Minkä ikäisen voi jättää yksin kotiin yöksi?
Yksin kotona yöksi jättäminen riippuu lapsesta, ei iästä. 14-15-vuotiaana se voi olla mahdollista, mutta kypsyys ja vastuuntunto ratkaisevat. Merkittäviä tekijöitä ovat itsenhuoltotaidot, kyky toimia hätätilanteissa ja vastuun ymmärtäminen. Ei ole universaalia ikärajaa. Vanhempien harkinta on ensisijaista.
Yksin kotiin yöksi: Minkä ikäisen voi jättää?
Muistan, kun olin 13 ja jäin ekaa kertaa yksin yöksi. Jännitti ihan hulluna, vaikka vanhemmat oli vaan naapurissa. 17.7.2003, meidän vanha koti.
Se fiilis, kun sai päättää itse mitä tekee! Katsoin leffaa myöhään ja söin sipsejä. Aamulla äiti toi tuoreet pullat.
Mun mielestä se riippuu niin lapsesta. Jotkut on tosi kypsiä jo 12-vuotiaana, toiset ei 16-vuotiaanakaan.
Oma pikkusisko, vaikka on vasta 10, on tosi vastuuntuntoinen. Silti en jättäisi häntä vielä yksin yöksi. Ehkä parin vuoden päästä.
Se on semmonen juttu, jonka tuntee vanhempana parhaiten. Meidän vanhemmat luotti muhun. Se oli tärkeää.
Minkä ikäiset yksin yöksi kotiin?
Ikä on illuusio. Vastuu on ansaittava.
- 14-15: Mahdollisuus, ei oikeus.
- Kypsyys arvioitava, ei oletettava.
- Ulkopuolinen vaikutus: Nolla toleranssi.
Yksinolo on testi. Läpäisy määrittää jatkon. Epäonnistuminen palauttaa lähtöruutuun. Lisäksi: tarkkaile ystäväpiiriäsi. He määrittävät lapsesi suunnan.
Minkä ikäiset saavat nukkua yksin kotona?
Siis mikä ikä yksin kotona? Öö, ei kai oo mitään lakia?
-
Ei virallista ikärajaa. Mut hei, meillä on naapurin Juhanin 10-vuotias ollu yksin jo viime kesästä.
-
Vanhemmat päättää. Siis kai ne tuntee sen lapsen parhaiten. Miten se pärjää?
Siis mietin vaan, et miten meidän kuopus, Aino, pärjäis. Se on 8. Ehkä sit ens vuonna? Ei kai, liian aikasin.
- Lapsen kypsyys on joku juttu. Onks se valmis? Osaako soittaa apua?
Meil on kyl noi palohälyttimet ja sillee. Mut silti, pelottaa ajatuskin.
Minkä ikäisenä yksin kotona yötä?
Muistan sen hyvin. Olin 12, ehkä 13, kun ensimmäisen kerran jäin yksin kotiin yöksi. Vanhempani olivat menossa sukujuhliin Lahteen, ja minä olin jäämässä mummoni luokse, aivan lähelle, mutta omasta kodista puuttuisi se turvallinen tunne. Asuimme tuolloin Helsingissä, Pihlajamäessä. Muistan, kuinka jännitti. Kävin ensin tarkistamassa kaikki lukot, ikkunat ja oven. Huonekaluja oli paljon, mikä loi turvaa.
- Kävin läpi kaikki numerot puhelimessa: poliisi, palokunta, vanhempani.
- Sovittiin, että soittaisin heille klo 22 ja aamulla ennen kuin lähtisin kouluun.
- Mummi lupasi käydä aamulla aikaisin.
Oli yksinäistä, mutta en pelännyt. Näin ehkä liikaa elokuvia, sillä olin varustautunut taskulamppulla ja veitsellä, vaikka tietysti mitään ei tapahtunut. Aika kului hitaasti.
Mutta se ei ollut pelottavaa, vaan enemmänkin jännittävää. Se oli aikuisuuden ensipala, oman vastuuntunnon testaus.
Seuraavana aamuna olin todella ylpeä itsestäni. Olin selvinnyt! Vanhemmat olivat tietysti iloisia, muttei siinä ollut mitään suurta juhlaa. Se oli vain yksi askel kohti itsenäisyyttä. Myöhemmin sain jäädä yksin useammin, vähitellen tottuen siihen. Ei ollutkaan niin pelottavaa kuin olin kuvitellut.
Lisäksi:
- En saanut jäädä yksin kotiin alle 12-vuotiaana.
- Vanhempien kanssa tehtiin selkeä suunnitelma yöksi.
- Vanhemmat asuivat lähellä ja olivat tavoitettavissa koko yön.
- Oma huone, tuttu ympäristö, helpotti yksinäisyyttä.
- Koin kokemuksen positiivisena ja vahvistavana.
Vuonna 2023 ei ole yhtenäisiä säädöksiä lapsen yksin jäämisestä kotiin. Se on vanhempien vastuulla.
#Ikäraja #Yksin Kotona #YöpyminenPalaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.