Miten paistaa perunat pannulla?

0 näyttökertaa

Ai, perunoiden paistaminen pannulla… Rakastan sitä rapsakkaa kuorta ja pehmeää sisusta! Mun mielestä helpoin tapa on keittää ne ensin melkein kypsiksi, niin ne kypsyvät pannulla nopeasti ja tasaisesti. Sitten kuutioiksi ja kuumaan öljyyn! Rakastan sitä ihanaa särinä kun ne alkavat ruskistua. Ja mausteet, tietenkin! Suolaa, pippuria ja ehkä ripaus paprikaa... Nam! Se hetki, kun saan ne lopulta lautaselle, on aivan taivaallinen.

Palaute 0 tykkäykset

Ai, perunoiden paistaminen pannulla… Miten ihanaa! Rakastan sitä ääntä, sitä rapsakkaa kuorta, joka ihan sulaa suussa, ja sitä pehmeää, lähes voimaa uhkuvaa sisusta. Niin yksinkertaista, mutta niin täydellistä! Mutta miten sitä tekee todella hyvin? No, minä ainakin keitän ne ensin vähän, melkein kypsiksi. En tiedä, miksi, mutta se on aina toiminut minulla parhaiten. Muistan lapsuudesta, kuinka äiti paisti aina perunat sellaisenaan, ja ne jäivät usein sisältä raaoiksi, tai sitten ulkopuoli paloi mustaksi ennen kuin sisus oli kypsä. Katastrofi!

Sitten, kun ne on keitetty lähes valmiiksi, kuutioiksi vaan ja kuumaan öljyyn – hyvä oliiviöljy on mun suosikki, mutta rypsiöljykin käy. Tää on niin tärkeetä! Öljyn pitää olla kunnolla kuumaa, muuten perunat eivät ruskistu kunnolla, ja sehän on koko homman pointti, eikös totta? Kuuluuko siihen myös se ääni? Se ihanan rapea särinä, kun ne alkavat ruskistua? Se on musiikkia korville, sanoisin minä. Ja mausteet, unohtamatta! Suolaa tietysti, runsaasti, ja mustapippuria, ja joskus kokeilen vähän paprikaa, tai chiliä, jos haluan vähän potkua. Käytän jopa välillä rosmariinia, se tuo makuun ihan uuden ulottuvuuden.

Kerran tein perunoiden kanssa jonkin ihan käsittämättömän virheen. Lisäsin öljyyn liikaa suolaa ja ne maistuivat ihan suolalta… Olin niin pettynyt! Sen jälkeen olen oppinut olemaan varovaisempi suolan kanssa.

Se hetki, kun saan ne lopulta lautaselle, kuumina, rapsakoina ja täydellisesti maustettuina… Se on aivan taivaallinen. Olenko maininnut jo miten hyviä ne ovat? Niitä voi syödä sellaisenaankin, mutta myös vaikkapa jauhelihakastikkeen tai savulohen kanssa. Nam! Jokainen pala on palkinto, melkein kuin pieni juhla. Ja toinen annos on aina yhtä herkullista kuin edellinen. No, ehkä vähän vähemmän hyvää, koska olen jo niin täynnä… mutta silti hyvää!