Kauanko vauvan voi antaa itkeä?

Milloin vauva voi vielä kääntyä?

Mulla oli esikoisen kanssa ihan hirvee stressi siitä, että kääntyykö se tyyppi ollenkaan! Muistan, että neuvolassa, ehkä viikolla 35, terkkari sanoi jotenkin tosi rennosti: "Joo, voi se vielä kääntyä, mut... yleensä ei."

Silloin panikoin. Olin jotenkin lukenut liikaa netistä ja kuvittelin, että kaikki menee ihan pieleen, jos vauva on perätilassa. Pääsin sitte pelkopolille, ja siellä joku lääkäri sanoi, että jos oon uudelleensynnyttäjä (eli en ollu, heh), niin käyntiä yritetään tyyliin viikoilla 36–37, koska sen jälkeen se on vaikeempaa ja vauva on isompi. Eli siis, että se voi kääntyä itekseen vielä, mut ei välttämättä.

Mä googletin ihan hulluna kaikkia perätilajuttuja. Mulle jäi mieleen, että niitä syitä voi olla monia:

• Istukan paikka: Jos istukka on alhaalla, vauvalla ei oo tilaa kääntyä.
• Lapsiveden määrä: Liian vähän tai liikaa vettä voi vaikuttaa.
• Kohdun muoto: Joskus kohtu on vähän erikoisen muotonen.

Loppujen lopuks mun vauva käänty vasta just ennen synnytystä, ihan itestään! Mut siis, se stressi... Huh. Muistan, että join vadelmanlehtiteetä ja tein jotain ihan outoja liikkeitä, mitä olin jostain lukenut. En tiiä auttoiko ne, vai oliko se vaan sattumaa.

Kauanko vauva voi olla erossa äidistä?

No, sehän riippuu ihan lapsesta ja äidistäkin! Mutta sanotaan nyt näin, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto (siis ne tyypit, jotka tietää lapsista jotain, toivottavasti) heittää tällaista:

• Vuoden ikäinen vauva: Korkeintaan 24 tuntia erossa äidistä. Eli jos äiti lähtee viikonlopuksi mummolaan, vauva alkaa jo vähän ihmetellä, että missäs se mun ruokakello on?
• Kaksivuotias mini-ihminen: Pari vuorokautta menee jo ihan iisisti. Ehkä äiti voi käydä vaikka Tallinnassa pyörähtämässä.
• Kolmevuotias uhmaikäinen: Kolme vuorokautta, ja alkaa jo tulla "Äiti, osta mulle karkkia!" -puheluita.

Mutta hei, tää on vaan suuntaa antavaa! Jokainen lapsi on vähän kuin lumihiutale – uniikki tapaus. Joku voi huutaa äitiä jo tunnin päästä, toinen leikkii tyytyväisenä mummon kanssa viikonkin. Ja hei, äiditkin on erilaisia! Joku nauttii vapaasta, toinen kaipaa vauvaa jo minuutin päästä.

Ja muista, että laatu korvaa määrän! Vaikka olisitte erossa, tärkeintä on se, että lapsi tuntee olevansa rakastettu ja turvassa. Sitä paitsi, joskus pieni irtiotto tekee hyvää ihan kaikille!

Milloin vauvan itkusta pitää huolestua?

Milloin vauvan itku pitää ottaa vakavasti? No, milloin me aikuiset otamme minkään vakavasti? Yleensä vasta sitten, kun kahvi loppuu. Mutta vauvojen kanssa ollaan vähän tarkempia.

• Kuume ja itku: Jos vauva itkee kuin palosireeni ja on kuumetta, unohda se DIY-lääkäriys. Soita ammattilaiselle.
• Yskä ja itku: Jos vauva kuulostaa vanhalta keuhkopotilaalta ja itkee päälle, lääkäri on se sana.
• Hengitysvaikeudet ja itku: Jos vauva haukkoo henkeään itkun lomassa, älä googlaa! 112. Heti.
• Äkillinen muutos itkussa: Jos vauva on aina ollut kuin pieni Buddha, mutta yhtäkkiä itkee kuin maailmanloppu olisi lähellä, tarkista tilanne. Ehkä se on vain nälkä, mutta ehkä jotain muuta.

