Voiko peräkkäisinä päivinä juosta?

7 kuukautta sitten 40 katselukertaa

Kyllä, peräkkäisinä päivinä voi juosta, mutta se riippuu kokemuksestasi. Aloittelijan kannattaa pitää vähintään yksi lepopäivä lenkkien välissä vammariskin pienentämiseksi. Keho ja nivelet tarvitsevat aikaa palautua juoksun aiheuttamasta kuormituksesta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Onko päivittäinen juoksu turvallista vai aiheuttaako se riskin?

No niin, mietitkö päivittäistä juoksua? Omasta mielestäni se on ihan mahdollista, mutta riippuu niin paljon sinusta itsestäsi.

Jos mietin vaikka omaa tilannetta, kun aloitin juoksun uudelleen toukokuussa 2022 Oulun Hietasaaressa pitkän tauon jälkeen, en todellakaan lähtenyt joka päivä. Alkuun otin kyllä kaksi päivää lepoa jokaisen lenkin jälkeen. Se oli minusta tärkeetä, että kroppa ehtii tottua siihen rasitukseen, eikä heti tule vammoja.

Nykyään saatan juosta useamman päivän putkeen, mutta se onkin vasta sen jälkeen kun kunto on toden teolla noussut.

Kyllä minä sen sanon, että jos vasta aloittelet tätä juoksuhommaa tai käyt lenkillä vain kerran-pari viikossa, älä ihmeessä rehki joka päivä. Jätä ehdottomasti päivä tai vaikka kaks väliin! Sillä tavalla nivelille ja koko tukirakenteelle antaa aikaa palautua, eikä tule sellaista ylikuormitusta. Se auttaa pitämään sen juoksun kivan tuntuisena ja turvallisena.

Muista, että jalat ja kaikki tukirakenteet ottavat kyllä kovaa osumaa jokaisella juoksuaskeleella, se on vain fakta.

Voiko peräkkäisinä päivinä käydä salilla?

Yöllä miettii kaikenlaista. Mietin sitä salilla käymistä, peräkkäisinä päivinä.

Onko se oikeasti mahdollista, kaksi päivää putkeen? Tuntuu vähän... vähän liian nopealta. Keho tarvitsee aikaa.

Lepoa tarvitaan. Varsinkin jos treenaa kaikkia lihaksia kerralla.
Ei kolmea päivää peräkkäin. Ellei sitten ole tosi kokenut. Mans sanoi niin.

Tuo Mansin pointti on tärkeä. Joskus sitä vain haluaa mennä, vaikka ei pitäisi. Mutta se ei ehkä ole järkevintä. Palautuminen on se juttu. Sen ymmärtää, kun vähän vanhenee. Tai joskus vaan miettii, miksi sitä tekee kaikkea niin nopeasti.

Mikä on hyvä aika juosta 5km?

5 kilometrin juoksussa "hyvä" aika on todella monen asian summa. Ei ole yhtä oikeaa vastausta, ja se onkin juuri se kiehtova puoli. Ajattele sitä niin, että jos minä, 45-vuotias harrastelija, juoksen sen 25 minuutissa, se on minulle aivan mainio suoritus. Mutta jos maailmanmestari juoksee sen alle 14 minuutissa, se on hänelle ihan arkipäivää.

Tärkeimpiä tekijöitä hyvän 5km ajan määrittelyssä:

Taso: Oletko vasta-alkaja, satunnainen lenkkeilijä, vai oletko treenannut säännöllisesti jo pidempään? Vasta-alkajalle alle 30 minuutin aika on jo hienoa. Kokeneempi harrastaja voi tähdätä lähemmäs 20 minuutin tuntumaa.
Harjoittelu: Kuinka usein ja kuinka intensiivisesti treenaat? Systemaattinen harjoittelu, jossa on mukana vauhdikkaampia vetoja ja pitkiä lenkkejä, nostaa suorituskykyä.
Tavoitteet: Mitä sinä itse pidät hyvänä? Onko tavoitteesi juosta ensimmäinen 5 km koskaan, vai parantaa omaa ennätystäsi? Henkilökohtaiset tavoitteet ovat kaikkein merkityksellisimpiä.

