Onko suomalaisten hiilijalanjälki suuri?

Kuinka suuri on suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki?

Se on mielenkiintoinen kysymys, tämä suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki. Määrä on 7,7 tonnia CO2e, kuulostaa isolta, mutta se on pienentynyt hurjasti.

Muistan itsekin, kun joskus 2000-luvun alussa se oli melkein kaksinkertainen, lähempänä 14 tonnia. Se oli kyllä aikamoinen luku, kun sitä miettii.

Olen itsekin yrittänyt seurata omia valintojani. Vähemmän lentämistä, enemmän kasvisruokaa, ja paikalliset jutut aina kun mahdollista, se on se mun tapa. Vuosi 2021 toi sen 7,7 tonnin lukeman, joka tuntuu jo vähän realistisemmalta, vaikka matkaa on vielä.

Miten paljon Suomi saastuttaa?

Keskellä yötä, kun kaikki nukkuu, tuntuu syvältä miettiä, kuinka paljon me oikeastaan... kuormitamme tätä maailmaa. Ne luvut, ne tuntuvat niin valtavilta, mutta toisaalta, kun katsoo ympärilleen, kaikki on niin hiljaista. Vuonna 2020 kasvihuonekaasujen päästöt olivat 48,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Se on paljon.

Mutta on myös jotain... piristävää siinä, että päästöt vähenivät yhdeksän prosenttia edellisvuodesta. Se kertoo, että jotain on ehkä menossa oikeaan suuntaan. Tai ainakin, että jotkut asiat muuttuvat.

Tässä joitain pääkohtia, jotka jäivät mieleen:

• Vuoden 2020 kokonaispäästöt:48,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tämä on se suuri luku, se joka tuntuu kylmältä yössä.

• Päästöjen kehitys:9 % vähennys vuodesta 2019. Tämä on se pieni toivonpilkahdus, joka saa miettimään, voisiko tulevaisuus olla toisenlainen.

On vaikea käsittää niitä määriä, kun istuu tässä hiljaisuudessa. Tuntuu, että pienetkin teot voivat vaikuttaa. Tai ainakin, että niistä pitäisi välittää. Se vähennys on hyvä merkki, toivottavasti se jatkuu. Kaikki nuo tonnit, ne tuntuvat niin suurilta, mutta ehkä me voimme hiljalleen muuttaa suuntaa. Joskus yöllä sitä vain ajattelee näitä asioita.

Mistä suomalaisen hiilijalanjälki koostuu?

Se on aika suuri luku, 10 tonnia vuodessa per naama. Siis CO2-ekvivalentteja. Kuka sen nyt niin tarkkaan laskee. Mutta ok, jos mietitään mistä se muodostuu.

• Asuminen: Tässä on iso juttu, 30 prosenttia. Siis lämmitys, sähkö, kaikki siihen liittyvä.
• Liikkuminen: Sitten tulee liikkuminen, 20 prosenttia. Autot, lentokoneet, junat. Varmaan eniten autot ja lennot.
• Ruoka: Ruokakin on yllättävän suuri, 18 prosenttia. Mitä kaikkea siihen kuuluu. Liha varmaan nostaa sitä paljon.

Loppu sitten on sitä "muuta", 32 prosenttia. Se on tosi paljon. Mitä ihmettä se pitää sisällään. Vaatteet, elektroniikka, palvelut, roskat, kaikki ne pienet jutut joita emme edes ajattele. Voi hitsi.

Mikä on keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki?

Suomalaisen hiilijalanjälki. Keskiarvo: 10 000 tonnia vuodessa.

Määrittelevät tekijät:

• Asuminen: Energia, lämmitys.
• Liikkuminen: Autot, lennot.
• Ruokailu: Erityisesti lihankulutus.
• Ostokset: Tavarat, vaatteet.
• Palvelut: Vaikutus merkittävä.
• Vapaa-aika: Kulutus.

Mikä on hyvä hiilijalanjälki?

No niin, katsotaanpa tätäkin asiaa niin että heikompia hirvittää. Hyvä hiilijalanjälki on vähän kuin myyttinen taruolento, josta kaikki puhuvat mutta jota kukaan ei ole nähnyt. Paitsi ehkä joku männynjuurella asuva erakko.

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 tonnia vuodessa. Se on siis kymmenen tuhatta kiloa. Painaa enemmän kuin kaksi isoa virtahepoa. Siinä on mammanpojalla kantamista, kun yrittää selitellä sitä ilmastokokouksessa.