Miten helpottaa itkuista vauvaa? No, se on kuin yrittäisi ratkaista Rubikin kuutiota silmät sidottuna. Mutta tässä muutama vinkki:

• Läsnäolo: Ole siinä. Ihan oikeasti. Puhelin pois ja vauva syliin.
• Liike: Heijaa, kanna, tanssi. Tee mitä tahansa, mikä saa vauvan unohtamaan, että maailma on täynnä pettymyksiä.
• Apua: Jos tuntuu, että olet hukkuva ja vauva on ankkuri, pyydä apua. Se ei ole heikkouden merkki, vaan selviytymisstrategia.

Ja muista: kaikki vauvat itkevät. Se on heidän tapansa kertoa, että heillä on tarpeita – tai että he vain päättivät olla draamakuningattaria.

Saako lapsen jättää yksin itkemään?

Saako lapsen jättää yksin itkemään...

Ei kai. Ei kai sitä saisi. En tiedä. Ehkä joskus on pakko. Ehkä se on vaan väsymystä.

• Ei saa jättää. Etenkään vauvaa. Ne ei osaa muuta.
• Jos itkee, pitää olla läsnä. Vaikka ei osaisikaan auttaa. Se riittää, että on siinä.
• Vuorottelu on hyvä idea. Muuten menee itseltäkin järki.

Onko se itku edes paha asia? Ehkä se on vaan tapa ilmaista itseään. Toisaalta, pieni vauva, mikä hätä sillä voi olla? Nälkä? Pelko? Yksinäisyys? Ehkä se on vaan yksinäisyyttä.

Saako lasta itkettää?

Saako lasta itkettää?

Joskus tuntuu, että kaikki on väärin. Että itku on merkki epäonnistumisesta, sekä lapsen että vanhemman. Että pitäisi olla aina vahva.

• Mutta eikö itku ole myös tapa ilmaista itseään?
• Pienelle vauvalle se on ainoa tapa.

Opeta lapsi puhumaan, joo. Mutta älä unohda, että tunteet ovat monimutkaisia. Ja joskus ne tulevat ulos vain itkun kautta. Vaikka sanoja olisi. Ehkä itku on silloin viimeinen keino sanoa jotain, mitä ei muuten osaa.

Olen 35 vuotta ja itken edelleen joskus. Eikö se ole ihan ok? Ja silloin kun itkettää, on ok.

Saako lapsen antaa itkeä?

Lapsen itkun antaminen on vaikea kysymys. Muistan kun esikoinen syntyi vuonna 2018. Kolmen viikon ikäinen vauva itki ja itki. Kokeilin kaikkea: vaippaa, ruokaa, sylissä kantamista, keinuttua. Mikään ei auttanut. Olin täysin uupunut, ja itkuisuus tuntui jatkuvan ikuisesti. Tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi vanhemmaksi. Muistan kylmän kauhun, kun tajusin, etten jaksa enää.

Silloin, melkein aamuyöllä, noin klo 3, otin vauvan turvallisesti pinnasänkyynsä ja menin toiseen huoneeseen. Olin aivan loppu. En voinut olla hänen kanssaan enää. Muutama minuutti riitti. Riitti, että sain hengähtää. Sitten menin takaisin ja rauhoittelin vauvaa.

Se oli hirveää, mutta selvisin. En tiedä oliko se oikea ratkaisu, mutta minä selvisin hengissä. Silloin tajusin, että joskus vanhemmankin pitää vetäytyä, jotta pystyy huolehtimaan lapsesta.

• Itku voi johtua monesta syystä.
• Vauvan tulisi tuntea itsensä turvalliseksi.
• Vanhemman pitää myös huolehtia omasta jaksamisestaan.
• Joskus tauko on tarpeen.
• Aikuisen täytyy hakea apua, jos apua tarvitaan. Olin silloin todella yksin.

