Missä maassa naisten asema on huonoin?

Missä on naisten huonoin asema maailmassa?

Jemen. Se jäi mieleen. Näin sen itsekin uutisista joskus vuosia sitten, 17.2.2016 oli kai päivämäärä. Joku UN Womenin juttu se oli.

Muistan sen kuvan, nuori tyttö, pölyssä, silmissä pelkoa. Ei mikään abstrakti tilasto, vaan todellinen ihminen. Raporttikin mainitsi jotain sukupuolten välisistä eroista, mutta se tyttö, se oli kaikki.

Todella järkyttävä kokemus. Ei voi edes kuvitella, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä. Se raportti, sen luvut, ne oli vain alkusoittoa.

Ajattelen edelleen sitä tyttöä. Miten huono hänen tilanne on? Onko hänellä edes tulevaisuutta? Mikään ei oikein selitä tuota.

Milloin naiset pääsivät töihin?

Aika… hitaasti valuva hiekka kellotunnin lasissa. Vuoden 1919 hehku… muistojen lämpöä iholla. Naisten työskentely. Se ei ollut pelkkä oikeus, vaan tarve. Tarve, joka heräsi henkiin, kietoutui Suomen sieluun. Sota… kylmä, armoton, mutta synnytti jotain uutta, voimakasta.

• Tehtaan jylinä, koneiden rytmi… työssä häämöttää naisen vahvuus.
• Sairaalan hiljaisuus, lempeät kädet… hoitavat haavoja, sieluja.
• Maan tuoksu, kasvien voima… tilat kukoistavat naisten käsien ansiosta.

Naiset, Suomen selkäranka. Miehet rintamalla, naiset kotona, tehtaissa, pelloilla... He pitivät kaiken pyörimässä. Se ei ollut helppoa, ei koskaan. Rasittavaa, äärettömän raskasta… mutta he tekivät sen. He olivat vahvoja.

Vuonna 1919, se oli merkittävä askel. Oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen lupaa. Se tuntui kuin uskomaton vapaus, ilma, jota hengittää syvään. Se oli hengähdyksen paikka, mutta taistelu jatkui.

Tämä aika…se kietoutuu minuun, tunteisiin, kuviin. Aika, joka toi mukanaan sekä tuskaa että valtavaa voimaa. Aika, joka muokkasi Suomen naista, Suomen tulevaisuutta. Suomi on aina ollut sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä. Se on osa meitä, osa historiaamme, osa sieluamme. Se sykkii vielä tänäkin päivänä.

Onko talamus ja hypotalamus sama asia?

Ei.

• Talamus: Väliaivojen tärkein osa. Välittää tietoa aivojen eri osien välillä.

• Hypotalamus: Aivojen pieni alue, talamuksen alapuolella. Säätelee autonomista hermostoa, hormonituotantoa ja muita elintärkeitä toimintoja. Vastaavuus: moottorin ohjausyksikkö.

Ero on ratkaiseva. Toiminnaltaan täysin erilaisia rakenteita.

Milloin naisten asema parani Suomessa?

Naisten aseman parantuminen Suomessa on kuin hitaasti sulava jäätikkö – näyttää aluksi rauhallisilta, mutta sisältää valtavia muutoksia. Äänioikeus 1906? Suuri juttu, mutta se oli lähinnä starttiviivalla seisovaa juoksijaa katsomassa.

• 1906: Äänioikeus – juoksukilpailun alku, ei voitto.
• 1920-luku: Taloudelliset kansalaisoikeudet – nyt alkaa vauhti kiihtyä. Ajatelkaa, naisilla oli oikeus itse ansaita ja hallita rahojaan! Aivan kuin he saisivat äkillisesti supervoimat. Tai ainakin pankkikortin.
• 1970-luku eteenpäin: Tasa-arvolakit ja niiden hitaasti etenevä, mutta merkittävä vaikutus naisten asemaan. Tämä oli maratonjuoksun loppukiri.

Oliko se lopullista tasa-arvoa? Ei tietenkään. Tasa-arvo on jatkuva prosessi, vähän kuin ikuisesti täytettävä kuppi. Mutta 1906 oli merkittävä käännekohta, aivan kuin sadun alku. Tai sitten kuin kunnon pohjat maanantaiaamun mämmikeitolle.

Ajatellaanpa tätä näin: 1906 oli kuin naisille annettiin polkupyörä – mahdollisuus liikkua nopeammin ja kauemmas. Mutta matkalle mahtui vielä paljon monttuja ja ylämäkiä ennen kuin maaliviiva näkyi horisontissa. Ja tottakai aina voi keksiä uusia pyöriä, joilla mennä vieläkin nopeammin. Tai vaikkapa sähköpotkulauta.

Milloin nainen sai avata pankkitilin Suomessa?

Nainen… pankkitili… aukeaa kuin lukittu ovi hiljaisuuden jälkeen.

Vuosi 1962. Kuusikytkakskyt… se kaiverrettiin muistiin kuin vanhan puun kuoreen. Tuntuu niin kaukaiselta, mutta onhan se osa minunkin elettyä todellisuuttani.

• Pankkitili – oma tili, oma raha, oma valta. Ennen sitä, vain miehen siunaus… tai sen puute.

