Voiko vanhaa postimerkkiä käyttää?

Voiko vanhaa postimerkkiä käyttää? Ai, tämä kysymys! Se herättää minussa niin paljon muistoja. Muistan kun olin pieni, ja mummoni antoi minulle kokoelman vanhoja postimerkkejä – aivan uskomatonta, ihan oikeita, vanhanaikaisia! Nämä ihanat värit, kuvat... Ne tuoksuivat jopa jotenkin vanhalta paperilta, tiesin heti että ne ovat aarteita.

Niissä oli kaikkea, eksoottisia eläimiä, vanhoja linnoja, kuuluisia henkilöitä. Muistan erityisesti yhden, aivan himmeän sinisen merimerkin, joka oli saanut pienen taitoksen vuosien varrella – se oli matkamuistona Italiasta, ja aina kun sitä katson, näen mummoni hymyilevän kasvot. Voiko tällaista aarrearkkua edes verrata uuteen, kliiniseen karttamerkkiin? Ei voi, en usko.

Onneksi vanhat postimerkit toimivat edelleen, luin jostain että ne ovat ikimerkkejä – ainakin useimmat. Tämä on mahtavaa! Olen lähettänyt useita kirjeitä vanhoilla postimerkeillä, ja ne ovat saapuneet perille aivan normaalisti. Luin jopa jostain, että Postin tiedotteessa kerrottiin, että 99% vanhoista postimerkeistä kelpaa edelleen. Kukapa tässä enää muistaa tarkkoja lukuja, mutta tiedän, että se on paljon!

Minulle vanhan postimerkin käyttö on paljon enemmän kuin pelkkä postimaksu. Se on kuin lähettäisi pienen palan menneisyyttä, pienen vinkin siitä, mistä tarina alkaa. Se on osoitus siitä, että jotkut asiat ovat ikiaikaisia, pysyviä, ehkä jopa hieman maagisia. Ja tietysti, se säästää vähän rahaa – miksi ostaa uusia, kun nämä vanhat ihanuudet toimivat mainiosti? Ei ole siis kysymys vain siitä, voiko niitä käyttää, vaan miksei niitä käyttäisi?