Mitä ihmisoikeudet ovat ja mihin ne perustuvat?

Moraalinen periaate vs juridinen pakko

Moraaliset periaatteet muuttuvat kansalliseksi velvoitteeksi vasta ratifioinnin kautta. mitä ihmisoikeudet ovat ja mihin ne perustuvat kattaa YK:n yhdeksän keskeistä sopimusta. Oikeudellinen sitovuus syntyy vasta silloin, kun valtio saattaa sopimuksen osaksi omaa lainsäädäntöään.

Mitä ihmisoikeudet ovat ja mihin ne perustuvat?

Ihmisoikeudet ovat kaikille maailman ihmisille yhtäläisesti kuuluvia perustavanlaatuisia vapauksia ja oikeuksia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on suojella yksilön elämää ja vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tämän laajan teeman ymmärtäminen voi liittyä moniin eri filosofisiin, juridisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, sillä käsitykset oikeuksien luonteesta ovat kehittyneet vuosisatojen aikana.

Oikeuksien perusta ei nojaa kunkin valtion myöntämään lainsäädäntöön, vaan jokaisen yksilön syntymäperäiseen, loukkaamattomaan ihmisarvoon. Kun pohditaan, mitä ihmisoikeudet ovat ja mihin ne perustuvat, vastaus jakautuu yleismaailmallisiin moraalisiin periaatteisiin ja niitä suojaaviin kansainvälisiin sopimuksiin. Muistatko sen tunteen, kun luet uutisia vääryyksistä ja tunnet piston rinnassasi? Se on moraalinen vaisto, joka vaatii ihmisarvon kunnioittamista.

Ihmisoikeuksien ydintunnusmerkkejä ovat universaalisuus eli yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus sekä jakamattomuus. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan ei voi menettää oikeuksiaan tekojensa seurauksena, eikä niistä voi vapaaehtoisesti luopua edes omalla suostumuksellaan. Oikeudet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa yhden oikeuden toteutuminen tukee ja edellyttää toisen toteutumista.

Ihmisoikeuksien historiallinen ja filosofinen perusta

Ajatus kaikille ihmisille kuuluvista luonnollisista oikeuksista alkoi muotoutua nykyiseen suuntaansa valistusajan filosofiassa, jolloin nostettiin esiin käsitys yksilön vapaudesta suhteessa valtiojohtoon. Mutta historian synkimmät hetket vaativat julman opetuksen, ennen kuin nämä periaatteet saatiin paperille. Toisen maailmansodan päätyttyä maailman valtiot kokoontuivat yhteen luomaan uutta perustaa globaalille rauhalle ja turvallisuudelle.

Tämä johti historialliseen käännekohtaan, kun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Kyseinen asiakirja ei ole valtioita juridisesti sitova sopimus, vaan moraalinen ja poliittinen julistus, joka määrittää ihmisoikeuksien kansainvälisen vähimmäistason. Se on toiminut pohjana kaikelle myöhemmälle kansainväliselle oikeudelle ja ihmisoikeustyölle.

YK:n perusjärjestelmässä keskeiseksi ihmisoikeussopimukseksi luokitellaan yhteensä 9 sopimusta, jotka kattavat laajasti kansalais-, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. ^[1] Kansainväliset sopimukset sitovat valtioita oikeudellisesti vasta silloin, kun ne allekirjoittamisen jälkeen ratifioivat sopimuksen eli saattavat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tässä vaiheessa moraalinen periaate muuttuu valtiota velvoittavaksi juridiseksi pakoksi.

Miten ihmisoikeudet ja perusoikeudet eroavat toisistaan?

Monet sekoittavat käsitteet keskenään, mikä on ymmärrettävää, sillä ne suojelevat pitkälti samoja arvoja, kuten sananvapautta, uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta. Mutta tähän liittyy olennainen ero, joka jokaisen on syytä tunnistaa. ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien ero ei ole pelkkää saivartelua, vaan se määrittää sen, minkä tuomioistuimen puoleen voit kääntyä, jos koet oikeuksiasi loukatun.

Pääsääntö on selkeä: perusoikeudet ovat kansalliseen perustuslakiin kirjattuja oikeuksia, kun taas ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin ja alueellisiin sopimuksiin. Kansallisella tasolla perusoikeudet velvoittavat kaikkia julkisen vallan elimiä ja viranomaisia toimimaan lakien puitteissa ja edistämään yksilön vapauksia. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset taas asettavat valtioille vähimmäistason, jota ne eivät saa alittaa.

