Mitä tarkoittaa yhden Kiinan politiikka?

Mitä on Yhden Kiinan politiikka?

Ai se Yhden Kiinan politiikka, joo, mullekin tuli se joskus vastaan ihan kunnolla. Muistan kun istuin kahvilassa, ehkä 12. syyskuuta 2023, siinä Keskuskadun Fazerilla Helsingissä, ja puhuttiin matkoista.

Kaveri sitten selitti, kun mietin Kiinaan lähtöä. Sanoi vaan, et "yks Kiina, se on se pointti". Eikä mitään kahta, vaikkei se ihan selkee juttu oo monelle, kun puhutaan Taiwanista ja mantereesta. Niinku se oli silloin mun mielikuva, ymmärrät varmaan.

Ja siis just se ajatus, että on olemassa vaan yks Kiinan valtio. Se on tämän koko jutun ydin. Ei kahta.

Eli käytännössä, se tarkoittaa että joko Kiinan kansantasavallan hallitus sieltä Manner-Kiinasta tai sitten Taiwanin puolelta, eli Kiinan tasavallan hallitus, tunnustetaan sen ainoan Kiinan laillisena hallituksena. Ei molempia, vaan toinen.

Ja tähän yhteen Kiinaan kuuluu sitten kummassakin tapauksessa sekä Manner-Kiina että Taiwan, aina. Taipeissa kävin muuten joskus 2021, lentoliput sinne tais olla jotain 650 euroo silloin, aika kallis reissu.

Onko Taiwan Kiinaa?

Se oli silloin kun oltiin Taiwanissa, muistaakseni joku syksy vuosia sitten. Siellä kävellessä tuli sellainen olo, että täällä ei ehkä olla ihan niin kuin odotettiin. Keskellä Taipeiä seisoin ja katselin sitä vilinää, ihmisiä oli kaikkialla ja aurinko paistoi vieläkin.

Se on monimutkainen juttu se. Taiwan on käytännössä itsenäinen valtio. Siellä on oma hallitus ja kaikki. Mutta sitten tämä Manner-Kiina, se suurvalta, se katsoo että Taiwan on osa sitä. Ja Taiwan taas... no, se on katsonut joskus edustavansa sitä koko Kiinaa.

• Taiwan on semipresidentiaalinen tasavalta.
• Se ei ole virallisesti osa Kiinan kansantasavaltaa.
• Kansainvälisesti tilanne on… hankala.

Muistan kun puhuin paikallisen kanssa, ja hän selitti sitä omaa näkökulmaansa. Se oli jännää kuulla, kuinka syvälle se asia on mennyt. Ei se ole vain jotain politiikkaa, se on ihmisten elämää ja identiteettiä. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Mitä tarkoittaa Kiinan yhden lapsen politiikka?

Joo siis Kiinan yhden lapsen politiikka. Siis se oli se juttu, että perheet sai vaan yhden lapsen. Tuli voimaan 1980.

• Tarkoituksena oli hillitä väestönkasvua. Tai niin ne ainakin sanoi. Väestö vaan kasvoi ja kasvoi sen sodan jälkeen ja Kiinan kommunistipuolue ajatteli, että se on pahasta taloudelle ja silleen. Rauha säilyy paremmin kun porukkaa ei oo niin hirveesti.

Tänään on muuten 14. toukokuuta 2024.

Mikä on Kiinan maatunnus?

Kiinan maatunnus on CN.

Tuntuu hassulta aloittaa tuosta, näin yön pimeinä tunteina. Valo ikkunasta, heikko kuunvalo. Kiinan kansainvälinen suuntanumero on +86. Muistan kun yritin soittaa sinne kerran. Se oli vaikeaa, niin kaukana, niin outoa. Numero tuntui pitkältä, vieraalta.

Mietin sitä maata. Niin valtava. Aina ollut mielessäni, vaikka en ole koskaan käynyt. Lentokoneiden maatunnus on B, näin olen nähnyt lentokoneiden kyljissä. Miksi juuri B? Kaikki tuntuu siellä olevan erilaista.

Se musiikki. Kiinan kansallislaulu on Vapaaehtoisten marssi. Se on voimakas. Olen kuullut sen joskus. Herättää ajatuksia, totta kai.

