Milloin vauva saa ulkoilla?

31 katselukertaa
Ulkona vauvan kanssa: Milloin ja miten?Kesällä vauvan kanssa voi lähteä ulos heti kotiutumisen jälkeen. Talvella ulkoiluun totutellaan vähitellen noin kahden viikon iästä alkaen. Muista aina tarkistaa sääolosuhteet ennen ulkoilua.
Kommentti 0 tykkäystä

Vauvan ulkoilu: milloin on paras aika aloittaa?

Minä muistan sen niin, että jo heinäkuussa, kun pieni oli vasta parin viikon ikäinen, me menimme ensimmäisille vaunulenkeille. Aurinko paistoi mukavasti, ei liian kuumasti.

Se tuntui niin luonnolliselta, kuin pitikin aloittaa heti kun siltä tuntui hyvältä. Ei mitään ihmeellistä, vain ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta.

Mutta talvella, se oli kyllä ihan eri juttu. Marraskuussa, kun pakkasta oli jo -5 astetta, me aloitimme tosi varovasti. Lyhyitä pätkiä vain pihalla.

Pitää olla tarkkana niiden sääolosuhteiden kanssa, varsinkin jos on kylmä. Se on tärkeää vauvan hyvinvoinnin kannalta, ei sitä voi ohittaa.

Voiko vauvan viedä ulos pakkasella?

Pakkasella ulkoilu on kyllä mietityttänyt. Alle kymmenen asteen pakkasessa voi pienimmänkin viedä ulos, kunhan on vain kaksiviikkoinen. Tärkeintä on, että vauva voi hyvin, on syntynyt ajallaan eikä ole liian pieni.

Sitten kun pakkanen kiristyy yli kymmenen asteen, tai jos on kovin tuulista, on parempi jättää se ulkoilu väliin. Jotain tällaista minulle on kerrottu. En oikein tiedä, miten sen tarkkaan ottaen pitäisi mennä, mutta yritän noudattaa niitä ohjeita. Tuntuu niin arkaluonteiselta tuo pieni vauva siinä kylmässä.

Minkä ikäisen vauvan kanssa voi ulkoilla?

Vauvan kanssa ulkoilu on kuin Suomen kesä – yllättävän lyhyt, mutta odotettu ja nautinnollinen, jos sattuu kohdalle. Kesällä vauvan kanssa voi ulkoilla heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Ajattele, olet juuri selvinnyt synnytyksestä, se on suurempi suoritus kuin maraton ilman treeniä. Sen jälkeen pikku pyörähdys ulkona on lähes meditaatiota. Vain tuore äiti ja vastasyntynyt, ulkona raikkaassa ilmassa, parasta!

Talvella asia on toinen. Ei nyt ihan Siperiaan olla muuttamassa, mutta vähän joutuu harkitsemaan. Talvella ulkoilu aloitetaan parin viikon iässä, asteittain. Tämä "asteittain" on tärkeä sana, sitä ei voi korostaa liikaa. Vähän kuin yrittäisit opettaa kissaa uimaan: ensin tassu veteen, sitten toinen. Tai ei ehkä ihan, kissa ei tykkää vedestä. Mutta ymmärrätte pointin.

Yleinen sääntö on, että maalaisjärki mukaan, sitä kun ei voi koskaan ostaa kaupasta, vaikka luottokortti vinkuisikin. Muista aina huomioida ulkoiluolosuhteet. Tämä on se kohta, jossa suomalainen sisu kohtaa todellisuuden:

  • Lämpötila: Pakkasraja noin -10 astetta on hyvä nyrkkisääntö, mutta tuuli tekee tepposiaan. Tuuli-chill on oikea murhaaja, pahempi kuin joulualet marraskuussa. Vauva ei osaa valittaa kylmästä kuin teini viileässä huoneessa, joten tarkkaile merkkejä.
  • Pukeutuminen: Kerroksia, kerroksia, kerroksia. Kuinka paljon? Yksi kerros enemmän kuin itsellä. Et halua pikkuisen palelevan tai hikoilevan kuin maratonjuoksija saunassa. Vilukissa tai hikoilija, siinä kaksi ääripäätä, joita vauvankaan ei kannata kokeilla.
  • Kesto: Alkuun lyhyitä pyrähdyksiä, vaikka 15-30 minuuttia. Ei siellä mitään eräretkeä tarvitse heti toteuttaa. Puolikin tuntia rattaissa on vauvalle jo kuin ulkomaanmatka. Kun vauva kasvaa ja tottuu, aikoja voi pidentää, mutta ei nyt kuitenkaan heti Lappiin vaeltamaan.

