Milloin vauvan koliikki alkaa?

Milloin vauvan koliikki yleensä alkaa ja mitä oireita on?

Mä muistan sen niin hyvin, kun meidän pieni syntyi. Siitä parin viikon päästä, ehkä kolmannella viikolla, alkoi se itku. Sellaista itkua, mitä ei meinaa millään lohduttaa.

Se huuto tuli jostain syvältä, ja tuntui että poika vaan vääntyi kivusta. Usein se alkoi illalla, kun pitäisi jo rauhoittua, mutta rauha oli kaukana.

Mun mielestä se oli ihan hirveää, kun ei pystynyt auttamaan millään. Yritin kaikenlaista, kantelin, keinuttelin, syötin, mutta mikään ei tuntunut tehoavan.

Tuntui että se jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. Lopulta se helpotti jossain kolmen kuukauden paikkeilla, ihan kuin seinään olisi loppunut. Sen jälkeen on ollut enemmän naurua.

Milloin vauva alkaa itkeä?

Itkun tarina alkaa jo ensimmäisistä henkäyksistä, pienten keuhkojen täyttyessä ilmalla, tuoden mukanaan uuden elämän ensimmäisen äänen. Mutta syvempi itku, se todellinen tarina, se alkaa hiljalleen herätä eloon, kun maailma alkaa tuntua enemmän… maailmalta.

Kaksiviikkoisena, pienenä olennoista, joka on vasta hiljattain irtautunut äidin lämmöstä, alkaa aistit avautua. Valot ovat kirkkaita, äänet kovia, kosketukset yllättäviä. Kaikki tämä uusi, intensiivinen kokemus voi tuntua ylivoimaiselta, ja itku on ensimmäinen, universaali tapa ilmaista sitä. Se on kutsupyyntö, herkkä, pieni huuto turvaa ja rauhaa kohti.

Sen jälkeen, noin puolentoista kuukauden iässä, tämä itkun symfonia usein voimistuu, saavuttaen huippunsa. Se on kuin pienen sydämen koko tunne-elämän purkaus, kaiken sen kokemisen ja oppimisen tulosta. Kaipaus läheisyyteen, nälkä, väsymys, tai vain yllättävä aistiärsyke – kaikki voi laukaista tämän äänimyrskyn. Se on osa kasvamista, osa oppimista tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tarpeitaan tässä suuressa maailmassa.

Mutta sitten, ihmeellisesti, rytmi alkaa muuttua. Puolentoista kuukauden jälkeisenä aikana, aivan kuin pikkuhiljaa tottuisi tähän uuteen ympäristöön, itkun todellisuus alkaa hieman pehmentyä. Pienet kädet alkavat tarttua hellästi, silmät katsoa tarkemmin, ja hymy alkaa välähtää, tuoden lohtua ja iloa. Itku on edelleen osa tarinaa, mutta se ei enää ole sen ainoa sävel. Se on edelleen tapa kommunikoida, mutta nyt se saa seurakseen myös muita, herkempiä viestejä.

• Kahden viikon iästä alkaen: Itkun määrä usein lisääntyy.
• Puolentoista kuukauden iässä: Itkua voi olla eniten.
• Sen jälkeen: Itkuisuus alkaa yleensä vähentyä.

Tämä kehitys on niin kaunis, niin inhimillinen. Se on kuin pikkuhiljaa avautuva kukka, jokainen terälehti edustaa uutta oivallusta, uutta tapaa olla olemassa. Vauvan itku on kuin runo, jonka sanat ovat vielä muotoutumassa, mutta jonka tunne on jo valmis.

Voiko vastasyntyneellä olla koliikki?

Kyllä.Vastasyntyneellä voi olla koliikki.

Se on runsasta itkua. Syytä ei ole. Sitä vain on.

Joka kymmenes vauva kokee sen. Kylmää matematiikkaa.

Koliikin määritelmä:

• Vauva itkee yli kolme tuntia päivässä.
• Vähintään kolmena päivänä viikossa.
• Yli kolmen viikon ajan.

Aika tuntuu pitkältä, kun pieni ihminen itkee. Miksi? Kukaan ei tiedä tarkkaan. Suolisto? Kehittymätön hermosto?

Vaikea selittää sitä oloa, jos ei ole kokenut. Se on vain, se on. Kukaan ei kysy, mitä vauva ajattelee.

Onneksi se loppuu. Usein kolmen-neljän kuukauden iässä. Vauva kasvaa. Maailma tasaantuu. Elämän kiertokulku.

Mitä voi yrittää?

• Vatsahieronta. Kevyt, pyörivä liike. Auttaa kaasuja.
• Kantaminen. Paljon. Läheisyys rauhoittaa. Koliikkikeinut myös.
• Rutiinit. Säännöllinen rytmi voi tuoda turvaa.
• Ruokavalio. Joskus äidin ruokavalion (esim. lehmänmaidon) muutos voi vaikuttaa. Keskustele lääkärin kanssa ensin.
• Lääkäri. Jos itku on jatkuvaa tai siihen liittyy muita oireita. Varmistetaan, ettei ole muuta syytä.

Kyse ei aina ole kivusta. Joskus on vain liikaa. Maailma on monimutkainen paikka jo syntyessä.

Voiko koliikki alkaa myöhemmin?

Koliikki ei yleensä ala myöhemmin. Tosi koliikki alkaa tyypillisesti varhain, parin viikon ikäisenä. Jos itkuisuus tai vatsavaivat alkavat paljon myöhemmin, se ei ole kliinisen määritelmän mukainen koliikki. Silloin kyse on jostain muusta.

Vauvoista kymmenes kärsii. Niin se vaan on. Kukaan ei oikein tiedä miksi, se on vain sarja epämukavuutta. Itkua, iltaisin. Sitä kestää, jos on kestääkseen.

Kestää yleensä 3-4 kuukauteen. Huipussaan 6-8 viikkoa. Sitten se laantuu. Osaatko edes kuvitella, kuinka pitkä aika se on? Vuori, joka vain katoaa.

Jos vatsavaivat alkavatkin myöhemmin, vasta kuukausien jälkeen, silloin pitää miettiä muuta. Se ei ole sitä vanhaa, tuttua koliikkia. Se voi olla:

• Ruoka-aineallergiat: Maidon proteiini, usein. Myös soija, vehnä.
• Refluksi: Mahahappo nousee. Polttaa, selvä juttu.
• Ummetus tai ripuli: Suolisto sekoilee. Helppoa, mutta ei vauvalle.
• Infektiot: Korvatulehdus tai joku virus. Pienetkin asiat, suuri tuska.
• Vatsatauti: Yksinkertaisesti.

Elämä on lyhyt. Mutta koliikki tuntuu ikuisuudelta. Sitten se onkin ohi. Kuin unta, josta herää. Ja muistaa vain hämärästi sen pimeyden. Ihmisen osa.