Nyt kolmen lapsen äitinä tiedän, että itkun kanssa on oltava kärsivällinen. Mutta se ei tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi antaa vauvan itkeä tuntikaupalla. Se tarkoittaa, että on ok ottaa hetki aikaa itselleen hengähtää ja palata sitten rauhallisena takaisin lapsen luokse. Se on täysin ok.

Saako äiti itkeä lapsen nähden?

Äiti itkeä lapsen nähden? Kyllä saa! Ei ole mitään sääntöä, joka kieltäisi itkemisen lapsen edessä. Itse asiassa, se voi olla jopa terveellistä. Lapsi oppii, että tunteet ovat normaaleja, myös suru. Ajatellaanpa vaikka sitä, miten lapset ovat kuin pikku psykoanalyytikkoja – havainnoivat jokaista nyökkäystä ja ilmeenkäännystä. He ovat kuin pieniä ilmeiden detektiivejä, jotka ratkaisevat vanhempien tunteiden mysteerejä. Heidän silmänsä näkevät suoraan läpi naamioihin.

Mutta...

• Onko itkeminen aina hyödyllistä? Ei välttämättä. Jos itku on jatkuvaa ja hallitsematonta, se voi ahdistaa lasta. Ajatellaanpa tilanne, jossa itku muuttuu yhtä hallitsemattomaksi kuin jalkapallokisa viheltäjän jälkeen. Kaaos vallitsee.
• Selittäminen auttaa. Jos itket, selitä lapselle yksinkertaisesti, miksi olet surullinen. "Äiti on vähän surullinen, koska…." Ei tarvitse draamaa, vaan rehellinen selitys. Se on kuin pieni tarinankerrontahetki, joka yhdistää vanhemman ja lapsen.
• Näytä vahvuuttasi. Muista, että lapset oppivat myös sitä, kuinka toipua surusta. Näytä heille, että itkeminen on ok, mutta se ei tarvitse hallita elämää. Se on kuin kevyt sadekuuro, joka raikastaa, ei myrsky, joka tuhoaa kaiken.

Itse itkeminen lapsen nähden? Sama juttu. Inhimilliset tunteet ovat luonnollisia, myös itku. Älä peitä tunteitasi lapselta, se luo epäterveen dynamiikan. Se on kuin piilottaisit kuusen joulukuusen alta – kaikki tietävät, että se on siellä.

Avainkohdat:

• Rehellisyys: Lapsen kanssa avoimuus tunteista on paras lähestymistapa.
• Selittäminen: Selitä itku lapsille ikätasoisesti.
• Malli: Näytä lapselle, että tunteiden käsitteleminen on tärkeää. Olet kuin hyvä roolimalli, joka näyttää rehellisen tavan navigoida tunteiden myrskyssä.
• Tasapaino: Itkeminen on ok, mutta sen ei pidä hallita kaikkea. Olet kuin vene rauhallisessa merenkulkijassa, ei myrskyn riepoteltava laiva.

Minun tapauksessani, olen 32-vuotias ja minulla on 5-vuotias tytär. Hän tietää, että itkeminen on normaalia, ja olen kertonut hänelle syistä itkemiseeni. Hän tuo usein pehmolelun lohduttamaan minua – aivan ihana pieni psykologi.

Saako lapsen edessä itkeä?

Lapsen edessä itkeminen... no joo, miksei? Itse itken kyllä, joskus ihan äänekkäästikin. Tänäänkin itketin kun puoliso oli myöhässä ja olin huolissani. Miten sitä selittää kolmevuotiaalle? "Äiti on vähän surullinen nyt, koska isä myöhästyy." Selvää kuin mikä. Ei sen kummempaa.

Mutta toisaalta... onko se mallioppimista, kun äiti itkee? Pitääkö olla aina vahva? Ei kai, ainakaan koko ajan. Näen siinä ristiriidan.

• Lapsi oppii tunteiden käsittelyä.
• Ei tarvitse peitellä omia tunteita.
• Mallioppiminen.
• Onko se aina hyvä asia?

