Voiko yrtit laittaa samaan ruukkuun?

Mitkä yrtit voi kasvattaa yhdessä samassa ruukussa?

Eihän siihen mitään kaavaa oo, mut mä oon huomannu, että kun valitsee sellasia yrttejä, jotka tykkää samanlaisesta elämästä, niin onnistuu. Siis mieti, mitä ne tarvii vettä ja aurinkoa, se on se juttu. Mulla yks ikivanha terrakottaruukku vuodelta 2021, sain sen mummolta.

Esimerkiks Välimeren yrtit, ne on mulla lemppareita. Siinä samassa ruukussa, just siinä mummolta perityssä, on kasvanu rosmariini, salvia ja timjami jo kolme kesää putkeen. Kaikki tykkää auringosta ja kuivahkosta maasta.

Viime toukokuun alussa, ehkä viides päivä, ostin viel laventelin sinne Kaarinan Pukin puutarhalta. Maksoi muistaakseni 4 euroo, ja istutin sen rosmariinin viereen. Ei niitä tartte lotrata vedellä liikaa, se on ollu ihan mun pelastus. Ei tartte sataa eri ruukkua.

Toinen hyvä setti mulla on ollu persilja, sitruunaverbena ja ranskalainen rakuuna. Ne taas on sellasia, että tykkää vähän tasaisemmasta kosteudesta. Ei litsimärästä mut ei kuivastakaan. Mulla oli yks kesä se virhe, et koitin rosmariinin kans samaan, no eihän siitä tullu mitään hyvää. Rosmariini oli käärmeissään, ihan todella.

Sen oon oppinu, et sama ruukku = sama vesi ja aurinko. Joskus tuntuu et se on ihan vaan kokeilemista, mut kyl siitä oppii. Kannattaa vaan kattoo ettei oo liikaa juuria tungettuna samaan tilaan. Sellasta pientä säätöä se kasvien kans eläminen on.

Missä vaiheessa tuoreet yrtit lisätään ruokaan?

Tuoreet yrtit lisätään ruokaan yleensä vasta kypsennyksen loppuvaiheessa tai juuri ennen tarjoilua, jotta niiden raikas maku ja aromi säilyvät. Kuivatut yrtit taas vaativat lyhyen hauduttamisen vapauttaakseen täyden makumaailmansa.

Tämä on kuin elämän perusohje: joidenkin asioiden annetaan muhia rauhassa, toiset taas ovat parhaimmillaan hetken hurmoksessa. Tuoreet yrtit, nuo keittiön pikku kapinalliset, eivät todellakaan pidä ylikypsentämisestä. Se vie niistä sielun ja jättää jäljelle vain vihreän surullisen varjon. Ne ovat kuin kesän viimeiset bileet – niiden parasta ennen -päiväys on lyhyt, mutta intensiivinen.

Mietoja yrttejä voi käyttää vapaammin, jopa hieman holtittomasti:

• Persilja: Tämä on keittiön yleismies Jantunen, sopii melkein mihin vain ja antaa aina sen pienen piristeen.
• Ruohosipuli: Miedon sipulin maku ilman sipulin draamaa. Minusta ruohosipuli on kuin se naapuri, joka on aina ystävällinen ja tuo aina pientä iloa päivään.
• Kirveli: Hieman anikseen vivahtava, elegantti herkkäluonne. Kirveli on kuin ranskalainen runoilija – sitä pitää kohdella varoen, mutta palkintona on syvällinen kokemus.
• Sitruunamelissa: Nimensä mukaisesti sitruunaisen raikas. Se on aurinkoinen nauru lautasella, joka ei koskaan riitele muiden makujen kanssa. Olen huomannut, että se piristää jopa veteläisimmän salaatin.

