Ketkä ovat serkkuja?

Okei, tässäpä kokeilu siitä, miten muokkaisin tuon serkku-määritelmän hieman…no, inhimillisemmäksi ja enemmän minun näköisekseni. Tästä tulee varmaan aika tunteellista, varoitan!

Ketkäs ne serkut oikein olikaan? Mietin just eilen, kun näin Facebookissa yhden serkkuni uuden profiilikuvan – aivan kuin olisin katsonut omaa lapsuuttani, niin paljon hän muistutti tätini, äitini siskoa. Niin että ketkä ne serkut sitten virallisesti on?

No, periaatteessahan serkku on sellainen tyyppi, jonka kanssa teillä on yhteiset isovanhemmat. Helppoa, eikö? Niin kuin, sun äidin tai isän sisaruksen lapsi. Mutta onko se sitten kaikki? Ei todellakaan!

Mulle serkut on paljon enemmän kuin pelkkä sukupuun oksa. Muistan, kun pienenä mökkeilimme kesät pitkät yhdessä serkkuni kanssa. Hän oli vähän vanhempi ja opetti mulle kaikkea – solmimaan solmuja, tunnistamaan sieniä (tosin syömään niistä ei saanut kuin ne ihan tutut…). Ne hetket, ne naurut, ne salaisuudet, mitä jaettiin… Onko mikään kivempaa kuin muistella niitä?

Ja mietinkin, että onko serkkuus jotenkin erityinen suhde? Onhan se ihan eri juttu kuin veli tai sisko, mutta silti niin läheinen. Ehkä se johtuu siitä, että ei tarvitse kilpailla vanhempien huomiosta samalla tavalla? Tai ehkä siitä, että jaetaan yhteinen lapsuus, yhteinen historia, ne samat hullut sukujuhlat, joissa koko suku laulaa nuotin vierestä karaokea?

Okei, takaisin siihen viralliseen määritelmään. Eli joo, sun isän tai äidin sisaruksen lapsi on sun serkku. Mutta eikö se ole vähän…kuivaa? Ei se kerro mitään niistä tunteista, niistä muistoista, siitä yhteydestä. Eikä siitä, miten toinen serkku voi tuntua läheisemmältä kuin oma veli.

Olen itse onnekas, kun mulla on paljon serkkuja. Osa asuu kaukana, osa lähellä. Osa on kuin parhaita ystäviä, osa sellaisia, joita näkee harvoin, mutta joiden kanssa on silti aina helppo olla. Ja loppujen lopuksi, eikö se ole tärkeintä? Että on ihmisiä, joihin voi luottaa, joita voi rakastaa, joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut – oli ne sitten serkkuja, siskoja, veljiä tai jotain ihan muuta?

Ja siis, onhan se hienoa tietää, että meillä on ne yhteiset isovanhemmat. Mutta musta se tunne, se side, se on se, mikä tekee serkuksista serkkuja. Eikö?