Montako toista nimeä voi olla?

Suomessa lapselle voi antaa lakisääteisesti enintään neljä etunimeä. Tämä neljän nimen raja on ehdoton ja sitä valvoo Digi- ja väestötietovirasto. Yhdysviivalla yhdistetyt nimet, kuten vaikkapa Anna-Liisa, lasketaan yhdeksi nimeksi. Tämän vuoksi on mahdollista antaa lapselle esimerkiksi nimiyhdistelmä Jean-Pierre Mikael Olavi Ilmari, jossa Jean-Pierre lasketaan yhdeksi ja Mikael, Olavi sekä Ilmari kolmeksi eri nimeksi, täyttäen näin neljän nimen kiintiön. Neljän nimen rajoitus ei kuitenkaan koske sukunimiä, joita henkilöllä voi olla useampiakin, esimerkiksi avioliiton kautta.

Rajauksen taustalla on ajatus lapsen edusta ja identiteetin suoja. Liian monien etunimien ajatellaan mahdollisesti vaikeuttavan lapsen elämää ja aiheuttavan käytännön hankaluuksia arjessa. Lainsäätäjä on halunnut selkeyttää ja yhtenäistää nimikäytäntöjä, ja neljän nimen raja on osa tätä pyrkimystä. On myös huomioitavaa, että vaikka neljä nimeä on sallittu, ei se tarkoita, että kaikkien neljän nimen käyttäminen olisi aina pakollista. Henkilö voi itse valita, millä nimillään hän haluaa esiintyä ja tulla kutsutuksi.

Vaikka neljä nimeä on maksimi, monilla suomalaisilla on vähemmän kuin neljä etunimeä. Yksi tai kaksi etunimeä on edelleen yleisin käytäntö. Kolmen tai neljän nimen antaminen on harvinaisempaa, mutta täysin mahdollista lain puitteissa. Nimien valinnassa kannattaa harkita käytännöllisyyden lisäksi myös nimien sointuvuutta ja merkitystä.