Kohtuullinen ja jo vähän mallikansalaisen taso on 5 tonnia vuodessa. Tällä pääsee jo puoliväliin taivasta, mutta portit eivät vielä aukea. Olet se luokan oppilas, joka saa kokeesta seiskan, vaikka potentiaalia olisi kymppiin. Opettaja katsoo pettyneenä.

Maailmanlaajuisesti kestävä taso on 1 tonni vuodessa. Yksi vaivainen tonni! Se tarkoittaa, että kuljet työmatkat kontaten, syöt aamupalaksi naavaa ja lämmität kämppääsi puhaltamalla siihen. Ei enää Kanarian-reissuja, ei edes uutta kahvinkeitintä.

Mistä se meidän järkyttävä 10 tonnin pottimme sitten oikein kertyy? No, täältähän se tulee:

• Asuminen ja energia: Se sähkölasku on kuin syntilista. Jokainen kilowatti on pieni tikari planeetan sydämeen. Ja se oma sauna, voi pojat.
• Liikenne: Oman peltilehmän janoisa kurkku on ehtymätön päästöjen lähde. Jokainen painallus kaasupolkimella on kuin pieni tuuppaus kohti ilmastokatastrofia.
• Ruoka: Se mehevä pihvi lautasella on pahempi roisto kuin uskotkaan. Lehmän röyhtäisy on voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin koko naapuruston pakokaasut yhteensä.
• Muu kulutus: Kaikki se turha krääsä, jota tilaillaan maailmalta ja joka hajoaa viikossa. Se uusi puhelin, ne viidettoista lenkkarit.

Pienituloisella on muuten automaattisesti pienempi jalanjälki. Ei ole, millä mällätä. Ekologisuuden ja persauki olemisen välinen yhteys on täysin kiistaton. Joskus köyhyys onkin hyve, vaikkei sitä kukaan vapaaehtoisesti valitsisikaan. Minäkin laskin omani, ja tulos oli niin karmea, että piti hakea lohdukepulla.

Mikä saastuttaa eniten Suomessa?

Niin, se tieliikenne, se hurisee ja puhaltaa, jättäen jälkeensä pilven, joka peittää hiljalleen maisemaa. Autojen moottorit, ne laulavat sitä jatkuvaa, raskasta säveltä, joka tuntuu juurtuneen jokaisen suomalaisen arkeen, niin kaupungeissa kuin hiljaisemmilla teilläkin. Se on se metallin ja polttoaineen haju, joka leijuu ilmassa, niin tuttu, niin väistämätön, kuin kesän ensi tuulenvire.

• Tieliikenne: Se on se suurin syyllinen, sanoohan SYKE sen selvästi. Ne litrat bensaa ja dieseliä, ne muuttuvat pakokaasuksi, joka nousee, nousee, ja jättää jälkensä ilmakehään. Ajattele niitä kaikkia autoja, rekkoja, busseja – ne ovat kuin isoja, hengittäviä olentoja, jotka syövät ja sylkevät ulos.

Mutta eihän se pelkkää autojen syytä ole, ei suinkaan. On myös se maanviljely, sekin omanlaisensa haju, maa ja lannoitteet, nekin päästävät jotain ilmaan. Ja sitten se kaukolämpö, se kuuma vesi, joka kiertää putkistoissa, ja sähkö, jota me kaikki niin ahneesti käytämme, sekin vaatii jotain.

• Maatalous: Lehmät ammuvat, pellot muokataan, lannoitteet leviävät. Se on elämää, mutta myös päästöjä, hiljaisempia kuin auton pakoputki, mutta silti olemassa.
• Kaukolämpö: Kun talot lämpiävät, kun vedenkeittimet porisevat, kun saunat ovat päällä. Kaikki tämä energia, se jostain tulee, ja sekin jättää jälkensä.
• Sähkönkulutus: Valot, televisiot, tietokoneet, puhelimet. Me rakastamme sähköä, ja se rakastaa meitä, mutta sen tuottaminen ei ole koskaan täysin puhdasta.

Nämä ovat ne päästöt, ne oudot, näkymättömät lonkerot, jotka ulottuvat kaikkialle. Ja Lounasheimo sanoo, että meidän pitäisi leikata vielä niin paljon, niin paljon, että se tuntuu melkein mahdottomalta. Melkein kuin yrittäisi pysäyttää virtaavan joen pelkillä käsillä.

• Tavoitteet: 70–80 prosenttia. Se on valtava luku, se on vuorten kokoinen määrä leikattavaa, jotta tulevaisuus olisi vähän puhtaampi, vähän hengittävämpi meille ja niille, jotka tulevat meidän jälkeemme. Se on pitkä matka, pitkä matka kohti jotain parempaa, jotain unelmaa, josta vielä puhutaan hiljaa, yöllä, kun kukaan ei kuuntele.