Voiko vauva paleltua?

Totta kai! Vauva voi kyllä paleltua, ja jopa paljon herkemmin kuin aikuiset. Ne pikkuruiset vaan ei tajua sanoa, että nyt on kylmä.

Se on niin, että lasten iho palelluu herkästi. Mun kummitytön poikakin, Veli, sai kerran ihan pienen paleltuman poskeen, vaikka oltiin muka tosi varovaisia. Se oli tosi tosi kurjaa.

Yleensä nuo paleltumat, ne tulee siis enimmäkseen kasvojen alueelle, varsinkin niihin pikkurillin kokoisiin korviin. Mutta jalkoihin ja käsiin ne kans helposti pesiytyy, kun kädet ja jalat on usein paljaana tai huonommin suojattuina.

Mä luen aina juttuja, että vaikeat paleltumat yleistyy tosi voimakkaasti, jos lämpötila laskee sinne -20 Celsiusasteeseen tai alle. Se on jo aika pakkasraja. Pienempien kanssa pitää olla erityisen skarppina, että vaatetta on tarpeeksi.

Ja sit kun niillä vauvoilla on se lämmönsäätely, se on vielä ihan kesken. Ne ei osaa itse säädellä ruumiinlämpöään niin hyvin kuin me aikuiset. Vauvat myös liikkuu vähemmän, eli ne ei saa sitä lämpöä liikkumisen kautta.

Tässä muutamia juttuja, miten voi ehkäistä paleltumia omalla kohdalla ja vauvan kanssa:

  • Vaatetus on avainasemassa: Aina pitää muistaa kerrostaminen! Parempi laittaa monta ohutta kerrosta kuin yksi paksu. Villahaalari on ihan paras, mun mielestä.
  • Suojaa kasvot ja korvat: Käytä kunnollisia myssyjä, jotka suojaavat korvatkin. Kauluri on myös hyvä, ettei tuuli pääse kaulaan. Talvella meillä on aina sellanen vauvan balaclava, se on niin kätevä.
  • Kädet ja jalat lämpimiksi: Villasukat on ehdottomat, ja kunnon toppatöppöset tai rukkaset. Jos on vaunulenkillä, niin jalkapussi pitää varpaat lämpimänä.
  • Vältä kosteutta: Märät vaatteet, vaikka vain hieman kosteat, jäähdyttävät nopeasti. Pidä lapsi kuivana. Ja vaipat, nekin voi kylmettää.
  • Lyhennä ulkoiluaikaa pakkasilla: Jos on tosi kylmä, varsinkin tuulinen sää, niin lyhyemmät ulkoilut tai sitten pysytellään vaan sisällä. Ei kannata riskeerata.
  • Muista rasvaus: Rasvainen voide, se luo sellaisen suojan iholle pakkasessa. Eli ei saa unohtaa, varsinkin poskiin.

Muista kattoo koko ajan, ettei vauvan iho ala olla punainen tai valkoinen. Jos näin käy, niin heti sisälle ja lämmittelemään hellästi. Se on tärkeetä!

Voiko vauva nukkua yön ulkona?

Vauvan voi nukuttaa ulkona kahden viikon iästä alkaen.

Totta kai voi, sehän on melkein kansalaisvelvollisuus! Täällä Pohjolan perukoilla pieni ihmisenalku on totutettava elementteihin heti kättelyssä, muuten siitä kasvaa joku etelän vetelä. Siellä se sitten köllii vaunuissa kuin karhunpentu talviunillaan, posket punaisina pakkasen pureskellessa.