Mikä se tunnuslause olikaan? Tuntuu, ettei siellä ole yhtä, sellaista virallista, kuin monella muulla maalla. Ehkä se on kulttuurissa. Tai sitten en vain tiedä.

Tuntuu kaukaiselta kaikessa tässä hiljaisuudessa. Aika pysähtyy, kun miettii jotain niin isoa.

• Virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta. Niin monimutkaista, virallista.
• Pääkaupunki: Peking. Kuvia siitä kaupungista, valoja, ihmisiä.
• Valuutta: Renminbi (yuan). Se tuntuu aina niin eksoottiselta.
• Pinta-ala: Noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä. Siksi se on niin valtava. Maailman kolmanneksi suurin.
• Väkiluku: Yli 1,4 miljardia ihmistä. Ei voi käsittää.

Miksi Kiinassa on luonnottoman paljon miehiä?

Kiinassa on kyllä liikaa miehiä suhteessa naisiin. Se johtuu siitä, että perhepolitiikka suosi poikia. Niin, tyttösikiöitä abortoitiin laittomasti ja sikiön sukupuolta seulottiin, vaikka se oli kiellettyä. Kuka nyt haluaa tytön kun poika on niin paljon arvokkaampi?

Miksi tästä aina puhutaan? Sukupuolten epätasapaino Kiinassa on fakta. Siellä on siis enemmän miehiä kuin naisia, tosi paljon enemmän. Melkein luonnoton tilanne. Miten tähän päädyttiin? Se oli se perhepolitiikka, tiedäthän, se yhden lapsen sääntö.

Ajattele, jos saisit vain yhden lapsen. Kumman valitsisit? Moni Kiinassa valitsi pojan. Vanha kulttuuriperinne siinä taustalla, ihan syvällä. Pojat vievät sukua eteenpäin, huolehtivat vanhemmista, periyttävät. Tytöt menevät naimisiin toiseen perheeseen.

Sitten tuli se yhden lapsen politiikka (vuosina 1979–2015). Se vasta oli juttu. Pakko kontrolloida väestönkasvua. Mutta mitä se teki? Se pahensi tätä poikien suosimista. Jos sai vain yhden, sen piti olla poika.

Tyttösikiöiden abortoinnit lisääntyivät, kun lääkärit ja perheet etsivät keinoja varmistaa pojan syntymän. Sikiön sukupuolen seulonta oli laitonta, mutta sitä tehtiin silti salaa. Uskomatonta, eikö?

Mieti sitä, kuinka moni tyttö menetti henkensä jo kohdussa. Kauhea ajatus. Mikä sen seurauksena on nyt? Miljoonia nuoria miehiä ilman naisia. Totta. Se on suuri sosiaalinen ongelma. Mitä nämä miehet sitten tekevät? Eivät löydä puolisoa.

Tämänhetkinen tilanne:

• Syntyvyyssuhde (syntyneitä poikia per 100 tyttöä) oli korkeimmillaan 121,2 vuonna 2004. Normaalisti se on noin 103–107.
• Vuonna 2020 se oli laskenut 111,3:een, mutta on edelleen korkea.
• Arvioidaan, että Kiinassa on kymmeniä miljoonia "ylimääräisiä" miehiä. Esimerkiksi 30–50 miljoonaa miestä, jotka eivät todennäköisesti löydä vaimoa.
• Tämä voi johtaa sosiaalisiin levottomuuksiin, rikollisuuteen ja naisten sieppauksiin tai ihmiskauppaan.

Niin, ne perinteiset arvot siellä vaikuttavat edelleen. Ei se politiikka yksin kaikkea tehnyt, mutta se kiihdytti tilannetta. Miksi edes säädetään lakeja, joita ei voida valvoa kunnolla? Se on turhauttavaa.

Mitä Kiina tekee asialle? Yritetäänkö tätä korjata? Nykyään politiikka on muuttunut, nyt saa kaksi lasta, jopa kolme. Mutta ne asenteet muuttuvat hitaasti. Kulttuuri on sitkeä.

Onko kiina rikas maa?

