Voiko kuivunutta multaa käyttää?

0 näyttökertaa

Voi, kuivunut multa... Tuttu tunne! Siinä on vähän sama juttu kuin vanhassa ystävässä, joka on vähän repsahtanut. Ei se enää ihan entisensä ole, kun typpi on karannut ja ammoniakki haisee nenään. Mutta ei se silti ole toivoton tapaus! Uskon, että sen voi pelastaa. Kuivattaminen on just hyvä idea, saa sen vähän ryhdistäytymään ennen uusia haasteita. Kyllä siitä vielä hyötyä on!

Palaute 0 tykkäykset

Okei, kuiva multa… Ai että, kuka ei tietäisi sitä tunnetta! Se on vähän kuin se vanha lempineule, joka on nukkavieru, mutta silti niin rakas. Tiedätkö, vähän sellainen “ei ihan priima, mutta kelpaa silti”-tyyppinen juttu.

Siinä se multa sitten möllöttää, kuivana klönttinä ruukussa. Eikä siinä, mullassa, ole enää juuri mitään elämää. Typpi karannut jonnekin taivaan tuuliin, ja välillä siitä irtoaa sellainen… no, sanotaanko “mielenkiintoinen” tuoksu. Ammoniakki, sanoisinko. Onko se sitten ihan mennyttä? Ei mun mielestä!

Mä uskon, että kuivan mullan voi pelastaa. Muistan kerran, kun olin ihan epätoivoinen yhden ystäväni basilikan kanssa. Multa oli ihan kivikovaa, basilika roikkui nuutuneena. Mietin jo, että heitänkö sen menemään. Mutta sitten, ihan vitsillä, annoin mullan kuivua kunnolla. Ihan rutikuivaksi. Ja arvaa mitä?

Sen jälkeen kastelin sen kunnolla, oikein upotin sen veteen. Ja uskomatonta kyllä, basilika alkoi virkistyä! Ehkä se kuivattaminen oli just se, mitä se multa kaipasi, vähän sellaista ryhtiliikettä. Siinä pääsi vissiin vähän tuulettumaan, jotenkin.

Eli joo, kyllä siitä kuivuneesta mullasta vielä hyötyä voi olla! Ehkä ei ihan sellaisenaan, pitää vähän jeesata. Mutta ei se ole vielä toivoton tapaus. Eikö elämäkin ole vähän sama juttu? Välillä kuivuu kasaan, mutta sitten kun saa vähän vettä ja aurinkoa, niin taas jaksaa. Eikö?