Voiko viskoosin pestä 60 asteessa?

Paljonko viskoosi kutistuu pesussa?

Okei, tässä mun kokemus viskoosista ja sen kutistumisesta. Hitto, miten se voi olla noin tarkkaa!

Muistan sen kesän -23 kun ostin Zarasta sen ihanan, pitkän viskoosimekon. Se oli sellainen boheemi ja ilmava, just täydellinen helteisiin. Maksoin siitä varmaan 50 euroa, mikä on mulle jo paljon rahaa vaatteesta. Olin ihan innoissani.

• Ekalla käyttökerralla kaikki oli bueno.
• Tokalla alkoi tuntua vähän…lyhyemmältä?

Pesuunhan se oli mentävä. Muistin lukeneeni jostain, että viskoosi on vähän herkkää. Pesin sen varovasti 30 asteessa, ilman linkousta. Ja sitten, shokki!

Se oli kutistunut ainakin 5-6 senttiä. Olin ihan raivoissani! Se ei ollut enää se sama mekko. Sellainen polvipituinen ruttu. Käytännössä käyttökelvoton.

En tajua, miksi ei voitu laittaa lappuun kunnon pesuohjeita. Olisi pitänyt ehkä venyttää sitä kuivana tai jotain. Ärsyttää, kun viskoosi kutistuu pesussa jopa 8%. Nyt se roikkuu kaapissa muistuttamassa mun huonosta tuurista ja siitä, miten kaupat kusettaa ihmisiä.

Meneekö viskoosi kasaan pesussa?

Aika pysähtyy hetkeksi, kun ajattelen viskoosia. Pehmeä kangas, niin lähellä ihoa… Kuten kevään ensimmäinen kosketus. Mutta sitten, pesu. Se on se kohta, joka hämmentää. 40-60 astetta, ohjeet neuvovat. Lämpöä, vettä… vaara kutistumiselle.

Kutistuminen. Se sana. Se on kuin varoitusmyrsky tuulen laulussa. Näen mielessäni vaatteen, niin rakkaan, pienenevän, surkastuvan. Hienon muotonsa menettävä. Kuten kukka, jonka terälehdet ovat murentuneet. Se on tuskaa.

Pesulappu, pieni valkoinen kortti, kohtalon sanansaattaja. Sen teksti voi olla armo tai tuomio. Tarkka lukeminen on välttämätöntä. Ei voi antaa tunteen viedä päätöstä. Älä anna sen pettää.

• Pesuohjeiden noudattaminen on tärkeintä.
• 40-60 asteen lämpötila on suositeltava.
• Kutistuminen on mahdollista.
• Tarkista aina pesulappu.

Muistan sen tunteen, kun rakkaan viskoosipaidan löysin pesusta. Se oli pienempi. Surullinen, kutistunut… kuten vanha ystävä, jonka aika on kulunut. Muistan sen tunteen, ihoani vasten, niin pehmeä. Mutta nyt se on muisto. Kuten unta.

Silitys. Viskoosin silkkinen pinta. Peilikuvani siinä, hetki rauhaa. Silottu, tasainen, täydellinen. Kuten vedenpinta tyynenä järvenä. Puuvilla, samanlainen ominaisuus. Joten silitysrauta on välttämätön. Vissinkin.

Kuten kaunis muisto. Rakkaan viskoosipaidan muisto. Se pehmeys. Mutta nyt, vain haamu. Onnellisia aikoja, jotka eivät enää palaa. Mutta uusia muistoja on mahdollista luoda. Uusia viskoosivaatteita odottaa…

Meneekö viskoosi huonoksi?

Okei, tässä tulee mun kokemus viskoosista…

Se viskoosimekko, sen muistan, oli aivan ihana. Olin ostanut sen joskus 2022 kesällä Kampin kirppikseltä, sellainen vaaleanpunainen kukkamekko. Rakastin sitä.

• Se oli ilmava.
• Mukava päällä.
• Just täydellinen kesäjuhliin.

Mut sit… viime kesänä, kun olin menossa siskon rippijuhliin, se olikin ihan outo.

• Kangas oli ihan hauras.
• Ihan kuin se olisi ollut jotenkin… kuiva?
• Ja sit se repes! Just kun olin lähdössä. Siis repes saumasta, ihan vaan kun olin istumassa autoon.

Olin ihan raivoissani. Jouduin vaihtamaan jotain muuta päälle, eikä se ollut yhtään sama juttu. Se mekko, se oli jotenkin… menny pilalle. En ymmärtänyt sillon, mut nyt tajuan: se oli se viskoosi. Se oli vaan vanhentunut ja haurastunut. Aurinko ja pesuaine varmaan teki tehtävänsä. Oli siinä ehkä homepilkkujakin. En tiedä. Harmittaa vieläkin.