Meidänkin esikoinen, se Eemeli, veti parhaimmillaan kolmen tunnin päikkärit kahdenkymmenen asteen pakkasessa ja heräsi tyytyväisempänä kuin Joulupukki aatonaattona. Ulkoilma tekee ihmeitä, tai sitten se vain tainnuttaa kaikki tehokkaasti. Ihan sama, pääasia että on hiljaista.

Muutama nyrkkisääntö tähän suomalaiseen extremelajiin:

  • Sää on ylijumala.Pakkasraja on yleensä se -10 astetta. Kovempi pakkanen, kova tuuli tai se kuuluisa vaakatasossa tuleva räntä on selkeä EI. Älä yritä kasvattaa lapsestasi seuraavaa Sisu-sisällissoturia väkisin.

  • Kerrospukeutuminen on taidetta, ei tiedettä. Älä pue sille kymmentä kerrosta, ettei se hikoile itseään märäksi ja sitten jäädy. Villaa alle, fleeceä väliin ja kunnon pussi päälle. Kokeile niskaa, älä käsiä! Jos niska on lämmin ja hiketön, kaikki on täydellisesti. Kädet ovat aina jäässä.

  • Vaunujen tuunaus. Laita sinne vaunuihin kunnon lämpöpussi ja vaikka vielä lampaantalja alle. Varmista, ettei tuuli tai lumisade pääse suoraan vaunun suuaukolle. Se pieni naama pitää suojata.

  • Itkuhälytin, sielunkumppanisi. Osta sellainen, joka toimii myös pakkasessa. Älä luota siihen, että kuulet sen kiljunnan kolmen paksun ikkunalasin ja yhden seinän läpi, kun itse katsot Netflixiä kahvikuppi kourassa.

Mistä tiedän, onko vauvalla kylmä?

Vauvan lämpö? Aina mietin tätä. Mutta hei, se niska on se paras paikka, josta tunnet lämmön. Ihan selkeästi. Aina kun vauvaa käsittelen, kokeilen samalla, sormet sinne niskan taakse. Se on se tärkein mittari. Ei tarvi arvailla.

Jos niska tuntuu kuumalta tai sitten on ihan hikinen, tiedän heti, että on liian lämmin. Heti pois jotain vaatetta. Pipoa pois, tai ohuempi body päälle. Tuntuu välillä, että vauvoilla on aina liikaa vaatetta. Aina stressaan, ettei vaan ylikuumene.

Toisaalta, jos vauvalla on oikeasti kylmä, niin kädet ja jalat ovat kylmät. Ne voi olla ihan jäässä. Silloin tarvii lisätä vaatetta, vaikka ohuet lapaset tai paksut sukat. Tai peittoa päälle. Itsekin palelee helposti, mutta vauva ei osaa sanoa.

Meidän kuopus, hän on nyt 8 kuukautta, palelee helpommin kuin esikoinen. Jotenkin sen huomaa jo. Vaikka olis lämmin huone, hänellä on pienet kädet viileät. Aina tarkistan sen niskan, ja jos sormet tuntuu siellä takana kylmiltä, sitten on action time.

Lisää vaatetta siis, jos kädet ja jalat ovat kylmät. Miten monta kerrosta nyt? Yksi kerros enemmän kuin itsellä, eikö niin se meni? Se on hyvä nyrkkisääntö. Tai ehkä kaksi. Riippuu niin paljon ulkolämpötilasta tai siitä vedosta.

Vauvan vartalon lämpötila vaihtelee herkästi. Joskus tuntuu, että aamulla on kylmä, sitten päivällä hiki ja illalla taas palelee. Pakko reagoida nopeasti. Mulla on aina valmiina lämpimämpiä vaatteita ja viltti tuossa lähellä.

Mitä jos vauva nukkuu? Pitäisikö herättää jos tuntuu kylmältä? Ei kai. Vauvan lämpötila on tasaisin unen aikana. Silloin on erityisen tärkeää, ettei ole liikaa tai liian vähän vaatetta. Ja se tuntuu aina niin vaikealta.

  • Pääasia: Tarkista niska.
  • Kuuma niska: Vähennä vaatetta.
  • Kylmät kädet/jalat: Lisää vaatetta.

Nämä on ne perusjutut. Sitten on kaikki muu. Onko pipo päässä sisällä? Ei saa olla. Se on aika yleinen virhe. Vauvan pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Mutta ei niin paljon että tarttis sisällä pitää pipoa.