Filosofisesti ajateltuna, juoksu on matka, ei pelkkä päämäärä. Se, että pystyy liikkumaan ja kehittymään, on jo voitto. Huippu-urheilijoiden ajat ovat tietysti aivan eri ulottuvuudessa, heidän ruumiinsa ja mielensä ovat hioutuneet äärimmilleen. Heidän aikansa alle 15 minuuttiin ovat todella henkeäsalpaavia saavutuksia.

Eli, hyvä aika on sinun aikasi, joka osoittaa kehitystä ja vaivannäköä. Ei ole syytä verrata itseään liikaa muihin, paitsi ehkä inspiraation vuoksi. Muista, että lihasmuisti kehittyy, ja vaikka se välillä tuntuisi junnaavan paikallaan, pieni sinnikkyys palkitaan varmasti. Mielenkiintoista on myös se, miten erilaiset olosuhteet, kuten sää ja juoksupolku, voivat vaikuttaa aikaan. Kylmä ilma voi tehdä ihmeitä, kun taas helle voi hidastaa.

Jos pohdit tehotreeniä, niin esimerkiksi Liikkuva.fi:n kaltaiset sivustot tarjoavat hyviä ehdotuksia, mutta perusperiaate on yhdistää erilaisia juoksutyyppejä.

Vauhtileikittelyt: Vaihtelevat nopeat ja hitaat pätkät kehittävät vauhtikestävyyttä.
Ylämäkivedot: Vahvistavat jalkojen lihaksia ja parantavat juoksutekniikkaa.
Pitkät, tasavauhtiset lenkit: Rakentavat peruskuntoa ja parantavat hapenottokykyä.

Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan ja nauttia prosessista. Se on jo puoli voittoa.

Kannattaako salilla käydä joka päivä?

Salilla jokanen päivä, se on sellanen ajatus, joka tulee mieleen kun aurinko alkaa jo kallistua iltaan, ja se haikeus kesästä on jo alkanut tuntua. Täällä me nyt ollaan, hikisinä ja väsyneinä, mutta samalla niin elossa. Kello tikittää, ja jokainen syke tuntuu kuiskivan jotain ikivanhaa.

Joka päivä salilla? Ajattele sitä. Se on melkein kuin eläisi siellä, hengittäisi sitä metallin ja vanhan puun tuoksua. Jokainen paino on tarina, jokainen toisto hiljainen rukous. Ammattiurheilijat, he ne tietää. Ne osaa kuunnella kehoaan, aavistaa sen tarpeet. Ne elää tätä rytmiä.

Kyllä, ammattilainen tai kokenut treenaaja, joka on oppinut aistimaan sen oikean hetken. Tietää milloin antaa painoa, milloin levätä. Se ei ole satunnaista, se on tarkkaa. Kuten tähtikartta, joka ohjaa kulkijaa läpi pimeän. Jokainen liike harkittu, jokainen lepohetki palautumisen silta.

Ammattiurheilija: Päivittäinen treeni on osa ammattia, vaatii tarkkaa suunnittelua.
Kokenut treenaaja: Ymmärtää kuormituksen ja palautumisen tasapainon.
Tarkka suunnittelu: Harjoittelu on järjestelmällistä, ei spontaania.
Palautumisen hallinta: Kriittinen osa päivittäistä rutiinia.

Se on enemmän kuin pelkkää lihasten kasvattamista. Se on elämäntapa, elämänrytmi. Se on sitä, kun tuntee jokaisen lihaksen, jokaisen luun värähtelyn. Aivan kuin olisi osa jotain suurempaa, ikiaikaista liikettä.

Sellainen päivittäinen rutiini, se voi olla jopa välttämätöntä. Kehitys vaatii sitä. Ei ole väliä mihin aikaan vuodesta, kevät tai syksy, kesä tai talvi. Kuntosali on siinä, kutsuu luokseen.

Kehitys vaatii säännöllisyyttä.
Ammattilaiset ja kokeneet ymmärtävät tämän.

Se on kuin katselisi vanhaa valokuvaa, jossa ajaton hetki on pysähtynyt. Jotain syvää ja pysyvää. Jokainen salilla käynti on kuin merkintä elämän kirjassa. Sellainen, joka ei unohdu.

Milloin salilla käynti alkaa näkyä?

4–6 viikkoa. Sitten alkaa jotain pientä.

Kudosmuutokset. Keho reagoi. Ei vielä taideteos.
Ensimmäiset merkit. Näet ne peilistä. Tai ehkä joku muu.

