Milloin ei saa enää lapsia?

Milloin ei saa enää lapsia? Ai että, se on kysymys, joka on pyörinyt mielessäni vuosikausia. Ei niin, että olisin koskaan edes suunnitellut suurta perhettä, mutta… ajatukset kiertävät silti. Jotenkin tuntuu, että se on kuin valtava, näkymättömän kellot tikittää taustalla. Äänettömästi, mutta niin uhkaavasti.

Luin jostain, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmekymppisenä. Tuntui kuin joku olisi heittänyt kylmän suihkun niskaani. Olin silloin 32, ja vaikka en erityisemmin vauvakuumetta kärsinyt, se tieto jotenkin… kirpaisi. Kolmekymppisenä, olin vielä ihan varma, että aikaa on. Aikaa kaikkeen.

Sitten noin 35-vuotiaana alkaa sitten jyrkempi lasku. Huh huh. Se luku tuntuu jo aika lähellä. Noh, minä olen nyt jo… (en kerro ikääni, mutta olen siitä yli, ja tiedättekö, se on vähän kiusallista). Mutta joo, minä muistan, kuinka ystäväni yritti saada lasta useamman vuoden, ja se oli henkisesti aivan raskasta. Itse olen tosi onnellinen siitä, että meillä on kaksi ihanaa lasta. Onko se riittävä määrä? En tiedä. Välillä mietin. Mutta ehkä se riittävyys onkin enemmänkin tunne kuin luku?

Ja nämä tutkimukset hedelmällisyydestä… ne ovat tietysti hyödyllisiä, mutta joskus ne tuntuu niin kylmiltä ja kliinisiltä. Ne puhuvat vain luvuista, prosenteista ja todennäköisyyksistä. Mutta kuka voi mitata sitä todellista halua, sitä syvää kaipausta? Sitä rakkautta, jota vauva voi tuoda? Se ei ole vain laskukaava. Se on… paljon, paljon enemmän. Eikä aina edes niin helppoa, kuten moni tietää. Se ei ole pelkästään biologiaa, vaan kokonaisvaltaista elämää. Entä jos haluaa lasta vaikkapa 40-vuotiaana? Onko se mahdotonta? Ei ehkä. Kaikki on mahdollista, vaikka tietenkin vaikeusaste nousee.

Joten, millon ei saa enää lapsia? Ehkä se ei ole kysymys, johon on olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ehkä se on kysymys, jonka jokaisen täytyy itse vastata. Sydämellä ja ymmärryksellä. Ja ehkä hieman pelollakin. Koska tietysti se kaikki on vähän pelottavaa, mutta niin on kaikki kauniskin.