Valtion harkintamarginaalin mukaan kansallisilla viranomaisilla on tietyissä tilanteissa oikeus rajoittaa ihmisoikeuksien soveltamista, jos se on välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi. Perusoikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa kansallisesti vain tarkasti säädettyjen perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttyessä. Ihmisoikeussopimukset eivät siis korvaa kansallista oikeusturvaa, vaan täydentävät sitä ja toimivat sen takalautana.

Ihmisoikeuksien toteutuminen ja sitovuus Suomessa

Suomi on perinteisesti sitoutunut vahvasti kansainväliseen oikeusjärjestelmään ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Mutta täälläkään asiat eivät hoituneet sormia napsauttamalla, vaan järjestelmän rakentaminen on vaatinut vuosikymmenten työn. Suomessa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ei lähtökohtaisesti ratifioida ennen kuin kansallinen lainsäädäntö on muutettu vastaamaan sopimuksen vaatimuksia.

Kansallisen tason valvonnasta ja raportoinnista vastaa Suomen hallitus, joka koordinoi ja raportoi säännöllisesti 8 YK:n ihmisoikeussopimuksen sekä 7 Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen täytäntöönpanosta. Tämä tarkoittaa yhteensä 15 keskeisen kansainvälisen sopimuskokonaisuuden jatkuvaa seurantaa ja arviointia. Raportoinnissa pyritään tuomaan esiin myönteinen kehitys, mutta myös lainsäädännön ja käytännön puutteet.

Erityisasemassa Suomessa ovat Euroopan ihmisoikeussopimus sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, joille on annettu kansallisen lain asema. Julkisen vallan lakisääteisenä velvollisuutena on turvata sekä perus- että ihmisoikeuksien käytännön toteutuminen. Jos kotimaiset oikeustiet on käyty loppuun, yksityinen kansalainen voi tehdä valituksen suoraan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mikä osoittaa järjestelmän todellisen juridisen voiman.

Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien keskeiset erot

Vaikka perusoikeudet ja ihmisoikeudet suojelevat samoja inhimillisiä ydinarvoja, ne eroavat toisistaan oikeudellisen taustansa, maantieteellisen sitovuutensa sekä valvontajärjestelmiensä osalta.

Perusoikeudet ⭐

• Kirjattu kansalliseen perustuslakiin, kuten Suomen perustuslain toiseen lukuun
• Voidaan rajoittaa vain lailla erittäin tiukkojen kansallisten edellytysten täyttyessä
• Kansalliset tuomioistuimet ja ylimmät laillisuusvalvojat kuten oikeusasiamies
• Sovelletaan kyseisen valtion oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin

Ihmisoikeudet

• Määritelty kansainvälisissä ja alueellisissa valtioiden välisissä sopimuksissa
• Sallivat valtion harkintamarginaalin puitteissa rajattuja poikkeuksia tietyissä oloissa
• Kansainväliset tuomioistuimet ja sopimusten täytäntöönpanoa valvovat komiteat
• Yleismaailmallisia tai alueellisia, sitovat sopimuksen ratifioineita valtioita

Matin oikeustaistelu: Työsyrjinnästä ennakkopäätökseen

Matti, 45-vuotias ohjelmistoinsinööri Helsingistä, haki ylempää asiantuntijatehtävää suuryrityksestä, mutta tuli hylätyksi. Rekrytointiprosessin aikana Matilta kysyttiin epäsuorasti hänen terveydentilastaan, mikä herätti hänessä vahvan epäilyn syrjinnästä.

Matti päätti viedä asian eteenpäin, mutta ensimmäinen yritys tyssäsi näytön puutteeseen ja raskaaseen juridiseen koneistoon käräjäoikeudessa. Hän oli vähällä luovuttaa, sillä oikeudenkäyntikulut kasvoivat ja henkinen paine oli valtava.

Breakthrough tuli, kun Matti tajusi vedota perustuslain 6 §:n mukaiseen yhdenvertaisuuteen ja kansainvälisen oikeuden syrjimättömyysperiaatteisiin pelkän työlain sijaan. Hän keräsi tarkan kirjallisen lokin rekrytoinnin kaikista vaiheista.

Oikeusprosessin päätteeksi hovioikeus tuomitsi yrityksen maksamaan Matille korvauksia perusoikeuksien loukkaamisesta, mikä loi tärkeän ennakkotapauksen Suomen työelämän yhdenvertaisuuden toteutumisesta.