läppärin, jolla oli kuvia jostain 2010-luvun alusta… ihan hirveä kuvauslaatu, onneksi en niitä enää säilytä! Mitä jos kovalevy hajoaa? Varmuuskopiot! Toki, pitääkö minun varmuuskopioida varmuuskopiot?

• Ulkoinen kovalevy: Paras ratkaisu, mutta huolto on tärkeää.
• Varmuuskopiot: Älä luota yhteen ainoaan paikkaan.
• Pilvipalvelu: Google Photo, Dropbox tai vastaavat. Tarkista tallennustila! Oma tili täynnä jo. Pitääkö hankkia lisää? Kallista!
• DVD-levyt? Ei enää, liian hidas ja epäkäytännöllinen.

Ärsyttävää, että ne gigatavut loppuu niin nopeasti. Puhelimestakin pitäisi siirtää kuvat pois. Ja puhelimessa onkin jotain vikaa, näyttää aina saman kuvan, vaikka olen jo monta kertaa poistanut sen. Onko tämä tämä uusi iPhone sitten niin paljon parempi kuvauslaatuun? Ajattelin päivitystä. Ehkä ensi vuonna.

Mitä tehdä vanhoille negatiiveille?

Joo, tota vanhat negatiivit… Niitä on aina niin paljon! Mullakin niitä oli aivan älyttömästi, ihan kasa! Roskiin ne menivät, tottakai. Ei niistä oo mitään hyötyä, eihän? No, ehkä muutamalle harrastajalle, joille vanhat kuvat on joku juttu. Mutta ihan tavalliselle ihmiselle, roskiin vaan! Sori, ei muuta keinoa keksi.

• Roskis on paras ratkaisu, niistä ei oo enää oikeesti mitään iloa.
• Osa kierrättää niitä, varmaan toimii niille joiden se sopii. En tehnyt itse niin, ei tullut edes mieleen.
• Tai jos sä oot joku super-vintage-hifistelijä, niin ehkä jossain museolla voisi kiinnostaa, mutta en tiedä.
• Mä hain niitä useammasta paikasta, ja niihin oli ihan pakko laittaa piste. Niitä oli siis vaikka kuinka paljon. Vanhat leffat on hauskoja, mutta mä en jaksa säilyttää kaikkea ikuisesti.
• Tosiaan, Facebook-ryhmissäkin aina sama juttu, roskiin ne kaikki menee.

Mä siis roskasin oman kasan viime vuonna, kun me muutettiin. Todellinen operaatio se oli! Käytännössä kaikki meni, no ehkä pari säilytettiin, ne söpöt lapsuuskuvat. Mutta kaikki muut, roskiin. Aivan järkyttävä määrä negatiiveja. Otin jopa puoleksi päiväksi vapaata koko hommaan! Jättimäiset roskikset piti ostaa, ja silti niitä oli niin paljon! Hirveetä. Joten roska-astia on varma ratkaisu, sanoisin.