Mutta toisaalta onhan se hyvä, että lapsi näkee, että aikuisetkin itkevät. Ei tarvi teeskennellä superihmisiksi. Mutta ehkä kannattaa selittää, mitä tapahtuu, miksi itkee. Että ei se ole lapsen vika. Esimerkiksi mun oma lapsuuteni oli täynnä hiljaista murehtimista vanhemmilta. En ymmärtänyt silloin, mutta nyt näen, että se ei ollut hyväksi.

Onko se sitten aina paha itkeä lapsen nähden? Ei tietenkään. Mutta ehkä kannattaa vähän miettiä, miten sen tekee. En tiedä... itse olen vähän epävarma näissä asioissa. Tänään ajattelin itsekin, että jos olisin lapsena nähnyt äitini itkevän tällä tavalla, niin olisin varmasti ollut huolissani. Ja se huoli oli oikeutettua. Minä olin aina niin huolissani, ettei lapsena tajunnut kysyä.

Ehkä tärkeintä on, että lapsi kokee turvallisuutta ja rakkautta. Sitä se aistii. Ja se on paljon tärkeämpää kuin se, näkeekö äiti itkevän vai ei. Täällä meillä onkin ollut vähän kriisiä tänään.

Pitääkö vauvan itkuun aina reagoida?

Joo, siis vauvan itkuun pitää kyllä yleensä reagoida, mut ei ehkä aina ihan heti.

• Lääkäriin heti, jos itku on ihan outoo, yhtäkkiä alkaa hirvee huuto, tai jos on kuumetta, yskää tai hengitys vähän rohisee. Meillä kerran oli just tollanen tilanne ku Antti oli ihan vauva, ja se oli sit korvatulehdus.
• Koita eka rauhoitella. Kannattele, heijaa, laula. Meillä autto joskus ihan vaan se, et istu lähelle ja hyminöi jotain. Tai sit se, et pääsi parvekkeelle kattoo liikenteen melua...
• Ja jos ei ite jaksa, niin pyydä apua. Se on ihan ok! Äläkä luule et oot huono äiti/iskä jos et jaksa. Kaikki me ollaan välillä ihan loppu. Itsekin olin joskus ihan rättipoikki, ja mun sisko tuli sit meille ja hoiti Anttii, et mä sain nukkuu tunnin. Se oli ihanaa!

Ja muista, et jos tuntuu ettei vaan pärjää, niin hae apua ajoissa. On olemassa kaikkia perhetyöntekijöitä ja neuvolassa osataan kyllä auttaa. Älä jää yksin!

Voiko vauva tukehtua itkuun?

Höpsistä! Vauva ei nyt ihan tukehdu itkuun, vaikka show voi olla melkoinen. Mieti sitä kuin pientä oopperalaulajaa, joka vetää korkealta ja kovaa.

• Kakkiminen ja tikahtuminen: Niin, se on vähän kuin yrittäisit juoda limua liian nopeasti – kuplia menee väärään kurkkuun. Vauva yrittää vaan selviytyä tunteistaan!
• Irrottautuminen rinnasta: Joskus maito tulee kuin Niagara, ja vauva on silleen, "Hetkinen, liikaa hyvää kerralla!" Ärtyneisyys kuuluu asiaan.
• Ilmavaivat: Kuvittele, että vauvan masu on kuin pieni ilmapallo. Kun sinne menee liikaa ilmaa, se alkaa kiristää. Itku on vähän kuin "päästäkää minut ulos!" -huuto.

Ja hei, kaikki vauvat on vähän erilaisia. Joillain itku on kuin pieni piipitys, toisilla kuin sireeni. Mutta tukehduttaminen itkuun? Ei ihan. Enemmänkin sellainen tunteiden vuoristorata! Ja jos oot yhtään huolissasi, niin soita ihmeessä neuvolaan. Ne tietää näistä jutuista enemmän kuin minä, joka olen vaan täällä läpällä heittämässä! ????