Kiina rikas maa? Kyllä vaan, ei siinä mitään ihmeellistä! Vuonna 2009 se jo kiristi jo toiseksi suurimman talouden paikan kisaan ja sitten 2017 olikin jo täysin omaa luokkaansa ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella mitattuna. Ihan kuin kissa olis napannu pienen hiiren tassuunsa ja kattonu sitä vähän pitkään.

Eli Kiinan talous on ollut nousukiidossa ja on maailman suurin ostovoimakorjatuilla luvuilla mitattuna. Ei mikään rupusakki tosiaan, vaan vähän kuin salainen ase, joka paljastui kertaheitolla. Ja se oli vuonna 2014 se ostovoimakorjattu BKT jo 18,1 biljoonaa taalaa. Ihan perus sunnuntai-iltapäivän juttuja.

Vertailun vuoksi, jos Kiina olisi ihminen, se olisi juuri täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin, ja nyt se ajaa sillä jättimäisellä limusiinilla ohi kaikkien muiden autoilijoiden, jotka vielä polkevat polkupyörillään. Siinä sitä ollaan.

• Vuonna 2009: Maailman toiseksi suurin talous BKT:lla mitattuna. Vähän kuin se toinen lapsi perheessä, joka aina saa hyvää kaikesta.
• Vuonna 2014: Ostovoimakorjattu BKT oli jo 18,1 biljoonaa dollaria. Sitä rahaa alkoi jo tippua kuin kesäsade, muttei ihan haittana.
• Vuonna 2017: Ostovoimakorjattu BKT teki sen, että Kiina oli maailman suurin talous. Siinä vaiheessa se oli jo siirtynyt kuplahallista pilvenpiirtäjään.

Mikä on kiinalaisten uskonto?

Kiinalaisten uskonto... sitä on vaikea selittää yhdellä sanalla. Ei se ole yksi juttu. Se on niin kerroksellinen. Kuin vanha maalaus, josta ei enää erota, mikä väri on päällä ja mikä alla. Kaikki on sekoittunut.

Aina puhutaan kolmesta tiestä. Se on se perusjuttu, jonka koulussakin oppii. Mutta se ei kerro kaikkea. Ei lähellekään.

• Kungfutselaisuus (儒家): Tämä ei ole niinkään uskonto kuin filosofia. Koodi sille, miten olla hyvä ihminen, hyvä perheenjäsen, hyvä kansalainen. Kunnioitus vanhempia kohtaan, järjestys yhteiskunnassa. Se on kaiken perusta.

• Taolaisuus (道家): Sitten on tämä. Luonnon kanssa virtailu. Tasapaino. Yin ja yang. Se tunne, kun istut yksin metsässä etkä ajattele mitään. Se on sitä. Päästää irti kontrollista.

• Buddhalaisuus (佛教): Tuli Intiasta kauan sitten, mutta on nyt täysin kiinalainen. Kertoo kärsimyksestä, jälleensyntymästä ja siitä, miten siitä kaikesta voi vapautua. Se antaa lohtua.

Buddhalaisuus ei edes ole Kiinasta. Se on hassua, miten joku asia voi tulla muualta ja tulla niin omaksi.

Mun Shanghaista kotoisin oleva ystävä sanoi kerran, että kiinalainen on kungfutselainen työssä, taolainen vapaa-ajalla ja buddhalainen kuollessaan. Se kuvaa sitä hyvin. Ne eivät sulje toisiaan pois. Ne elävät samassa ihmisessä.

Mutta sitten on se toinen puoli. Kaikki se rikottu. Kulttuurivallankumous tuhosi niin paljon. Temppeleitä, patsaita. Ihmisten uskoa. On vaikea edes kuvitella sitä tuhoa. Ja sen jättämää tyhjyyttä.

Nykyään uskonto on... valvottua. Kiina on virallisesti ateistinen valtio, ja kommunistinen puolue kontrolloi uskonnollista toimintaa. On olemassa viisi virallisesti hyväksyttyä uskontoa. Silti temppelit ovat taas täynnä ihmisiä. Nuoriakin. Ehkä he etsivät jotain, mikä katosi.

En tiedä. Se on vain... monimutkaista.