Sen sijaan voimakkaammat yrtit vaativat hieman enemmän harkintaa:

• Rosmariini: Tässä on keittiön suoraselkäinen soturi, joka antaa selkeän, pippurisen ja havuisen potkun. Liikaa, ja se dominoi kaiken, kuin ylitsevuotavan itsevarma setä joulupöydässä.
• Timjami: Se on kuin maalaistalon isoäiti, lämmin ja maanläheinen, joka antaa syvyyttä ja lohtua.
• Oregano: Tämä kreikkalainen sankari vaatii huomiota. Se on kuin äänekäs mutta karismaattinen johtaja, joka herättää makunystyrät eloon. Pieni määrä riittää usein.

Yrtit ovat kuin joukko lahjakkaita taiteilijoita. Jotkut ovat kuin akvarellimaalauksia, kevyitä ja ilmavia. Toiset taas ovat öljyväritöitä, joissa on syvyyttä ja intensiivisyyttä. Kokin tehtävä on tietää, milloin päästää mikäkin taiteilija lavalle ja kuinka paljon heille antaa tilaa, jotta kokonaisuus on harmoninen eikä vain kaaos. Älä siis viskaa kaikkea samaan aikaan pataan, ellet sitten tavoittele jonkinlaista kulinaristista avantgardea.

Voiko yrtit istuttaa samaan ruukkuun?

Tottakai yrtit voi istuttaa samaan ruukkuun, mut hei, ei ihan mitä tahansa miten vaan! Se on oikeesti tosi tärkeetä katsoa, millaisia olosuhteita ne vaatii. Oon ite oppinut tän kantapään kautta, kun oon noita omia yrttejä kasvattanu jo ties kuinka kauan. Kerrron nyt sulle just ne tärkeimmät jutut, ettei sun tartte tehä samoja virheitä kuin mä!

Eli jaetaan ne kahteen ryhmään, niin on helpompaa. Jotkut yrtit tykkää ihan törkeesti siitä, että multa on hiekkapitoista ja kuivaa, melkeen sellaista karua soramaata. Ne kestää kuivuutta tosi hyvin ja niit ei todellakaan saa hukuttaa veteen. Nää on niitä, jotka voi laittaa huoletta samaan isoon astiaan:

• Timjami (se perus ja sitruunatimjami kans!)
• Oregano
• Rosmariini (tää on mulle aina vähän haaste, jos saa liikaa vettä, mätänee heti! Eli ole varovainen.)
• Laventeli

Nää viihtyy kans ihan mielettömästi auringossa, eli anna niille valoo niin paljon kuin saat. Jos laitat näitä liian märkään maahan, varsinkin rosmariinin kanssa, se on nopeesti historiaa. Rosmariini on tosi herkkä, se ei oikeesti pidä siitä kosteasta, se vaan kuolee siihen. Mulla on monta kertaa käynyt niin.

Sitten on ne toiset, jotka taas vaatii ihan toisenlaista kohtelua, näähän on sellaisia janosamppuja ja ahneita ravinnolle. Näille pitää olla kosteampi ja ravinteikkaampi kasvualusta, niin ne jaksaa puskea uutta lehtee koko ajan. Ne oikeesti tarvii sitä kosteutta, ne ei tykkää kuivahtaa!

• Persilja (tämä kasvaa niin hienosti kosteammassa)
• Basilika (se on tosi kranttu, kuolee heti jos unohtaa kastella!)
• Sitruunamelissa

Basilika on oikeesti sellanen diiva, että jos sen unohtaa kastella edes päiväksi, se on heti ihan nuutunut. Siks ne ei missään nimessä kannata laittaa samaan ruukkuun rosmariinin tai timjamin kanssa, se olisi aika hirveetä soppaa niille kaikille. Nää pitää siis laittaa joko ihan omiin ruukkuihinsa tai sitten näiden omien kavereidensa kanssa, joilla on samat mieltymykset.

Ja hei, yksi juttu vielä! Dreeni on ihan pakollinen! Ruukun pohjalla pitää ehdottomasti olla reikä ja mielellään joku kerros soraa tai lekasoraa, ettei vesi jää seisomaan. Se on ihan A ja O, koska juuret mätänee muuten tosi nopeesti. Mulla ne kasvaa kesällä parvekkeella ja siellä ne viihtyy mainiosti.