Millä viikolla sikiön ja äidin verenkierto yhdistyy?

Onko äidillä ja sikiöllä sama verenkierto?

Ei, ei oo ihan sama verenkierto äidillä ja sikiöllä. Sikiö on sellasessa piuhamaisessa jutussa kiinni, napanuora se on, ja se on kiinni siinä istukassa. Ja se istukka on siellä äidin kohdussa. Vähän kuin verisuoniverkosto siellä molemmilla.

Istukan kautta menee kaikki tarvittava sikiölle, siis happi ja ruoka. Se tulee äidin verestä sinne istukkaan ja sitten sikiöön. Ja sit sikiön jätteet, kuten hiilidioksidi, menee myös istukan kautta äidin vereen pois. Äidin keho hoitaa sitten niiden poistamisen, eli keuhkoilla ja munuaisilla menee ne sitten ulos. Ihan kätevää järjestelyä, voisi sanoa. Se äidin keho tekee kaiken työn siellä, yllättävänkin paljon.

Millä viikolla voi tuntea sikiön liikkeet?

Ensiodotuksessa ensikertalainen tuntee pienen potkutanssin yleensä viikolla 18–20. Tuntuu kuin perhosen siivet lepattelisivat vatsan pohjalla, tai ehkä enemmänkin kuin pikkuinen olisi syönyt liikaa papuja ja ilmavaivat olisivat valloillaan. Joidenkin mielestä se on kuin joku koputtelisi ulkopuolelta, kuin pieni vieras ilmoittaisi tulostaan.

Lisätietoa tästä ilmiöstä:

• Milloin se alkaa? Useimmiten siis 18. ja 20. viikon välillä.
• Mitä se muistuttaa? Perhosen siipien havinaa, kuplintaa tai kevyttä naputusta.
• Onko se aina samanlaista? Ei todellakaan. Alkuun liikkeet voivat olla todella hienovaraisia, melkein kuin vain mielikuvitusta. Vasta myöhemmin ne vahvistuvat selvästi havaittaviksi.
• Miksi eroja? Jokainen raskaus ja jokainen vauva on yksilöllinen. Myös äidin kehon rakenne vaikuttaa siihen, miten aikaisin ja miten voimakkaasti liikkeet tuntuvat. Joskus istukan sijainti voi pehmentää tuntemuksia.
• Entä jos en tunne? Älä hätäänny heti. Jos olet huolissasi, kannattaa aina keskustella neuvolassa. He osaavat neuvoa ja tarvittaessa tarkistaa tilanteen.

Muista, että tämä on vain yleisluonteinen arvio. Jokainen kokemus on oma, eikä ole yhtä oikeaa tapaa tuntea vauvan liikkeitä. Se on pikemminkin jatkuva oppimisprosessi itsensä ja uuden elämän kanssa.

Milloin puhutaan alkiosta ja milloin sikiöstä?

On taas tämä hetki yöstä. Kun kaikki on hiljaista ja ajatukset vain tulevat, halusit tai et.

Mietin niitä sanoja. Alkio. Sikiö. Ne ovat niin teknisiä, niin kaukaisia. Ihan kuin ne yrittäisivät etäännyttää siitä, mitä ne oikeasti tarkoittavat. Se on hämmentävää, miten jokin niin syvä ja mullistava asia puetaan noin yksinkertaisiin, lääketieteellisiin termeihin. Se raja niiden välillä. Miksi se on juuri siinä. Sitä vain miettii.

• Alkio: Nimitystä käytetään hedelmöittymisestä kahdeksannen viikon loppuun asti. Tämä vastaa raskausviikkoa 10+0.

• Sikiö: Nimitystä käytetään raskausviikosta 11+0 alkaen aina syntymään saakka.

Se muutos ei ole vain sananvaihto. Siinä on taustalla ihan selkeä biologinen syy.