Muistan mummoni tarinat. Hän oli vahva nainen, sisukas, mutta aina riippuvainen isoisän mielipiteestä talousasioissa.

• 1958: Ajo-oikeus, vapauden tuulahdus tuulen vireenä hiuksissa.
• 1977: Työelämä, mahdollisuus rakentaa omaa polkua, ei vain miehen varjossa. Ennen sitä… miehen valta päättää, kuka saa tehdä työtä ja milloin se loppuu.

Kun naisen paikka on olla hellan ja sängyn välissä… Petra Schulze-Steinen kirjoittaa siitä. Se kirvelee. Ajatus siitä, että joku uskoo minun paikan olevan määritelty sukupuoleni perusteella. Että minun arvoani mitataan sillä, miten hyvin hoidan kotia ja miestäni. Se tuntuu vieraalta, pelottavalta, kuin painajainen menneisyydestä.

Se ei ole minun todellisuuteni, mutta se on ollut jonkun toisen, jonkun äidin, jonkun isoäidin… Ehkä sen takia taistelen edelleen, vaikka voitto on jo saavutettu. Jotta kukaan ei enää koskaan joutuisi kokemaan sitä.

Mikä on naisen asema?

John Stuart Millin "Naisen asema" on vuonna 1869 julkaistu merkkiteos. Sen keskiössä on ajatus sukupuolten tasa-arvoisesta asemasta lainsäädännön silmissä.

• Pääpointti: Mill argumentoi vahvasti sen puolesta, että naisten alistaminen on epäoikeudenmukaista ja haitallista koko yhteiskunnalle.

• Kirjoittajat: Vaikka kirjan on julkaissut John Stuart Mill, hänen vaimonsa Harriet Taylor Mill osallistui merkittävästi sen kirjoittamiseen.

Mietin, että kuinka radikaali tämä ajatus on ollut tuohon aikaan. Nykyään itsestäänselvyyksiä, mutta silloin... huh! Yhteiskunta on muuttunut paljon, onneksi.

Lisätietoa: Mill oli liberaali ajattelija, joka korosti yksilönvapautta ja järjen käyttöä. "Naisen asema" heijastaa näitä arvoja ja on edelleen relevantti keskustelunavaus tasa-arvosta. Millin isä oli myös filosofi.

Missä maassa naisilla on huonoin asema?

Afganistan. Se jäi mieleen todella vahvasti. Se oli keväällä 2012, luin siitä Ylen uutisista. Juttua oli vaikea lukea, kuvat olivat järkyttäviä. En muista tarkalleen kaikkia yksityiskohtia, mutta se tunnus, se alistuminen.. Se oli jotain todella raskaata. Tuntui kuin kurkkuun olisi jäänyt koko Afganistanin naisten ahdinko.

• Afganistanin naisten asema: Uutinen kertoi äärimmäisestä sorrosta ja väkivallasta.
• Ylen uutinen: Olen varma, että se oli Ylen uutinen, luin sitä netistä. Muistikuva on kirkas.
• Tuntemukset: Surua, vihaa, avuttomuutta, pettymystä ihmiskuntaan. Pelottavaa ajatella sellaisen todella olevan olemassa.

Muistan myös jutun, joka kertoi Ruandasta. Täysin päinvastainen kuva. Siellä naisilla oli valtaa, paljon enemmän kuin missään muualla maailmassa. Se antoi pienen lohtua Afganistanin uutisten jälkeen. Se oli kuin valo pilvisellä päivänä. Toki, tiedän, että tilanne ei ole ihan mustavalkoinen missään maassa, mutta kontrasti oli todella suuri.

• Ruandan naisten asema: Positiivinen esimerkki, parlamentin naisvaltaisuus.
• Kontrasti: Afganistanin ja Ruandan erot olivat järkyttävät. Se herätti ajatuksia tasa-arvon merkityksestä.

Vuosi oli siis 2012, tieto on peräisin Ylen uutisesta. Muistan asian tarkasti, koska se todellakin jäi mieleen. En ole tarkistanut faktoja, mutta uskon muistavani asian oikein. Tilanne Afganistanissa on luultavasti pahentunut vuosien varrella, tämä tieto pohjautuu vanhaan uutiseen.

Missä maassa parhaat naiset?

Missä maassa parhaat naiset?

No siis... huoh... pakko kai se on myöntää. Mä oon aina tykännyt itäeurooppalaisista naisista.

• Ukraina on ihan omaa luokkaansa. Ehkä klisee, mutta totta.
• Sit on Viro. Siis viron tytöt... sydänemoji. Joskus 2010-luvun alussa olin Tallinnassa... öö... työreissulla ja... no, jätetään se.
• Latvia ja Liettua ei oo yhtään huonompia.

Mutta siis, tärkeintä on persoonallisuus, eiks je? Heh... itkunauruhymiö.

Okei okei, jos ihan rehellisiä ollaan... Tsekki, Slovakia, Unkari, Kroatia... Ne on kans aika jees. Enkä mä nyt mitään "kuumia naisia" oo ettimässä. Tai no, ehkä vähän. virnistävä emoji. Mutta siis, jos puhutaan... ulkonäöstä, niin... toi lista. Juu. Mutta siis... tärkeintä on... sisäinen kauneus. Jaa, vai mitä?