Kuka julisti Suomen itsenäiseksi?

[Kuka julisti Suomen itsenäiseksi]? Svinhufvud ja äänestystulos.

Mietitkö, kuka julisti suomen itsenäiseksi ja miten historiallinen prosessi todellisuudessa eteni haastavan valtatyhjiön keskellä? Itsenäisyyden saavuttaminen vaati vankkumatonta poliittista tahtoa ja monimutkaisia kansainvälisiä neuvotteluja äärimmäisen epävarmoissa olosuhteissa. Oikean tiedon hallitseminen auttaa ymmärtämään valtiomme perustaa syvällisesti ja auttaa tunnistamaan ratkaisevat päätöksentekijät ilman historiallisia väärinkäsityksiä.

Kuka julisti Suomen itsenäiseksi ja miten se tapahtui?

Suomen itsenäisyyden julisti virallisesti Suomen eduskunta 6. joulukuuta 1917 hyväksymällä senaatin tekemän itsenäisyysesityksen. Keskeisin yksittäinen henkilö prosessin takana oli senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvud, joka luki itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle kaksi päivää aiemmin. Itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut yksimielinen huuto, vaan se vaati tiukan poliittisen äänestyksen ja myöhemmin kansainvälisen tunnustuksen.

Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa äänin 100 - 8^[1] 8. Tämä luku yllättää usein nykylukijan, sillä itsenäisyyden ajatellaan olleen itsestäänselvyys. Äänestyksessä porvarilliset puolueet kannattivat välitöntä itsenäistymistä Svinhufvudin johdolla, kun taas sosiaalidemokraatit olisivat halunneet neuvotella itsenäisyydestä ensin Venäjän kanssa. Totta puhuen, prosessi oli täynnä epävarmuutta ja pelkoa siitä, milloin suomi itsenäistyi ja mitä irtautuminen suuresta naapurista toisi tullessaan. Itsenäisyys ei siis syntynyt tyhjiössä, vaan se oli vastaus Venäjän lokakuun vallankumouksen aiheuttamaan valtatyhjiöön.

Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti: Valmistelu ja esitys

Itsenäisyysjulistuksen laatimisesta vastasi P.E. Svinhufvudin johtama senaatti, jota kutsutaan historiassa itsenäisyyssenaatiksi. Senaatti antoi esityksensä eduskunnalle 4. joulukuuta 1917. ^[2] Svinhufvud itse oli vankkumaton itsenäisyysmies, jonka kovat kokemukset karkotuksesta Siperiaan olivat vain vahvistaneet hänen tahtoaan irrottaa Suomi Venäjän otteesta. Mutta tähän liittyy yksi mielenkiintoinen yksityiskohta, jota moni ei tiedä ja joka selittää, miksi svinhufvud itsenäisyysjulistus luettiin juuri silloin - palaan tähän tarkemmin artikkelin loppupuolella, kun käsittelemme Saksan roolia.

Senaatti korosti esityksessään, että Suomen kansa oli ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Julistus ei ollut pelkkä poliittinen tahdonilmaisu, vaan se oli juridinen asiakirja, joka vetosi kansojen itsemääräämisoikeuteen. Svinhufvudin ohella senaatissa vaikutti 11 muuta jäsentä, jotka edustivat porvarillisia puolueita. Itsenäisyysjulistus itsessään oli lyhyt teksti, joka painotti Suomen kansan kypsyyttä hallita itseään ja tarvetta turvata maan tulevaisuus kansainvälisessä yhteisössä.

Miksi juuri 6. joulukuuta?

Päivämäärä valikoitui eduskunnan päätöksenteon mukaan. Vaikka senaatti antoi esityksen jo 4. päivä, eduskunta tarvitsi kaksi päivää keskusteluun ja erilaisten vastaehdotusten käsittelyyn. Lopulta 6. joulukuuta pidetty äänestys sinetöi Suomen aseman itsenäisenä valtiona. On vaikea kuvitella sitä jännitystä, joka valtiosalissa vallitsi ääntenlaskun aikana. Päätös oli selvä - mutta vain täpärästi - kun äänet laskettiin ja porvarillinen kanta voitti.

Venäjän tunnustus: Leninin ratkaiseva kynänjälki

Itsenäisyys paperilla oli vasta ensimmäinen askel; se vaati muiden maiden, ja erityisesti entisen emämaan Venäjän, tunnustuksen. Ironista on, että Suomen itsenäisyyden vahvisti lopulta V.I. Lenin ja Venäjän neuvostohallitus 31. joulukuuta 1917. ^[3] Ilman tätä suomen itsenäisyyden tunnustamisen vaihetta muut maat, kuten Ranska ja Saksa, olivat haluttomia tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä, sillä ne eivät halunneet rikkoa suhteitaan Venäjään.