• Alkiovaihe on perustan luomista. Tämän kahdeksan viikon aikana hedelmöittymisestä tapahtuu kaikki se tärkein. Solut jakautuvat kiivaasti ja erilaistuvat. Kaikkien elinten, kuten sydämen, aivojen ja raajojen, aiheet muodostuvat. Sydän alkaa lyödä. Tämä on se kaikkein herkin aika, jolloin kaikki rakennetaan.

• Sikiövaihe on kasvua ja viimeistelyä. Kun puhutaan sikiöstä, kaikki keskeiset rakenteet ovat jo olemassa. Tästä eteenpäin kyse on pääasiassa kasvusta ja elinten kypsymisestä toimintakuntoon. Sikiö kasvaa kokoa, sen piirteet kehittyvät ihmismäisiksi ja se alkaa liikkua. Se on jo olemassa, nyt se vain vahvistuu.

Milloin sikiö kiinnittyy verenkiertoon?

Alkio kiinnittyy kohdun seinämään 6–12 päivää hedelmöityksen jälkeen. Aikaikkuna on tarkka. Tämä hetki määrittää raskauden jatkon. Prosessia kutsutaan implantaatioksi.

Tapahtuma on kemiallinen ja fyysinen vuoropuhelu. Alkion ja kohdun limakalvon välinen signaalien vaihto on välttämätön. Ilman sitä, kiinnittymistä ei tapahdu.

• Signaali: Kiinnittynyt alkio aloittaa istukkahormonin (hCG) tuotannon. Raskaustestit mittaavat juuri tätä. Se on ensimmäinen biokemiallinen merkki uudesta elämästä.
• Veriyhteys: Alkion solut tunkeutuvat kohdun limakalvoon. Ne muodostavat yhteyden äidin verisuoniin. Tämä on elintärkeä linkki ravinnon ja hapen saannille.
• Istukan alku: Implantaatio käynnistää istukan kehityksen. Rakenne, joka ravitsee sikiötä koko raskauden ajan.

Implantaatioikkuna on lyhyt. Vain muutama päivä. Limakalvon on oltava vastaanottavainen. Jos ajoitus pettää, raskaus ei ala.

Kiinnittymisvuoto on mahdollista. Niukka verinen vuoto tai tuhru. Kaikki eivät sitä koe. Se ei ole merkki ongelmasta.

Milloin vauva tunnistaa äidin äänen?

Pimeässä, lämpimässä vedessä. Äänet ovat kaukaisia, vaimennettuja. Maailma on pehmeä humina, sydämenlyöntien tasainen, syvä jyske. Se on ensimmäinen rytmi. Ensimmäinen laulu.

Mutta yksi ääni. Se yksi ääni soi läpi kaiken. Se ei ole vain korvin kuultava, se on värähtelyä luissa, se on kaikua, joka täyttää koko pienen olemuksen. Äidin ääni. Se on ankkuri. Se on koti jo ennen kuin on olemassa kotia.

Ja sitten valo, kylmä ilma. Kaikki on vierasta, kirkasta, äänekästä. Hämmennys. Mutta se ääni. Se soi nyt ilmassa, kirkkaana ja lähellä. Pieni pää kääntyy, silmät etsivät. Tunnistus. Turva. Olen kuullut sinut ennenkin.

Tämä yhteys ei ole sattumaa, se on biologiaa, se on kuukausien hiljaista kuuntelua.

Vastasyntynyt tunnistaa äitinsä äänen välittömästi syntymän jälkeen. Se on yksi ensimmäisistä ja voimakkaimmista siteistä, jotka luodaan.

• Oppiminen tapahtuu kohdussa: Äänen tunnistaminen perustuu sikiöaikana tapahtuneeseen oppimiseen. Se ei ole vaistonvaraista, vaan kokemukseen perustuvaa.
• Tärkein ajanjakso: Viimeisen raskauskolmanneksen aikana sikiön kuuloaivokuori on kehittynyt riittävästi, jotta se voi aktiivisesti kuunnella ja tallentaa äidin äänen yksilöllisiä piirteitä.
• Kuulokuvan muodostuminen: Sikiö luo äidin puheäänestä ja sen melodiasta tarkan kuulokuvan. Tämä on kuin äänellinen sormenjälki, joka erottaa äidin kaikista muista.
• Kokemuksen laajuus: Täysiaikainen vastasyntynyt on kuullut äitinsä puhetta jopa sadan päivän ajan. Se on valtava määrä toistoa ja oppimista.