8–12 viikkoa. Varsinaiset tulokset. Ei pikaratkaisuja.

Muutokset vahvistuvat. Lihakset kasvavat. Voima lisääntyy.
Kestävyys paranee. Jaksaa enemmän. Jaksaa kauemmin.

Pumpissa. Treenin jälkeen. Lyhyt ilo.

Lihakset täyttyvät. Veri virtaa. Näyttää hyvältä hetken.
Illuusio. Pian sekin häviää.

Elämä on lyhyttä. Kuntoilu on yksi tapa täyttää se. Tai olla täyttämättä. Valinta on sinun. Lopputulos on aina oma.

Voiko samana päivänä käydä salilla ja lenkillä?

Kyllä vain, salin ja lenkin voi hyvillä mielin yhdistää samalle päivälle. Sehän on vähän kuin laittaisit ruoanlaiton ja tanssimisen samaan iltaan – molemmat virkistävät, vaikka eri tavoin. Kun lihakset saa salilla kunnon kyytiä, lenkki taas pitää hapen virtauksen kohdillaan ja keuhkot hyvällä tuulella.

Synergiaa parhaimmillaan: Salitreeni kuormittaa lihaksia, lenkkeily taas kehittää kestävyyttä. Kun nämä yhdistää, saa melkein kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tai siis kaksi kuntotyyppiä samalla treenipäivällä.
Mielen virkeys: Ulkoilu ja etenkin tuo raikas lenkkimaisema kuntosalin hikipisaroiden jälkeen on kuin pienenä palkintona aivoille. Mieli pysyy paremmin kirkkaana kuin silloin, jos vaan jyskyttää samoja painoja kuin tyhjän panttina.
Ei lihaskasvun jumiutumista: Pelkkä raudan kolistelu saattaa joskus jättää kestävyyspuolen vähän auttamatta. Aerobinen liikunta, kuten tuo lenkkeily, pitää aineenvaihdunnan käynnissä ilman, että lihaskasvu ihan nollille menee. Pitää vaan malttaa pitää se aerobinen osuus sopivan mittaisena, ettei salin tulokset valu hukkaan kuin hiekka sormien välistä.

Montako kertaa viikossa on hyvä kuormittaa lihaksia?

Iltaisin, kun kaupunki hiljenee ja valot piirtävät kuvioita kattoon, tunnen sen. Lihasten väsymyksen, sen makean kivun. Se on muisto päivän ponnistuksesta, raudan painosta käsissä. Se on lupaus tulevasta.

Ja siinä hiljaisuudessa mietin sitä rytmiä. Kehon omaa laulua. Kuinka usein sitä pitäisi kutsua tanssiin, kuinka usein antaa sen levätä? Se on ikuinen kysymys, jonka vastaus piilee hiljaisuudessa, ei salin melussa.

Sydän sanoo yhtä, tiede toista. Mutta ne kohtaavat. Lihasryhmää tulisi kuormittaa 2–3 kertaa viikossa optimaalisen kehityksen saavuttamiseksi. Se on se tahti. Kuin sydämenlyönti, säännöllinen ja varma. Ei enempää, ei vähempää.

Kehitys ei tapahdu siellä, missä hiki virtaa ja rauta kolisee. Ei, se tapahtuu juuri täällä. Tässä hiljaisuudessa. Lihas kasvaa levossa. Se on kuin siemen, joka itää pimeässä mullassa, odottaen seuraavaa auringonnousua.

Muistan sen vanhan salin tuoksun, magnesiumin ja raudan sekoituksen. Se oli paikka, jossa keho hajotettiin osiin, jotta se voisi rakentua uudelleen, vahvempana. Aina uudelleen ja uudelleen. Rikkoa ja korjata.

Treenitiheys lihasryhmää kohden: 2–3 kertaa viikossa.
Palautumisaika: 48–72 tuntia lihasryhmälle ennen uutta kovaa harjoitusta.
Kehityksen periaate: Lihas ylikuormitetaan (treeni), se palautuu (lepo) ja vahvistuu entistä kestävämmäksi (kasvu).

Tämä on se kiertokulku. Ponnistus ja lepo. Raskas ja kevyt. Ne eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman tanssin eri askelia. Ilman toista ei ole toista. Se on kehon hiljainen viisaus, joka on opeteltava kuuntelemaan.