Milloin vauva istuu ilman tukea?

Mihin asti vauvan päätä pitää tukea?

Vauvan päätä tuetaan, kunnes niskalihakset kantavat itsenäisesti.

• Lihasvoiman kasvu: Kehitys etenee, kun vauva vahvistuu.
• Oma kannattelu: Tuki hellittää, kun vauva itse nostaa.
• Hiljalleen: Vähennä tukemista vähitellen.

Duncanin lapsi oli kuvassa vasta parin viikon ikäinen. Tuolloin kaulan tuki oli kriittinen.

Minkä ikäinen vauva osaa kannatella päätä?

Vauva alkaa kannatella päätään yleensä neljän kuukauden iässä. Tällöin hän pystyy pitämään päätään ylhäällä käsivarsiensa tai kämmentensä varassa ja kannattelee sitä pystyasennossa pideltäessä.

No niin, tästäpä kysymys, joka pitää isänkin hereillä kakkavaipoilla! Se vauva, se pikku herra tai neiti, alkaa tosissaan kantaa omaa kallonkoppaa yleensä juuri silloin. Ei enää tunnu siltä, että kantelisit vesimelonia narun päässä, kun pikkuinen yrittää täysin horjua. Ehei, silloin se on kuin olisi saanut uuden, jämäkän moottorin kaulaansa!

Hän jaksaa pitää päätään pystyssä jo käsivarsien tai kämmenten varassa, kun pötköttää mahallaan. Ihan kuin olisi pieni, punnerruksia harjoitteleva mestari. Ja kun sitä pidetään pystyasennossa, niin johan se niskakin jäntevöityy, että voi katsoa suoraan silmiin eikä vain niskan takia tuijottaa jonnekin kohti polvea!

Mutta hei, kehitys ei jää pelkkään niskan pitoon! Neljän kuukauden tienoilla vauvassa tapahtuu kaikkea muutakin kummallista ja ihanaa. Tässäpä muutama iloinen yllätys:

• Kääntyminen: Saatat huomata, että se pieni käärö alkaa pyöriä kuin tynnyri. Kyljelle kierähtäminen on usein ensimmäinen askel, mutta jotkut pikku akrobaatit yllättävät kääntymällä jo mahalta selälleen tai jopa toisinpäin! Pitäkää silmät auki, ettei pikkuinen katoa sohvan uumeniin.
• Esineiden tarttuminen: Käsien koordinaatio paranee kuin supervoima. Nyt se tarrasormi jo osuu leluihin ja kaikki, AIVAN KAIKKI, menee suuhun. Ole valmiina pelastamaan kaukosäädin tai isän varvas!
• Ääntely: Kujerrus ja haukottelu muuttuvat jutteluksi. "Gaagaa" ja "gooogoo" on jo melkein kuin syvällistä filosofointia. Oikeasti, se yrittää kertoa sinulle maailman salaisuuksia, mutta kielellinen ilmaisu on vielä lapsenkengissä. Vastaa ihmeessä, vaikka et ymmärtäisi sanaakaan!
• Sosiaaliset taidot: Osaa jo hymyillä takaisin ja nauraakin ääneen! Ihanaa pärinää ja kikkeliskukkelista, kun isä tekee tyhmiä ilmeitä. Muista, että nauru on parasta lääkettä, ja vauvan nauru on puhdasta kultaa.
• Nukkuminen: Tässä kohtaa monella voi tapahtua se kuuluisa "neljän kuukauden uninäkyminen", jossa aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa heräillä öisin tiheämmin. Täysin normaalia, ei ole isä mokannut! Ehkä se treenaa salaa jalkalihaksiaan ja pitää sen takia vanhempia hereillä. Tai sitten se haluaa vain varmistaa, että isä muistaa, kuka talossa määrää unirytmin.

Toki, jokainen vauva on oma yksilönsä. Toiset ovat nopeampia kuin salamannopea sähköjänis, toiset taas ottavat rennommin, kuin sunnuntaiaamun karhu. Ei kannata stressata, jos oma pikkuinen ei ole vielä olympiavoittajatasolla pään kannattelussa. Jokaisella on oma aikataulunsa, kunnes ovat valmiita juoksemaan kohti keittiön kaappeja! Kyllä se siitä!