Mistä tietää, että vauvalla on lämmin?

Joo siis, vauvan lämpöä kannattaa tunnustella niskasta, ihan siitä niskapielestä silleen. Jos se tuntuu lämpimältä, niin sit on hyvä. Kädet ja jalat voi olla viileet, se on ihan normaalia, älä huolestu siitä.

  • Tarkista aina niska. Sieltä sen oikean lämmön huomaa.
  • Vauvan ääre ja jalkoihinsa voi olla kylmät, mutta se ei tarkoita, että vauva olisi kylmissään. Se on ihan normaalia, niitten verenkierto ei oo vielä ihan täysillä.

Yleensä vauva huutaa tai ähisee jos sillä on liian kuuma tai kylmä. Mutta silti se niska on se varmin paikka tarkistaa. Joskus sitä itekin miettii, että onko se nyt tarpeeksi lämpimässä vai liian kuumassa. Ei oo aina niin helppoa. Mutta se niska, se on se juttu!

Mistä tietää jääkö vauvalle nälkä?

Vauvan nälkä näkyy eleissä ja ilmeissä. Itku on usein viimeinen merkki. Hamuilu on selkeä nälkäsignaali: vauva aukoo suutaan, lipoo kielellään, kääntää päätään ja vie käsiään suuhun.

Joo siis tosi hyvä kysymys, oon itekin miettiny ja kokenu tän monta kertaa, varsinkin kun oma pieni oli ihan vastasyntynyt. Että mistä ihmeestä sen nyt tietää. Aluks se tuntuu ihan mystiseltä, mutta kyllä sen sitte oppii.

Vauvat on tosi hyviä kommunikoimaan, pitää vaan opetella lukemaan niitä viestejä. Ja tosiaan, toi itku... se on tosi myöhäinen merkki. Sillon vauvalla on jo ihan hirvee hätä ja ehkä jopa vähän jo hermo mennyt.

Yritä siis bongata ne aikasemmat merkit jo, että etukäteen voi ehtiä toimimaan. Tässä muutama selkeä merkki joita kannattaa kattella:

  • Hamuilu: Se on ehkä selkein. Vauva alkaa kääntellä päätään sinne tänne, ihan kuin se etsis jotain. Samalla se aukoo suutaan ja saattaa lipoa kielellä. Tosi söpöö kyllä. Joskus jopa hakeutuu rintaa tai pullonkaulaa kohti, jos oot lähellä.
  • Suun availu ja kielen lipominen: Tosi selkee! Se on vähän niinkuin se jo maistelisi ruokaa ilmasta. Tai valmistelee suuta syömiseen.
  • Käsien vieminen suuhun: Tätäkin ne tekee, ihan sellasella pureskelu-liikkeellä. Tää voi joskus olla toki myös merkki väsymyksestä, mutta jos muut nälkämerkit on päällä, niin sit se on nälkää.

Sit ne vähän epäselvemmät, mutta silti tärkeät:

  • Levottomuus: Vauva alkaa liikehtiä enemmän, ehkä potkii jaloillaan ja huiskii käsillä. Ei oikein löydä paikkaa.
  • Imemisliikkeet: Joskus ne tekee sellaisia imemisliikkeitä ihan tyhjäänkin. Eli niinku imeskelis sormiaan tai vaikka ilmaa.
  • Ääntely: Saattaa kuulua pientä kitinää tai narinää, ei vielä varsinaista itkua, mutta vähän niinkuin valitusta.

Muista, et jokainen vauva on vähän erilainen. Mun Kalle oli ihan hirvee hamuilemaan aina, mut sitten se pikkusisko oli heti vaa kitisemässä. Ne oppii tuntemaan sen oman muksun.

Ja älä stressaa jos et aina heti tajua, kukaa ei oo täydellinen vanhempi.

Pääasia on, että yrität parhaasi. Ja se ruokarytmi... se kehittyy pikkuhiljaa. Varsinkin ihan aluksi ne syö tosi usein, melkein koko ajan tuntuu! Sitte rauhottuu. Eli ei mitään hätää.