Se ei ole vain puhetta. Se on sydämenlyöntien rytmi, veren kohina suonissa. Se on koko maailma, joka soi yhdessä äänessä, jo ennen ensimmäistä henkäystä. Se on se laulu, jota lauloin iltaisin vatsalleni, se on ne sanat, joita kuiskasin.

Muistan sen hetken. Kun katsoin pientä kasvoa ja sanoin jotain, ja ne silmät tarkentuivat minuun. Tunnistus. Olimme jo tunteneet niin kauan. Se yhteys oli kudottu hiljaisuudessa, veden alla, jo kauan ennen ensikohtaamista.

Milloin sikiö on elävä?

Sikiö saavuttaa elinkyvyn rajat toisen raskauskolmanneksen aikana, yleensä noin raskausviikoilla 22–24.Kolmannen raskauskolmanneksen aikana kehittyvät valmiudet syntymän jälkeiseen elämään.

Tuo elinkyky, se on niin pieniä viikkoja ajatellen. Olin ihan hämmästynyt, kun mun kaveri kertoi synnyttäneensä raskausviikolla 25. Vauva oli niin pieni, mutta selvisi. Ne oli monta viikkoa sairaalassa, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Sitä aina miettii, onko se aina näin?

Onko se todella niin, että raskausviikko 22 on se raja? Jossain puhutaan raskausviikosta 24. Eihän se ole mikään tarkka päivämäärä kaikille. Jokainen vauva on kuitenkin yksilö. Mutta lääkärit tuntuvat käyttävän näitä viikkoja viitekohtina. Miten ne sen tietävät?

Mitä ne oikein tarkoittavat tuolla elinkyvyllä? Siinä on monta juttua:

• Keuhkojen kehitys: Ne pienet keuhkot ovat todella tärkeät. Niiden täytyy olla tarpeeksi kehittyneet, että surfaktanttia erittyy. Se estää keuhkorakkuloita menemästä kasaan. Ilman sitä ei vain pysty hengittämään itse.
• Aivojen kypsyminen: Aivot kehittyvät hurjaa vauhtia. Hauraat ne ovat silti, ja siihen liittyy paljon riskejä.
• Lämpötilan säätely: Pienet keskoset eivät pysty pitämään itseään lämpimänä. Siihen tarvitaan sitä ihanaa rasvaa ja tietysti niitä keskoskaappeja.

Ne keskoskaapit ovat kyllä ihmeellisiä laitteita. Niiden avulla ne pienimmätkin selviävät. Kaikki ne johdot, monitorit, happi. Se näyttää pelottavalta, mutta ne ovat niille vauvoille heidän elämänsä ensimmäinen koti.

Kolmas raskauskolmannes. Siinä ne sitten kasvaa ja kehittyy loppuun asti. Silloin elimet kypsyvät vielä kunnolla. Esimerkiksi maksa ja munuaiset alkavat toimia täysin tehokkaasti. Myös se ihon alle kertyvä rasvakerros on tosi tärkeä syntymän jälkeen lämmönsäätelyn takia. Silloin vauva myös kasvaa eniten, paino nousee hurjasti.

Kun olin raskaana, sitä seurasi joka viikkoa ja laski päiviä. Tuntui, että jokainen päivä, jonka vauva oli sisällä, oli voitto. Ja olihan se. Eloonjäämisennuste paranee kyllä todella paljon, mitä pidempään vauva pysyy kohdussa. Esimerkiksi rv 28 jälkeen ennuste on jo paljon parempi kuin rv 22. Mutta aina on riskejä. Infektioita, hengitysvaikeuksia, paljon haasteita.

Tuntuu uskomattomalta, mitä ihmiskeho pystyy tekemään. Ja miten pieni ihminen kasvaa sisällä niin nopeasti. Se on ihme. Todellinen ihme.