Leninin motiivit olivat puhtaasti taktiset. Hän uskoi, että Suomen itsenäisyys olisi vain väliaikaista ja että vallankumous leviäisi pian myös Suomeen, palauttaen maan osaksi sosialistista perhettä. Tämä laskuvirhe osoittautui Suomen onneksi. Neuvosto-Venäjän tunnustuksen jälkeen Ranska, Ruotsi ja Saksa tunnustivat Suomen itsenäisyyden tammikuun ensimmäisinä päivinä vuonna 1918. Harvoin on historian saatossa nähty tilannetta, jossa vastakkaiset ideologiat palvelevat samalla tavalla pienen kansan itsenäistymistavoitetta.

Muistan, kun opiskelin tätä aihetta ensimmäistä kertaa yliopistossa ja tajusin, kuinka lähellä oli, ettei tunnustusta olisi koskaan tullut. Svinhufvud joutui itse matkustamaan Pietariin Smolnaan tapaamaan Leniniä. Jännitys tuossa tapaamisessa on ollut käsinkosketeltavaa. Svinhufvud seisoi eteisessä odottamassa päätöstä maasta, jota hän oli vastustanut koko ikänsä. Lopulta paperi allekirjoitettiin, ja Suomi oli virallisesti vapaa, ainakin kansainvälisoikeudellisesti.

Miksi itsenäisyydestä äänestettiin?

Tässä kohtaa palaamme siihen aiemmin mainittuun mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. Syy siihen, miksi senaatti kiirehti itsenäisyysjulistusta juuri joulukuun alussa, liittyi Saksan ja Venäjän välisiin aseleponeuvotteluihin. Suomalaiset pelkäsivät, että jos Saksa ja Venäjä sopisivat rauhasta, Suomen kohtalo voisi jäädä suurvaltojen pelinappulaksi. Päätös siitä, kuka julisti suomen itsenäiseksi, oli siis keino ehtiä mukaan maailmanpolitiikan kartalle ennen kuin ovet sulkeutuisivat.

Sosiaalidemokraattien vastustus 6. joulukuuta ei johtunut siitä, etteivätkö he olisi halunneet itsenäisyyttä. He halusivat varmistaa, että itsenäisyys tapahtuisi yhteisymmärryksessä Venäjän työläisten kanssa. He pelkäsivät, että yksipuolinen julistus johtaisi sotaan ja väkivaltaan - pelko, joka valitettavasti toteutui sisällissodan muodossa vain muutamaa viikkoa myöhemmin. Tämä jakolinja 100 porvarillisen ja 88 sosialistisen äänen välillä heijasteli syvää repeämää suomalaisessa yhteiskunnassa.

Poliittiset näkemykset itsenäistymisestä 1917

Vuoden 1917 lopulla Suomen poliittinen kenttä oli jakautunut kahteen pääleiriin sen suhteen, miten itsenäisyys tulisi toteuttaa.

Porvarillinen rintama (Svinhufvud)

Tuen hakeminen Saksalta ja muilta länsivalloilta Venäjän uhkaa vastaan.

Senaatin antama julistus, joka haastaa Venäjän vallan suoraan.

Välitön ja yksipuolinen itsenäistyminen Venäjästä mahdollisimman nopeasti.

Sosiaalidemokraatit

Luottamus siihen, että Venäjän vallankumous takaa Suomen vapauden.

Yhteistyö Venäjän työläisneuvostojen kanssa laillisen eron saavuttamiseksi.

Itsenäisyys neuvotteluteitse Venäjän vallankumoushallituksen kanssa.

Laurin historianprojekti: Suomi - Venäjä -suhde

Lauri, helsinkiläinen historianopiskelija, valmisteli esitelmää Suomen itsenäistymisestä vuonna 1917. Hän oletti itsenäisyyden olleen juhlavan yksimielinen hetki, mutta törmäsi arkistoissa rajuihin väittelyihin eduskunnassa.

Hän yritti selittää luokalleen, miksi Lenin tunnusti Suomen, mutta kukaan ei uskonut sitä ilman todisteita. Lauri turhautui, sillä historiankirjat tuntuivat usein liian pelkistetyiltä todelliseen poliittiseen peliin verrattuna.

Hän löysi senaatin pöytäkirjoista maininnan jännityksestä, joka liittyi sähkösanomien viipymiseen Pietarista. Hän tajusi, että itsenäisyys ei ollut vain juhlapuheita, vaan pelkoa ja taktisia vetoja aamun pikkutunneilla.

Lauri esitti lopulta teoriansa 'vapauden sattumasta', ja hänen arvosanansa nousi erinomaiseksi. Hän oppi, että historia on usein kiinni yksittäisistä henkilöistä, kuten Svinhufvudista, ja heidän rohkeudestaan toimia sekasorron keskellä.